Isä on itsetunnon turva
- Lapsi tarvitsee isän joka ihailee ja jota voi ihailla. Silti siihen riittää ihan tavallinen isä, tiivisti Vaasan seurakuntien perheneuvoja Saara Kinnunen maanantai-iltana Kostian koululla järjestetyssä Eväät elämään -sarjan luentotilaisuudessa.
Kaukaisesta menneisyydestä aina viime sotien jälkeiseen aikaan asti isän ja äidin roolijako perheessä oli selkeä ja staattinen. Isän tehtävänä oli toimeentulon hankkiminen ja perheen, heimon tai isänmaan suojeleminen vihollisilta. Äidin piti huolehtia kodin asioista ja lasten hoidosta. Vaikka murrosvaihetta on eletty jo pitkään, vanhempien roolit eivät ole vielä täysin selkiytyneet.
- Äidit ovat lähteneet kodista poispäin, isät eivät ole vielä kerinneet ihan kotiin asti, Saara Kinnunen muotoili.
- Tämän päivän tilanne on jaettu vanhemmuus. Sellaisesta vanhemmuudesta meiltä puuttuu malli, eikä aina ole tietoa siitä, mihin isää tarvitaan.
Pikkulapsi kasvattaa vanhemman
- 1-3-vuotias lapsi elää molempien vanhempien kautta, Saara Kinnunen kertoi. Silloin ei ole kehityksellisesti suurta merkitystä siltä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta, kunhan lapsella on kiinteä ja pysyvä suhde yhteen vanhempaan. Isä-lapsi -suhteessa lapsen ensimmäiset vuodet ovat merkityksellisiä ennen kaikkea isän itsensä kannalta, sillä ne ovat tärkeää aikaa lapsen ja vanhemman välisen kiintymyssuhteen synnyssä. Mitä varhaisemmin tunnesuhde lapsen kanssa syntyy, sitä luonnollisempaa on lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuminen.
- Nykyään isät löytävät lapsen jo vauvaiässä. Monet ovat innokkaasti mukana myös vauvan odotuksessa. Se on erinomainen asia, sillä meillä on ollut aivan liian paljon naisia, jotka ovat joutuneet olemaan raskautensa kanssa yksin, Saara Kinnunen totesi.
Välittävä isä suojelee tytärtä
Ikäkausi neljästä vuodesta murrosiän alkamiseen on lapsen kehityksessä vastakkaisen sukupuolen vaihe. Silloin lapsen identiteetti tyttönä tai poikana selkiytyy.
- Isä on kuin peili, josta tyttö katsoo omaa arvoaan, Saara Kinnunen sanoi. - Tämän ikäiset tytöt, joista isä tykkää, ovat saaneet syntyä hyvälle oksalle. Saara Kinnusen mukaan tyttö, josta isä ei välitä, kokee epäonnistuneensa isän huomion valloittamisessa ja hänessä kasvaa epävarmuus omasta viehätysvoimastaan.
Silloin on vaara eksyä harhapolulle kahta kautta: heikon itsetunnon vuoksi tyttö on valmis lähtemään ensimmäisen miehen mukaan, joka kiinnittää häneen huomiota, koska *kukaan muu ei kuitenkaan huoli*. Suuri määrä epäonnistuneita parisuhteista on saanut alkunsa juuri tällä tavalla.
Toinen isän hyväksynnän puutteesta johtuva toimintamalli on lähteä testaamaan, saako jonkun välittämään itsestään. Halu kokeilla ja näyttää johtaa varhaisiin irrallisiin sukupuolisuhteisiin, joiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa kärsiä loppuelämänsä. Isän välittäminen on tyttären paras henkivakuutus tällaisia suhteita vastaan, Saara Kinnunen painotti.
Isän kanssa miesten kesken
Pienelle pojalle isä on tärkein samaistumisen ja ihailun kohde. Yhteenkuuluvuus isän kanssa vahvistaa pojan itsetuntoa: jos isä on ihailtava niin poikakin tuntee olevansa.
- Suuri riskitekijä pojan elämässä on, jos hänellä on mitätön isä. Se tarkoittaa isää, jota joutuu häpeämään, josta ei löydy mitään ihailemisen arvoista. Silloin poika saattaa samaistaa itsensä isän mitättömyyteen ja kokea rankasti huonommuutta esimerkiksi lapsiryhmässä.
- Tällaisen kohtalon kokeneita poikia täytyy auttaa erottamaan itsensä isästään. Hänelle täytyy tehdä selväksi, että hän on hyvä ja hyväksyttävä, vaikka isä ei olekaan. Poikaa auttaa myös, jos hän näkee isässä ongelmien ohella edes joitakin hyviä puolia, Saara Kinnunen muistutti.
- Jos miehinen identiteetti on jäänyt heikoksi, suhteiden solmiminen toisiin poikiin voi olla jo murrosiässä vaikeaa. Joitakin poikia vaivaa koko lapsuuden ja nuoruuden ajan epävarmuus siitä, miten miehet käyttäytyvät. Isätön poika omaksuu helposti filmisankarien karskin ja piittaamattoman miehenmallin, jolle tunteiden näyttäminen on vierasta. Lapsen pitäisi saada nähdä isässä aito ihminen, joka uskaltaa näyttää tunteensa ja myöntää tehneensä väärin. Pojalle on arvokas oppi, että tosi mies osaa pyytää anteeksi.
Isän huomio ravitsee itseluottamusta
Tutkimuksissa on havaittu, että isällä on sekä tytön että pojan itsetuntoon suurempi vaikutus kuin äidillä. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalla tyrmäävältä, kun äidit kuitenkin viettävät lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa. Meneekö kaikki peseminen, niistäminen, pullien leipominen ja komentaminen siis ohi jälkiä jättämättä?
- Ei, ei suinkaan niin, Saara Kinnunen lohdutti. - Aikuisena lapset kyllä ymmärtävät äidin arvon.
Keskustelussa tultiin siihen tulokseen, että äiti kodin arkisena ylläpitäjänä ja kiukunpuuskien vastaanottajana on liian tuttu ja tavanomainen hahmo kelvatakseen oman lapsensa ihailijaksi tai sankariksi. Äiti on eräänlainen elämän perusturva, isä ennen kaikkea kannustaja ja rohkaisija. Isän rinnalla poika saa tuntea itsensä pikku sankariksi ja isän prinsessasta kasvaa omasta arvostaan tietoinen nainen.
