Kun lapsi puree...

[chilitin]

Omat lapseni eivät ole koskaan moista harrastaneet ja olenkin ihmeissäni kun ystäväni tyttö tekee tätä jatkuvasti.

Kyseessä on siis vajaa 2 vuotias tyttö joka aloitti tuon puremisen satunnaisena jo alle vuoden ikäisenä kun alkoi hammasvarustus olla hyvällä mallilla. Aluksi puri vaan äitiään milloin mistäkin, ja silloin tämä oli joku heidän oma leikkinsä ja äitiä vain nauratti jos likka kävi hampailla olkapäähän kiinni.
Tuo tapa sitten jäi hetkeksi ja on nyt tässä joidenkin kuukausien aikana palannut ja nyt puree ihan kaikki.

Eniten tästä saa kärsiä oma vuoden ikäinen poika (ja myös 5 ja 6 vuotiaat lapseni, jotka nyt sentään osaa hieman jo varoa, mutta kyllä just viimeksi pari päivää sitten vanhempi tyttökin sai hampaat kämmeneensä kiinni niin, että tuli iso mustelma) ja tuo tyttö muutenkin hakkaa pienempäänsä kaikella minkä käteensä saa, ja jos poikani sattuu olemaan hänen lähettyvillään niin tämä tyttö ottaa kaksin käsin kiinni poikani kädestä ja puree - eikä todellakaan mitenkään hellästi vaan täydellä voimalla.

Torutaan ja kannetaan lapsi pois tilanteesta, jolloin hän saa tietenkin aivan järkyttävän raivokohtauksen. Ei tunnu kuitenkaan sanat menevän perille millään tavalla kun tämä vaan jatkuu ja jatkuu... Tilanteen älkeen palaa leikkeihin vaan naureskellen ihan kuin nauttisi siitä että poika itkee lohduttomasti.. Joten kysynkin olisiko jollain pliiiiiiis jotain hyviä vinkkejä millä tuon erittäin huonon tavan saisi kylvettyä pois tästä tytöstä - että yhteiset leikkihetket olisi mukavampia.. Ollaan kuitenkin päivittäin tekemisissä ja olisi hienoa jos joka päivä ei omat lapset olisi mustelmilla :ashamed:

 

[Molleri]

Et kai vaan meidän likasta puhu? :ashamed: No et varmaan, mutta meillä on tuota ongelmaa nyt ja vinkkejä lukisin mielelläni.. Kukaan ei häntä oo koskaan purrut joten ei mitään hajua mistä hän tällaisen on oppinut. Leikkikaveritkaan ei sitä tee.

 

[chilitin]

Joo ei varmaan sama tyttö kyseessä, mutta tää taitaa kuitenkin yllättävän tuttu ongelma olevan.
Googlella löysin vaan samat neuvot että toru ja kanna pois tilanteesta,
mutta entä jos tää ei oikeesti auta? Mitä sitten?
Pitääkö mun vaan lohduttaa itseäni, lapsiani jotka itkee kun heitä on purtu ja tämän tytön äitiä että kyllä se sit varmaan joskus menee itsestään ohi, että jatketaan samaan malliin.

Pakkohan sen lapsen on kuitenkin oppia, ettei se ole todellakaan hyväksyttävää käytöstä.

 

[SEE]

Meidän poika (nyt 1v7kk) aloitti puremisen n. 1v ikäisenä. Puri aluksi vain minua kilelto tilanteissa, mutta myöhemmin myös muita läheisiä aikuisia sekä muutaman kerran muita lapsia. Välillä pureminen oli poissa viikkoja ja kun tuli takaisin voisi tehdä sitä kymmeniä kertoja päivässä. Kokeilin kaikkea mahdollista( torumista, tilanteesta poisviemistä, huomiottajättämistä, joskus jopa purin hiljaa takaisin mikä poikaa vain nauratti) Kuitenkin meillä loppui tämä kokonaan n 1kk sitten. En tiedä auttoiko siihen vaan aika ja se että poika oppi puhumaan enemmän ja ilmaisemaan itseään sanoilla paremmin vai se että järjestelmällisesti vietiin omaan huoneeseen jos puri ja sanoin napakasti pojan tasolle laskeutuneena että EI SAA PURRA ja lähdin pois, Poika tietysti alkoi itkemään raivoisasti ja tuli perään, huomion hänet vasta sitten kun itku ja raivoaminen loppui, otin syliin ja kerroin miksi oli huoneeseen viety ja sitten halattiin ja suukoteltiin. Loppujen lopuksi tuo raivoaminen kiellon jälkeen kesti enää muutamia kymmeniä sekuntteja kun aluksi voisi huutaa jopa 10 minuuttia ennekuin rauhottui. Mutta AIKA ja järjestelmällinen kielto ja poisvienti olisi mun vinkit....

 

[Ärrimurri]

Meillä myös 2-vuotias joskus puree, vaikkakaan ei koskaan muita kuin äitiä ja isiä. Aloitti tosiaan jo joskus ajat sitten tuon. Jäi sitten poiskin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta nyt on tullut taas uudelleen kuvioihin. Joskus jos poju on oikeen innoissaan niin puree ja silloin vaan kielletään ja käsketään pyytää anteeksi. Joskus toisaalta tuntuu, että poika yrittää sillä viestiä tyytymättömyyttään tilanteeseen. Esim. jos on paikassa missä ei haluaisi olla tai jos hän haluaisi enemmän huomiota. Mietinkin, että voisiko tässä teidän tapauksessanne olla sellaista, että haluaisi vielä olla lähempänä äitiä tai että äiti kiinnittäisi enemmän huomiota? Koska 2-vuotias on kuitenkin aika pieni vielä leikkimään toisten lasten kanssa. No, kielto ja tilanteesta pois vieminen on varmasti hyvä ratkaisu. Mutta jokatapauksessa asiaan pitää puuttua.

 

[Viuvauvou]

Meilläkin alkoi purra joskus vuoden jälkeen ja sitten uudelleen se yltyi, kun pikkuveli syntyi eli lähinnä liittyi uhmaan, huomion hakuun ja sen sellaiseen. Ei siis osannut oikein muuta tehdä suuttuessaan.
Alusta asti kielsimme ja veimme pois tilanteesta ja se on kyllä tosiaan auttanut, enää ei pure ellei ole tosi tosi väsynyt, mutta silloin vika on meissä vanhemmissa kun emme ole laittaneet ajoissa nukkumaan...
Se on tietääkseni tietyssä iässä aika yleistä tuo pureminen, kun ei ole vielä muita keinoja kun ei osaa puhua jne., mutta pitäisi mennä ohi.

Tuossa tuon tytön tapauksessa siitä on varmaan tullut sitten pysyvämpi juttu just sen takia, kun äiti on pitänyt sitä aluksi leikkinä. Ei kai siinä muuta keinoa tosiaan ole kuin kieltää, torua ja siirtää erilleen muista. Eihän se sitä äkkiä opi, kun on kerran ensin annettu ihan eri signaali (että pureminen on jotain kivaa), mutta jossain vaiheessa varmasti! Ei muuta kuin tsemppiä!!