Kun mies ei halua yrittää uudelleen
- Viestiketjun aloittaja Villis
- Ensimmäinen viesti
Meille tuli myös keskenmeno, mutta me aloimme yrittää samantien uudestaan. Anteeksi jos hieron suolaa haavoissa mutta halusin nyt vaan jotain sinulle vastata, antaa :hug: ja toivottaa jaksamisia. Tuo tilanne on todella hankala. Toisinpäin asia olisi sillä selvä, eihän mies voi mitenkään pakottaa naista kantamaan lasta jos tämä ei halua, mutta noin päin se on ongelmallista.
Voisitko vielä yrittää keskustella miehen kanssa järkevästi ja saada sieltä irti se, että miksei mies ole valmis uuteen yritykseen. Pelkän pelon takia ei kannata minusta jättää lasta hankkimasta, kaikki voi mennä pieleen aina, mutta toisaalta kaikki voi mennä todella hyvin. En voisi kuvitellakaan, että me luovuttaisimme tuollaisesta vastoinkäymisestä, sillä sitten kun sitä vihdoin ja viimein sen lapsen saa, se kaikki on ollut sen arvoista. (Meillä siis on jo yksi lapsi, kohta 2v.)
Voisitko vielä yrittää keskustella miehen kanssa järkevästi ja saada sieltä irti se, että miksei mies ole valmis uuteen yritykseen. Pelkän pelon takia ei kannata minusta jättää lasta hankkimasta, kaikki voi mennä pieleen aina, mutta toisaalta kaikki voi mennä todella hyvin. En voisi kuvitellakaan, että me luovuttaisimme tuollaisesta vastoinkäymisestä, sillä sitten kun sitä vihdoin ja viimein sen lapsen saa, se kaikki on ollut sen arvoista. (Meillä siis on jo yksi lapsi, kohta 2v.)
Anna miehelle - ja itsellesi - aikaa toipumiseen. Puolikin vuotta eteen päin, niin asiat voivat tuntua paremmilta ja miehesi voi kokea olevansa valmiimpi taas vauvaa toivomaan. Ymmärrän, että sinulla on kova tarve tulla uudelleen raskaaksi, mutta teillä on nyt suuri suru, ja miehesi voi kokea, ettei oikeasti ole vielä valmis. Keskenmeno voi olla niin raskas pettymys ja suru, että hetkeksi aiheuttaa kriisiä myös parisuhteeseen, mutta kumppanin painostaminen uuteen raskauteen voi satuttaa suhdetta vielä enemmän.
Tämä tietysti vain minun kokemukseni, toivon teille oikein paljon voimia ja onnea eteenpäin!
Tämä tietysti vain minun kokemukseni, toivon teille oikein paljon voimia ja onnea eteenpäin!
Pahoittelut keskenmenostasi! :hug:
Ei taida auttaa muu kuin antaa aikaa miehellesi, vaikka se sinua turhauttaakin. Miehen mieli saattaa muuttua yllättävän nopeastikin. Meillä on taustalla monia keskenemenoja ja pari kohdunulkoista. Km:jen jälkeen mies oli valmis heti uuteen yritykseen, mutta ekan ku:n jälkeen mies sanoi, ettei ikinä enää halua nähdä minua siinä tilassa sairaalassa eli mieluummin lopetamme yrittämisen ja jäämme lapsettomiksi. Sanoin miehelle, että minä olen valmis uuteen yritykseen heti, mutta odotellaan niin kauan kunnes hänkin on valmis. Siihen meni kaikki kolme kuukautta, kun hän sanoi, että voishan sitä vielä uskaltaa. Onneksi niin, koska siitä kahden kk päästä olin raskaana ja tämä yksilö jaksoi loppuun saakka ja saimme oman rakkaan :heart:
Nyt kesällä sain taasen ku:n ja mies ilmoitti taasen, että ei enää ikinä. Poika saa jäädä ainokaiseksi. Jälleen ilmoitin, että minä olen vielä valmis sisarusta yrittämään, mutta toki riittää tämä yksikin ihanuus! Nyt mies ilmoitti, että josko sitä vuoden vaihteen jälkeen vois antaa uuden mahdollisuuden taasen.
Miehen mieli voi muuttua siis yllättävän nopeastikin, kunhan hän saa rauhassa käydä omat tuntemukset läpi. Painostus luultavasti vain ahdistaisi, eikä veisi asiaa eteenpäin.
Toivottavasti pääsette pian yhteisymmärrykseen ja onnikin potkaisee!
Ei taida auttaa muu kuin antaa aikaa miehellesi, vaikka se sinua turhauttaakin. Miehen mieli saattaa muuttua yllättävän nopeastikin. Meillä on taustalla monia keskenemenoja ja pari kohdunulkoista. Km:jen jälkeen mies oli valmis heti uuteen yritykseen, mutta ekan ku:n jälkeen mies sanoi, ettei ikinä enää halua nähdä minua siinä tilassa sairaalassa eli mieluummin lopetamme yrittämisen ja jäämme lapsettomiksi. Sanoin miehelle, että minä olen valmis uuteen yritykseen heti, mutta odotellaan niin kauan kunnes hänkin on valmis. Siihen meni kaikki kolme kuukautta, kun hän sanoi, että voishan sitä vielä uskaltaa. Onneksi niin, koska siitä kahden kk päästä olin raskaana ja tämä yksilö jaksoi loppuun saakka ja saimme oman rakkaan :heart:
Nyt kesällä sain taasen ku:n ja mies ilmoitti taasen, että ei enää ikinä. Poika saa jäädä ainokaiseksi. Jälleen ilmoitin, että minä olen vielä valmis sisarusta yrittämään, mutta toki riittää tämä yksikin ihanuus! Nyt mies ilmoitti, että josko sitä vuoden vaihteen jälkeen vois antaa uuden mahdollisuuden taasen.
Miehen mieli voi muuttua siis yllättävän nopeastikin, kunhan hän saa rauhassa käydä omat tuntemukset läpi. Painostus luultavasti vain ahdistaisi, eikä veisi asiaa eteenpäin.
Toivottavasti pääsette pian yhteisymmärrykseen ja onnikin potkaisee!
Niinpä. Tuossa olet oikeassa, että jos syy onkin se, että mies on havahtunut huomaamaan ettei haluakaan lapsia, on tilanne kinkkinen. Siinä joutuu laittamaan vaakakuppiin miehen ja haluamansa lapsen. Mistään ei kuitenkaan saa takuita siihen, että lapsen jonkun muun kanssa saa, mutta sitäkään ei voi kokeilematta tietää...
Toivottavasti todella kyse on pelosta ja saatte asian selvitettyä!
Toivottavasti todella kyse on pelosta ja saatte asian selvitettyä!
Meillä mies ei halunnut heti yrittää uudestaan. Otti keskenmenon vielä raskaammin kuin minä. Säikähti ennen kaikkea, että menettäisi minut. Näki kaiken sen veren ja mun tuskat siellä sairaalassa. Mä toivuin asiasta aika hyvin muutamassa päivässä. Hyväksyin tosiasiat että näin nyt kävi ja katsotaan sitten taas joskus uudestaan. Mies oli jonkin aikaa tosi maissa. Varmisteli koko ajan mun vointia jne. Nyt siitä on viitisen kuukautta ja me kumpikin koemme, että ollaan valmiita yrittämään uudestaan. 
Kannattaa tosiaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä.. että onko mies muuttanut mielensä.
Tsemppiä!
Kannattaa tosiaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä.. että onko mies muuttanut mielensä.
Tsemppiä!