V
vieras
Vieras
Meillä on 5v tyttö, jolla tuntuu olevan joka päivä paha olo. Ennen ruokaa tai ruoan jälkeen tai muuten vaan. Jos on paljon tekemistä ei muista mainita, mutta saattaa silti illalla todeta että oli paha olo kuitenkin.
Hän syö hyvin, on pirteä, nukkuu.. Mitään erikoista en ole huomannut. Paha olokaan ei yleensä aiheuta mitään, hän sanoo että äiti mulla on taas vähän paha olo ja jatkaa touhujaan.
Tytöllä oli talvella elämänsä ensimmäinen oksennustauti ja hän pelkäsi sitä oksentamista ihan hirveästi. Taudin jälkeen on usein kysynyt että mitä jos taas tulee se oksennustauti ja mitä jos tulee oksennus. Ekalla kerralla kun tuli puheeksi tämä paha olo, niin pelkäsi ihan täristen sitä, että tulee oksennus.
Tyttö on hyvin herkkä, on miettinyt paljon kaikkia sairauksia ja läheisen kuolemaa (kun on sellaisen reilu vuosi sitten kokenut). Leikkii pikkusisarusten kanssa lääkäriä ja miettii onko tauteja joihin lapsetkin voi kuolla.
Minusta siis tuntuu, että tuo paha olo ei ole kovinkaan todellista, tai miten sen nyt sanoisi. Jotenkin lapsi on oppinut oikeen tarkkailemaan oloansa ja tavallaan miettimään voisiko ehkä olla paha olo. Kun tarkemmin kysyy siitä olosta, niin vatsaan ei satu, ei okseta, on vaan vähän paha olo. Eikä tyttö osaa kertoa mille se paha olo sitten tuntuu.
Tyttö on toki huomannut että minua asia huolestuttaa, joten mietin sitäkin osaako nyt käyttää täydellisen huomion saamiseen tuota pahaa oloa. Sitten kuitenkin lapsi itse miettii etteihän kyse ole mistään vakavasta. Teidän mielipiteitä kyselisinkin nyt, että uskallanko luottaa omaan arviooni siitä, että tytöllä ei mitään hätää ole, vaan on ihan terve, hiukan liikaan huolehtimiseen taipuva 5-vuotias, vai onko syytä saada jotain tutkimuksia tehtyä asian tiimoilta.
Hän syö hyvin, on pirteä, nukkuu.. Mitään erikoista en ole huomannut. Paha olokaan ei yleensä aiheuta mitään, hän sanoo että äiti mulla on taas vähän paha olo ja jatkaa touhujaan.
Tytöllä oli talvella elämänsä ensimmäinen oksennustauti ja hän pelkäsi sitä oksentamista ihan hirveästi. Taudin jälkeen on usein kysynyt että mitä jos taas tulee se oksennustauti ja mitä jos tulee oksennus. Ekalla kerralla kun tuli puheeksi tämä paha olo, niin pelkäsi ihan täristen sitä, että tulee oksennus.
Tyttö on hyvin herkkä, on miettinyt paljon kaikkia sairauksia ja läheisen kuolemaa (kun on sellaisen reilu vuosi sitten kokenut). Leikkii pikkusisarusten kanssa lääkäriä ja miettii onko tauteja joihin lapsetkin voi kuolla.
Minusta siis tuntuu, että tuo paha olo ei ole kovinkaan todellista, tai miten sen nyt sanoisi. Jotenkin lapsi on oppinut oikeen tarkkailemaan oloansa ja tavallaan miettimään voisiko ehkä olla paha olo. Kun tarkemmin kysyy siitä olosta, niin vatsaan ei satu, ei okseta, on vaan vähän paha olo. Eikä tyttö osaa kertoa mille se paha olo sitten tuntuu.
Tyttö on toki huomannut että minua asia huolestuttaa, joten mietin sitäkin osaako nyt käyttää täydellisen huomion saamiseen tuota pahaa oloa. Sitten kuitenkin lapsi itse miettii etteihän kyse ole mistään vakavasta. Teidän mielipiteitä kyselisinkin nyt, että uskallanko luottaa omaan arviooni siitä, että tytöllä ei mitään hätää ole, vaan on ihan terve, hiukan liikaan huolehtimiseen taipuva 5-vuotias, vai onko syytä saada jotain tutkimuksia tehtyä asian tiimoilta.
