Kun mies ei halua enää lasta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen...

Vieras
Miten olette vauvakuumeissanne selvinneet?

Meillä kaksi lasta. Ensimmäinen helppo kuin mikä. Nukkunut kuin pikku porsas vauvasta saakka.

Toinen... Vaikeampi tapaus ja tämä varmasti kummittelee mieheni mielessä. Nukkui huonosti, oli todella äitiriippuvainen jne..

Lapset nyt 3 ja 2 vuotiaat. Minulla ihan kamalan kamala vauvakuume, eikä sitä helpota yhä uudet ja uudet raskausuutiset kavereiltani :( Toki olen iloinen heidän puolestaan, todellakin. Mutta se tuo lisää tuskaa...

On kai se varmaan alettava uskomaan, ei enää yhtään raskaustestiä, synnytystä, pientä tuhisevaa nyyttiä. Imetystä, vauvanruokien tekoa... Ryömimisen oppimista, konttaamista jne...

:(
 
Mulla osittain sama tilanne ja lapsetkin saman ikäiset 3 ja 2. Esikoinen helppo, toinen vaikeampi. Puoli vuotta sitten aiheesta miehen kanssa keskusteltiin ja ekaks oli että ei, mutta kyllä vähän lämpeni. En oo uskaltanut sen jälkeen puhua, kun pelkään jyrkkää eitä. Mä en yhtään suostunut ajattelemaan kakkosta odottaessani että tämä olis viimeinen...enkä siis vieläkään. Saas nähdä onko miehen mieli muuttunut...

Että en valitettavasti osaa sanoa miten vauvakuumeista selviää...
 
[QUOTE="kipsu";22528777]Mulla osittain sama tilanne ja lapsetkin saman ikäiset 3 ja 2. Esikoinen helppo, toinen vaikeampi. Puoli vuotta sitten aiheesta miehen kanssa keskusteltiin ja ekaks oli että ei, mutta kyllä vähän lämpeni. En oo uskaltanut sen jälkeen puhua, kun pelkään jyrkkää eitä. Mä en yhtään suostunut ajattelemaan kakkosta odottaessani että tämä olis viimeinen...enkä siis vieläkään. Saas nähdä onko miehen mieli muuttunut...

Että en valitettavasti osaa sanoa miten vauvakuumeista selviää...[/QUOTE]

vähän sama minullakin. En halunnut uskoa, että toinen raskaus tulisi olemaan elämäni viimeinen =( Oli paljon helpompi kuin eka. Aamulla kun olin lähdössä synnärille, melkein itkin kun tajusin että nyt se on siinä :(

Meillä kuopus on jo yli 2v, ja ei olisi kuin 2kk aikaa jos meinaisi seuraavan la:n saada ennen hänen 3v. synttäreitä. haluaisin jatkaa yhteen putkeen kotona, ja saisin paremmat tuetkin vielä... Ehkä kun se 2kk on kulunut, alkaa homma selkiytyy...
 
No eikö kaksi jo riitä?? Mikä pakko se on niitä lapsia työntää maailma täyteen. Onko siihen joku JÄRKEVä syy paitsi "mä haluun!!"?

Onko lapsia hankkiessa ikinä mitään JÄRKEVÄÄ syytä? Eiköhän se aina lähde vanhempien halusta saada lapsia.

Meillä onneksi mies on monesti sanonut, että saa tulla niin monta lasta kuin minä ikinä vaan haluan. Nyt odotellaan toista, ja kyllä yhden vielä haluaisin tämänkin jälkeen.
 
No eikö kaksi jo riitä?? Mikä pakko se on niitä lapsia työntää maailma täyteen. Onko siihen joku JÄRKEVä syy paitsi "mä haluun!!"?

no katos kun ei se maailma niistä kolmesta vielä täyty :D
samaa voisit sanoa jos olisi ennestään yksi, ja tahtoisi toisen.

no mikä on se järkevin syy lasten "tekoon"?

itselläni on 2 siskoa. ehkä sieltä juontaa juurensa oma unelma lapsiluvusta ;) Toki kaksi voisi olla hyvä, mutta jos rakkautta riittää, suhde hyvä jne.. niin miksipä en tahtoisi sitä kolmatta?
 
Mä odotan toista ja luultavaksi jää viimeiseksi. Mä en halua enempää. En niin kovin tykkää tästä raskaana olemisesta, eikä pikkuvauvavaihekaan ole mitään ihanaa aikaa mulle.

Vuoden iästä eteenpäin taas tuon lapsen kanssa eläminen on ollut unelmaa, ja toisen vauvavaiheen ajattelin vielä jaksavani. Tyttö nyt 2,5v, melkein 3 kun vauva syntyy. Se kaksi on hyvin luultavasti tarpeeksi meille, sekä minulle että miehelleni.
 

Similar threads

Yhteistyössä