Kun mies satuttaa...

siis henkisesti. Taustaa: Olen kotona lasten kanssa, uusi koulutus jäänyt kesken 1,5 opiskeluvuoden jälkeen. Työelämästä on jo kuusi vuotta. Mies käy ansiotöissä ja maksaa vuokran, minä maksan saan kotihoidontukea, josta itselleni jää 50 euroa kuussa.

Hoidan siis kodin, mutta minua oikeasti häiritsee sotkut: miehen sukat, hikiset lenkkivaatteet nurkissa homehtumassa, #&%?$!* pytyssä, sängenjäljet lavuaarissa, ruoansotkut pyyhkimättä, sisätiloissa kävely mutaisilla kengillä... lista on loputon. Mies ei muutu, vaikka kuinka pyydän, lupaa vaan.

Sitten kun huomautan asiasta, niin nalkutan. Myönnettäköön, etten aina jaksa kiltisti sanoa, kulta, voisitkohan nyt laittaa tuon banaaninkuoren lattialta roskiin, vaan teksti voi tulla napakasti, koska tämä sotku on päivittäistä!! Ja vastauksena tuli tänään: "Jäkäti jäkä, olen syntynyt jäkättämään", mies imitoi korkeaa ääntäni, jota hän tietää, että inhoan. En voinut kuin itkeä, en halua mennä henkilökohtaisuuksiin takaisin, koska sitten saan vielä enemmän ryöppyjä niskaan. Lapset ottaa mallia, ettei tarvitse siivota jälkiään.

Hänessä on hyviäkin piirteitä, joita rakastan, mutta en jaksa enää morkkauksia, ja pienet lapsetkin sen näkee. Apua. Miten pärjään menemättä ihan hajalle. Näin lyhkäsesti nyt: olen hajoamispisteessä.

 

\

siis henkisesti. Taustaa: Olen kotona lasten kanssa, uusi koulutus jäänyt kesken 1,5 opiskeluvuoden jälkeen. Työelämästä on jo kuusi vuotta. Mies käy ansiotöissä ja maksaa vuokran, minä maksan saan kotihoidontukea, josta itselleni jää 50 euroa kuussa.

Hoidan siis kodin, mutta minua oikeasti häiritsee sotkut: miehen sukat, hikiset lenkkivaatteet nurkissa homehtumassa, #&%?$!* pytyssä, sängenjäljet lavuaarissa, ruoansotkut pyyhkimättä, sisätiloissa kävely mutaisilla kengillä... lista on loputon. Mies ei muutu, vaikka kuinka pyydän, lupaa vaan.

Sitten kun huomautan asiasta, niin nalkutan. Myönnettäköön, etten aina jaksa kiltisti sanoa, kulta, voisitkohan nyt laittaa tuon banaaninkuoren lattialta roskiin, vaan teksti voi tulla napakasti, koska tämä sotku on päivittäistä!! Ja vastauksena tuli tänään: "Jäkäti jäkä, olen syntynyt jäkättämään", mies imitoi korkeaa ääntäni, jota hän tietää, että inhoan. En voinut kuin itkeä, en halua mennä henkilökohtaisuuksiin takaisin, koska sitten saan vielä enemmän ryöppyjä niskaan. Lapset ottaa mallia, ettei tarvitse siivota jälkiään.

Hänessä on hyviäkin piirteitä, joita rakastan, mutta en jaksa enää morkkauksia, ja pienet lapsetkin sen näkee. Apua. Miten pärjään menemättä ihan hajalle. Näin lyhkäsesti nyt: olen hajoamispisteessä.

Taitaa olla aika monella sama tilanne jotka omistaa suomalaisen miehen :hug: :hug: Mutta hae apua esim neuvolan kautta, ethän tollasta jaksa.

 

autan sua.
ensin itse sääli pois.koulutsus kesken...plah :x olet arvokas :attn:
sitten ei enään jäkätys eikä voisitko....vaan ROSKAT POIS,UKKO!!!
et pyydä vaan käsket ja sama lapset.
Karisma ja itsetunto.
Ja kun se matkii,sanot että hakisi teatteriin kun sopisi sinne.
ei itkua ei suru,ymmärrätkö?!
Olet nainen talossa ja ota se paikka.Harjoitele peilin edessä.
Ja laita bananikuori sen takintaskuun =) <br><br>

 

Julmaa alistamista mieheltäsi!

 

\

\

siis henkisesti. Taustaa: Olen kotona lasten kanssa, uusi koulutus jäänyt kesken 1,5 opiskeluvuoden jälkeen. Työelämästä on jo kuusi vuotta. Mies käy ansiotöissä ja maksaa vuokran, minä maksan saan kotihoidontukea, josta itselleni jää 50 euroa kuussa.

Hoidan siis kodin, mutta minua oikeasti häiritsee sotkut: miehen sukat, hikiset lenkkivaatteet nurkissa homehtumassa, #&%?$!* pytyssä, sängenjäljet lavuaarissa, ruoansotkut pyyhkimättä, sisätiloissa kävely mutaisilla kengillä... lista on loputon. Mies ei muutu, vaikka kuinka pyydän, lupaa vaan.

Sitten kun huomautan asiasta, niin nalkutan. Myönnettäköön, etten aina jaksa kiltisti sanoa, kulta, voisitkohan nyt laittaa tuon banaaninkuoren lattialta roskiin, vaan teksti voi tulla napakasti, koska tämä sotku on päivittäistä!! Ja vastauksena tuli tänään: "Jäkäti jäkä, olen syntynyt jäkättämään", mies imitoi korkeaa ääntäni, jota hän tietää, että inhoan. En voinut kuin itkeä, en halua mennä henkilökohtaisuuksiin takaisin, koska sitten saan vielä enemmän ryöppyjä niskaan. Lapset ottaa mallia, ettei tarvitse siivota jälkiään.

Hänessä on hyviäkin piirteitä, joita rakastan, mutta en jaksa enää morkkauksia, ja pienet lapsetkin sen näkee. Apua. Miten pärjään menemättä ihan hajalle. Näin lyhkäsesti nyt: olen hajoamispisteessä.

Taitaa olla aika monella sama tilanne jotka omistaa suomalaisen miehen :hug: :hug: Mutta hae apua esim neuvolan kautta, ethän tollasta jaksa.

älä yleiatä, mun mies sentään osaa siivota sotkunsa. joten kyllä se on enmemmän kiinni kasvatuksesta ei siitä onko suomaliainen tai ulkolainen

 

\

Julmaa alistamista mieheltäsi!

ei se ole idiot joka valehtelee,vaan se joka uskoo valheisiin =)
sama pätee tähän.

 

\

Julmaa alistamista mieheltäsi!

Ja suomalaiset EI alista, vai mitä. Vai onko miehesi suomalainen ap? Aina haukutaan niitä ulkolaisii!!! : \|O \|O

 

Lienee palaverin paikka miehen kanssa. Aina ei tilanne ole ihan toivoton, kaverini sai äitin pikkupojasta koulittua ihan hyvän miehen, vaikka muutama vuosi sitten näytti ihan toivottomalta. Mikään Mikko Mallikas tuo mies ei vieläkään ole, mutta kovasti kehittyy kaiken aikaa

 

Puhu vakavasti miehesi kanssa asiasta ja sano, että nyt asiaan on tultava muutos OIKEASTI, sillä sinä et enää jaksa. Kysy, haluaako että te eroatte vai mitä ajaa tuollaisella käytöksellä takaa? Älä suostu siihen, että sinua alistetaan. Voithan myös jättää sotkut siivoamatta niin siinäpä näkee...

 

Entä jos hankit itsellesikin työ- tai opiskelupaikan kodin ulkopuolelta? Ihan itsesikin takia.

Mistä mies on kyseisen käytännön oppinut? Onko äiti passannut kotona? Lopeta siivoaminen, ala itsekin viskomaan roskia lattialle ja jätä pyykit pesemättä, eiköhän tuo huomaa.

Minusta on kummallista että tuollaisia miehiä ylipäänsä on olemassa. Yhteiseen kotiin pitää kummankin panostaa.