Toggle sidebar

Kun minä tahon ja mies ei...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nyytti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nyytti

Vieras
Niin, siinäpä pulma. Kyse olisi vauvan hankinnasta. Miehen mielestä meidän lapsiluku on taäynnä ja minun mielestäni meiltä uupuu juuri se yksi lapsi.

Houkuttelut ei auta mutta ei ne auta minuakann. Haluisin niin kovasti vauvan ja kasvavan lapsen näiden muiden lasten lisäksi. Pelkään, että vuosia myöhemmin sitten katkeroidun, kun en saanut vielä pientä lasta maailmaani.

Miten ihmeessä olette ratkaisseet pulman? Onko nainen aina nöyrtynyt miehen tahtoon vai miten tästä päästä eteenpäin?

Asiallisia vastauksia odotan. Kiitos.
 
kyllä mä vähän luulen ettei sulla oo muuta mahollisuutta ku antaa periksi. Ei siitä mitään tuu jos miehes vasten tahtoaan alkaa sun kans lapsentekoon. Ymmärrän kyllä jos sua asia masentaa. :/
 
Meillä komenntti oli tossa reulu 3kk sitten että ei vielä, eli toivoa on... Nyt pitäs vaan saada aikaseks kysyä että koskas sitten?!? Kun en ihan hirveen montaa vuotta sitä ikäeroa halua, nuorin likka nyt 1,5v...
 
Meillä olttin molemmat vielä jokunen kk sitten sitä mieltä, että lapset on nyt tehty ja saatu (2 lasta), mutta pientä vauvakuumetta on taas ilmassa mulla...
Mies ei oo oikeen sanonu juuta eikä jaata...tai kyllä sekin sen puutuvan pojan vielä haluais toisaalta, mutta toisaalta taas on tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen.
Aika siis näyttää...
(ei varmaan auttanu sua kyllä tää vastaus yhtään...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyytti:
Niin, siinäpä pulma. Kyse olisi vauvan hankinnasta. Miehen mielestä meidän lapsiluku on taäynnä ja minun mielestäni meiltä uupuu juuri se yksi lapsi.

Houkuttelut ei auta mutta ei ne auta minuakann. Haluisin niin kovasti vauvan ja kasvavan lapsen näiden muiden lasten lisäksi. Pelkään, että vuosia myöhemmin sitten katkeroidun, kun en saanut vielä pientä lasta maailmaani.

Miten ihmeessä olette ratkaisseet pulman? Onko nainen aina nöyrtynyt miehen tahtoon vai miten tästä päästä eteenpäin?

Asiallisia vastauksia odotan. Kiitos.
Click to expand...

Tiedän täsmälleen miltä susta tuntuu, kun meillä sama tilanne...mies sanoo ettei ainakaan nyt. Oon välillä puhunut asiasta ja välillä pitänyt taukoa. Mutta kuume on ihan älytön välillä...ei auta kuin toivoa et miehen mieli muuttuu. Ehkä sitten kun veljeni perhe saa vauvan keväällä, kuume tarttuisi mieheenikin..


 
Meillä kanssa kaksi tyttöä,4v ja 6vk ja kolmosesta jo haaveilen. Ikää jo sen verran,että se olisi tehtävä nyt eikä sit joskus. Mieskin melkein myötämielinen josko sen pojan saisi viimein,vaikka sanookin ettei sukupuolella väliä. Toisaalta näinkin olisi hyvä,vaan kun tahtoo!!!!
 
Niin, minusta tuntuu, että nuo miehet ajattelevat asiat niin monimutkaisesti, että ei ymmärrä, ei.

Joku tuolla aikaisemmin sanoi, että kannattaa luovuttaa. En tietenkään olisi tässä pattitilanteessa, jos en kunnioittaisi mieheni mielipidettä asiassa. Kaikki lapset on meille tulleet yhteisestä toiveesta ja en missään vaiheessa aio pakottaa miestäni lapsenhankintaa.

Olen vain ajatellut, että miksi ratkaisu lapsen hankkimisesta pitää aina tehdä sen mukaan, kuka sitä vastustaa... En ole katkera mutta kumminkin.

Eletään toiveessa, voin ilmoittaa teille sitten, jos saan toiveeni hiljaisesti toteutumaan ja ukon järkiintymään. Vaikka ei tällä asialla taida olla tekemistä järjen kanssa.
 
Meillä mies vastusti pitkään yhteisen lapsen hankintaa (huonoja kokemuksia ) ja sillä sit mentiin et ei lapsia vielä - tosin tein selväks et joskus haluan lapsen/lapsia ja jos ei hänen kans niin sit täytyy miettiä et kumpi painaa enemmän. En antanut mitään takarajaa asialle tms ja aikansa mies asiaa mietti ja sit ehdotti et jos aletaan yrittämään :)
No yrittää sit saatiinki aikamme mut nyt mies suorastaan palvoo tota tyttöö :heart:
Anna aikaa miehen mietiskellä asioita, painostaminen yleensä lyö vaan pahemmin jarrua päälle
 
ei kai se ole että miehen tahtoon pitää alistua vaan sen tahtoon ketä ei niitä enään halua. tottakai siitä kannattaa puhua jos saisi toisen vielä suostumaan.
meillä mulla oli vauvakuume tossa. onneksi mies oli vastaan. hellittää jo.. on vieläkin vähän mutta hyvä ettei niiitä lapsia voi yksinään tehdä muuten niitä olis jo tusina kun aina tulis vauvakuume.

muta koita kestäää ja jankkaamatta miehelle puhua. :hug:
kuinka monta lasta ennestään?
 
Meillä on kolme lasta. En jankkauslinjalle todellakaan lähde, se todellakin laittaa vaan kapuloita rattaisiin ukko kullalleni. Ja joo, onhan se ihan hyvä ettei nuita lapsia voi yksin tehdä joka vauvakuumeeseen mutta kun tää ei vaan poistu kaikista muisteloista huolimattaa. Nii
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyytti:
Niin, siinäpä pulma. Kyse olisi vauvan hankinnasta. Miehen mielestä meidän lapsiluku on taäynnä ja minun mielestäni meiltä uupuu juuri se yksi lapsi.

Houkuttelut ei auta mutta ei ne auta minuakann. Haluisin niin kovasti vauvan ja kasvavan lapsen näiden muiden lasten lisäksi. Pelkään, että vuosia myöhemmin sitten katkeroidun, kun en saanut vielä pientä lasta maailmaani.

Miten ihmeessä olette ratkaisseet pulman? Onko nainen aina nöyrtynyt miehen tahtoon vai miten tästä päästä eteenpäin?

Asiallisia vastauksia odotan. Kiitos.
Click to expand...

Oisko kanttini ottaa asia puheeksi ennen sitä ensimmäistäkin lasta....? Tuon takia olen itse aina sanonut kun rupean seurustelemaan että se on sitten 7lasta mitä suhteelta haluan ja jos ei miellytä niin mäkeen lennät ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rekkamiehen heila:
Alkuperäinen kirjoittaja Nyytti:
Niin, siinäpä pulma. Kyse olisi vauvan hankinnasta. Miehen mielestä meidän lapsiluku on taäynnä ja minun mielestäni meiltä uupuu juuri se yksi lapsi.

Houkuttelut ei auta mutta ei ne auta minuakann. Haluisin niin kovasti vauvan ja kasvavan lapsen näiden muiden lasten lisäksi. Pelkään, että vuosia myöhemmin sitten katkeroidun, kun en saanut vielä pientä lasta maailmaani.

Miten ihmeessä olette ratkaisseet pulman? Onko nainen aina nöyrtynyt miehen tahtoon vai miten tästä päästä eteenpäin?

Asiallisia vastauksia odotan. Kiitos.
Click to expand...

Oisko kanttini ottaa asia puheeksi ennen sitä ensimmäistäkin lasta....? Tuon takia olen itse aina sanonut kun rupean seurustelemaan että se on sitten 7lasta mitä suhteelta haluan ja jos ei miellytä niin mäkeen lennät ;)
Click to expand...

Tää on hyvä mutta, kun oon aina ollu varma, että kaksi riittää ja niitä on nyt jo kolme. Ois joo pitänny aatella asiaa näin. Täytyy lapsille opettaa, että vaativat varmuudenvuoksi kuusi seitsemän lasta vaikka ei tekisivät sitä yhtäkään =)

 
Meillä oli sama ongelma...kunnes tulin raskaaksi... :whistle: Samalla tavalla se tätä oottaa ku muitakin, ja taatusti on yhtä rakas kuin muutkin... Mun elimistöni se kuitenki päätti miehen puolesta että jollei hyvällä, ni sitte pahalla... :D
ja neljättä tosiaan ootan tässä...
 
Olen jo ukolleni sanonut, että jos raskaaksi tulen niin se on sitten vahinko, koska en missään nimessä hänelle moista tekisi. Jos koskaan niin nyt haluaisin, että tuo paljon puhuttu vahinko tapahtuisi mutta eihän se kukkokaan käskien laula niin miten sitten luonto...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meillä se on mies joka tahtoo lapsia ja paljon, saa nähdä..Nyt 2 lasta ja lisää kuulemma sais tulle miehen mielestä..
Click to expand...

Kuin minun suustani.. Tosin kyllä mäkin vielä lapsia haluan, kaksi on jo siis meilläkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja öh:
mies tekee sulle sen lapsen ja lupaat hoitaa sen ihan yksin, tuut sitte tänne itkemään kun mies ei auta yhtään vauvan kanssa... jooko?
Click to expand...

Jos kommentti oli tarkoitettu minulle niin mettään menit. En aio tehdä lasta vain minulle ja mies kyllä auttaa vauvan niinkuin myös isojen lasten hoidossa, jos niin pääsee käymään, että vauvan saamme. En lupaa milloinkaan selviäväni täällä maailmassa yksin mutta jos tiukka paikka tulee niin enköhän selviä. Muutenkaan en ole palstaa käyttänyt ruikuttamiseen mutta teitä kommentoijia täällä tuntuu riittävän.

 
Mulla oli kesällä sama tilanne. Kävikin niin, että tulin raskaaksi ja mies otti uutisen hyvin. Sain kuitenkin keskenmenon. Sen jälkeen käytiin keskustelu vauva-asiasta ja mieskin sanoi haluavansa vielä vauvan, mutta ei ihan vielä. Eli meillä ainakin tuo puhuminen sitten auttoi, ei auttanut jankkaaminen ainakaan. Yritin myös olla puhumatta koko asiasta, en tiedä oliko sillä sitten jotain syytä mielen muuttumiseen. Joka tapauksessa, ensi kesänä olisi tarkoitus aloittaa yrittäminen, jos ei mitään ihmeitä tapahdu.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa