Kun mietit kotiäidiksi jäämistä niin oletko laskenut mitä työhön meneminen maksaa?

No nimenomaan näin. Jos sinun pää ei kestä niin mene töihin, mutta tämä on juuri sitä itsekästä ajattelua. "Minä tarvin aikuiskontakteja", "minä tarvin rahaa", "minun pää hajoaa jos olen vielä kotona" - voitko väittää ettei ole aika MINÄ-keskeistä ajattelua? TODELLINEN äiti laittaa nämä asiat syrjään ja miettii, että "Minä kaipaan työelämää, mutta lapseni kaipaa minua, joten olen lapseni kanssa". TODELLINEN äiti pystyy kyllä laittamaan omat tarpeensa syrjään hetkeksi ja olemaan lastensa kanssa kotona ilman pään hajoamista - ja jos ei pysty niin sitten pitää todenteolla miettiä, että oliko kypsä lasten hankintaan ylipäätään.

Heh, no on sulla jutut..

 

no jos lasken vuositasolla niin: työssäkäyntini maksaa 2967.8€, saan sen n. 25000€ käteen verojen jälkeen, ja siitä vielä kilometrikorvaukset takaisin päin..
kun taas jos olisin kotona hoitamassa lasta niin saisin sen 300€/kk=3600€/v eli kyllä mä joka kuukausi voitan työssä käynnilla, vaikka bensat maksaa ja vaikka tarhamaksuja tulee...

 

2 lapsen päivähoitomaksut on sen n 500 e/kk
Minun junalippu on n 120e/kk
Ruokailu työpaikalla on 6e/pvä eli n 130e/kk

Palkkaa jää käteen noin 1500 € / kk
noiden menojen jälkeen (päiväkoti, ruokailu, matkakustannukset) käteen jää 750 €.

Kuka käy töissä, kun menojen jälkeen jää 750 € / kk ??

 

No nimenomaan näin. Jos sinun pää ei kestä niin mene töihin, mutta tämä on juuri sitä itsekästä ajattelua. "Minä tarvin aikuiskontakteja", "minä tarvin rahaa", "minun pää hajoaa jos olen vielä kotona" - voitko väittää ettei ole aika MINÄ-keskeistä ajattelua? TODELLINEN äiti laittaa nämä asiat syrjään ja miettii, että "Minä kaipaan työelämää, mutta lapseni kaipaa minua, joten olen lapseni kanssa". TODELLINEN äiti pystyy kyllä laittamaan omat tarpeensa syrjään hetkeksi ja olemaan lastensa kanssa kotona ilman pään hajoamista - ja jos ei pysty niin sitten pitää todenteolla miettiä, että oliko kypsä lasten hankintaan ylipäätään.

Mites todellinen isä?

Ja ei se jaksaminen aina ole pelkästä omasta päätöksestä kiinni, tsemppaamisellakin on rajansa. Itse henk. koht. sellaisen äidin lapsena, jolle kotona oleminen ei todellakaan ollut se oma juttu, olisin luultavasti nyt aikuisiässä huomattavasti tasapainoisempi, jos mut olisi laitettu päivähoitoon. Etenkin pienillä lapsilla, jotka eivät vielä ymmärrä syy-yhteyksiä kuten isommat, on taipumus syyttää itseään siitä että äiti vaikuttaa onnettomalta ja ahdistuneelta. Toisaalta pienet lapset ovat niin hyviä lukemaan ihmisiä, että aika näyttelijä saa olla nuo aidot tunteensa lapselta peittääkseenkään.

Musta kypsyys lasten hankintaan mitataan siinä, miten kykenee lapsen tarpeisiin vastaamaan tämän koko lapsuusiän. Ei vain sitä ensimmäistä paria vuotta.

 

[QUOTE="vieras";24947973]2 lapsen päivähoitomaksut on sen n 500 e/kk
Minun junalippu on n 120e/kk
Ruokailu työpaikalla on 6e/pvä eli n 130e/kk

Palkkaa jää käteen noin 1500 € / kk
noiden menojen jälkeen (päiväkoti, ruokailu, matkakustannukset) käteen jää 750 €.

Kuka käy töissä, kun menojen jälkeen jää 750 € / kk ??[/QUOTE]

Minä kävisin, 750€ on kuitenkin enemmän kun 250€.

 

mulla palkka 2100€/brutto/kk ja lapsia 4kpl eikä todellakaan kannata olla kotona!

Hoitomaksuihin menee kuussa 200€ ja siinäpä ne kulut sitten olikin, mitä töihin menemisestä tulee. Et joo, töissä käydessä hoitomaksujen jälkeen jää handuun sellanen reilu 1400€ jos olisin noitten muksujen kans kotona niin saisin 300€ että joo, kyllä mä todellakin käyn mieluummin töissä ja se on taloudellisesti HUOMATTAVASTI kannattavampaa. Tolla 1100€ erotuksella kun ostaa niitä työvaatteitakin.

 

Mielenkiintoisia kommentteja esim. että "meillä yksi lapsi ja laskin että kannattavampaa on mennä töihin". Millainen äiti laskee tämän asian rahan kannalta? Eikö ensisijainen pitäisi olla lapsen etu? Älkääkä nyt vaan alkako syöttää sitä soopaa, että "on myös lapsen etu että äiti käy töissä". Takuu varmasti ei ole alle 3v lapsen etu että äiti käy töissä, ellei nyt sitten ole niin pakko että ruoka oikeasti loppuisi jos kotiin jäisi. Kyllä se suurimmalla osalla on ihan kylmästi vaan sitä, että halutaan pitää kulutustottumukset ennallaan eikä välitetä siitä mikä on lapsen etu.

Kun nettopalkasta vähentää työssäkäyntikustannukset, kodinhoidontuen, kuntalisän ja täyden päivähoitomaksun, niin "käteen" jää vielä 1500 €. Kannattavaa on siis töihin meno. Eikä tossa ole huomioitu vielä mahdollista urakehitystä (=palkankorotukset) ja tulevaa parempaa työeläkettä. Minä kysyn, että minkälainen äiti ei laske, että mitä tällaiset asiat vaikuttavat rahapussissa? Meillä poika menee hoitoon 1,5 v iässä. Koen, että se on hyvä kompromissi lapsen kotihoidon ja talouden pidon välillä. Tämä ratkaisu sopii meille, joku toinen hoitaa lastaan eskari-ikäiseksi kotona. Minua ihmetyttää tämä lapsen edulla ratsastaminen, aina asiat eivät ole niin kamalan mustavalkoisia.

 

[QUOTE="vieras";24947976]Mites todellinen isä?

Ja ei se jaksaminen aina ole pelkästä omasta päätöksestä kiinni, tsemppaamisellakin on rajansa. Itse henk. koht. sellaisen äidin lapsena, jolle kotona oleminen ei todellakaan ollut se oma juttu, olisin luultavasti nyt aikuisiässä huomattavasti tasapainoisempi, jos mut olisi laitettu päivähoitoon. Etenkin pienillä lapsilla, jotka eivät vielä ymmärrä syy-yhteyksiä kuten isommat, on taipumus syyttää itseään siitä että äiti vaikuttaa onnettomalta ja ahdistuneelta. Toisaalta pienet lapset ovat niin hyviä lukemaan ihmisiä, että aika näyttelijä saa olla nuo aidot tunteensa lapselta peittääkseenkään.

Musta kypsyys lasten hankintaan mitataan siinä, miten kykenee lapsen tarpeisiin vastaamaan tämän koko lapsuusiän. Ei vain sitä ensimmäistä paria vuotta.[/QUOTE]

Pari ensimmäistä vuotta ovat ne kriittiset lapsen kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta. Nykyään suhtaudutaan lasten saamiseen niinkuin se olisi joku hyödyke joka ostetaan kaupasta ja sitten vaan vähän vedetään siinä sivussa. Ei suostuta myöntämään sitä, että yksinkertaisesti on ihmisiä, joiden olisi parempi olla hankkimatta lapsia.

 

Tää keskustelu on onyt vähän OT, mutta:
Onnellinen äiti on paras äiti. Uhrautuminen lasten puolesta ei kannata lastenkaan takia, jos lopputuloksena on masentunut ja katkera kotiäiti. Silloin voi tehdä vaikka puolikasta työviikkoa.

Itse toivon jaksavani kotona, ainakin sen kaksi vuotta. Ideaalitilanne olisi tietenkin, että nyt vielä tulokas saisi pikkusisaruksen mahd. nopeasti, jolloin voisin elellä vähän paremmalla äitiyspäivärahalla. Tuohon työhön menoon vaikuttaa myös se, että en ole vaikityössä ja alaltani on vaikea saada töitä.

 

On kyllä aina ollut kannattavampaa mennä töihin, mutta lapset on olleet pari ekaa vuotta kotona. Nyt olen tosi tyytyväinen tilanteeseen, osittaisella hoitovapaalla, pari tonnia käteen ja nuorin lapsi 4-6h pvässä hoidossa.

Aika kovia paineita asetatte nimeonomaan äideille Meillä on ollut tärkeää, että lapset näkee paljon isääkin. Käytössä on ollut kaikenlaisia työaikaliukumia, palkattomia omia, osittaista hoitovapaata jne. Lapset on tykänneet olla hoidossa kun hoitoaika ei ole missään vaiheessa päiväkotiuraa olleet pitkiä. Hittoako siellä kotona tarttee olla jos rahaa ei ole eikä kiinnosta. Minulla on ainakin parin vuoden jälkeen tullut mitta täyteen joka kerta sitä puistossa istumista ja kotona kökkimistä ja niin on lapsillakin. Ihan tervettä että äidillä on muutakin elämää kuin lapset ja isäkin tekee osansa.

 

Tämä ei kyllä minulle koskaan aukene, miksi tässä kohtaa lasketaan niin tarkasti kaikki kustannukset lapsen äidin palkasta pois, mutta muuten kyllä on niin yhteiset rahat niin yhteiset rahat.

 

[QUOTE="vieras";24947973]2 lapsen päivähoitomaksut on sen n 500 e/kk
Minun junalippu on n 120e/kk
Ruokailu työpaikalla on 6e/pvä eli n 130e/kk

Palkkaa jää käteen noin 1500 € / kk
noiden menojen jälkeen (päiväkoti, ruokailu, matkakustannukset) käteen jää 750 €.

Kuka käy töissä, kun menojen jälkeen jää 750 € / kk ??[/QUOTE]

Matkakulujen vähennys verotuksesta saattaisi antaa vähän todenmukaisempia lukemia

 

Mielenkiintoisia kommentteja esim. että "meillä yksi lapsi ja laskin että kannattavampaa on mennä töihin". Millainen äiti laskee tämän asian rahan kannalta? Eikö ensisijainen pitäisi olla lapsen etu? Älkääkä nyt vaan alkako syöttää sitä soopaa, että "on myös lapsen etu että äiti käy töissä". Takuu varmasti ei ole alle 3v lapsen etu että äiti käy töissä, ellei nyt sitten ole niin pakko että ruoka oikeasti loppuisi jos kotiin jäisi. Kyllä se suurimmalla osalla on ihan kylmästi vaan sitä, että halutaan pitää kulutustottumukset ennallaan eikä välitetä siitä mikä on lapsen etu.

Minä kirjoitin juurikin tuon, että laskin että on kannattavampaa mennä töihin.. Ehkä vähän huonosti muotoilin tuon, laskin siis että ei ole varaa mitenkään jäädä kotiin ja todellakin on siis kannattavaa olla töissä Olin kotona vuoden vielä äippäloman jälkeen, sen pidemmälle ei säästöt riittäneet. Miehen palkalla ja kotihoidontuella ei yksistään pärjätä, jos halutaan asuntolainaa maksaa. Kotihoidontukikin loppuu kun lapsi täyttää vuoden, joten sen vuoden takia ei minusta ole järkeä laittaa kämppää myyntiin, jotta asumiskustannukset tippuisi.

Mielellään olisin jäänyt vielä kotiin, jos siihen vaan olisi ollut varaa.