Kun lapsi on nirso ruoan suhteen..

\

Paitsi että ehkä se makkara ja peruna voi ihmetyttää päivähoidossa muita lapsia esim välipalana, jos ei toi "arttulin" lapsi syö hedelmiä/vihanneksia....

on siellä tarhassa monta arttulilasta jotka ei hedelmiä ja muita popsi vaikka kuinka kiristettäis. ja sitten on niitä jotka syö tarhassa muttei kotona

 

niinpä. Mutta kai sitä on jotenkin huolissaan sen lapsen pärjäämisestä siellä. Meillä kokemuksia, kun lapsi ei sitten syö mitään ja on nälissään koko päivän siellä. kotiin päästyään vetää ruokaa koko päivän edestä. Ei kovin ole yksilöllistä se hoito ainakaan kun tuohon suhteuttaa. Mutta onhan ne päiväkodin periaatteet kuitenkin ihan hyvät:kaikkea pitäis opetella maistamaan.

 

tottakai sitä voi olla huolissaan, mutta auttaako se? siis voihan sitä tarjota vaikka tuhat safkaa lapselle päivässä, mutta tuskin niitä nenämahaletkulla kannattaa sisään pakolla vääntää.

jos lapsi ei syö tarhassa, voipi johtua muustakin kuin siitä että ruoka on pahaa. esim ei viihdy tarhassa tai ei koe oloaan turvalliseksi. niihin tunteisiin ei auta, vaikka himassa oltaisiin treenattu satoja ruokalajeja läpi. toiset taas syö tarhassa vaikkei samanlaisia ruokia olisi kotona koskaan.

itselläni oli lapsena hoitopaikassa niin kova ikävä äitiä, etten siksi halunnut syödä. ei se ruoasta ollut kiinni.

 

Tuo on muuten totta mitä perhonen kertoo.

 

moikka
mulla vanhin ei syö paljon mitään kanssa mut mitä vanhemmaksi tulee kyllä rupiaa ymmärtämään ruuan päälle jotain mut nuorin syö taas mitä annetaan kaikki sanoo että hän on eri puusta tehty vaikka saman miehen kanssa olen vääntänyt nämä flikat silti on tosi ihania kyllä se ruoka jossain vaiheessa rupiaa maistumaan älkää siitä päätä vaivatko.t äiti.

 

Olin töissä pari kuukautta eräässä päiväkodissa. Itse kun olen lapsena kovasti nirsoillut ruoan suhteen, tuntui inhottavalta katsoa kyseisen paikan ruokatottumuksia: kaikille sama annos, itse ei saanut ottaa. Jälkiruoka pakollinen. Lautanen syödään tyhjäksi.

Ja se sapuska ei useimmiten ollut kyllä millään tavalla hyvää. Stroganoffi oli lähinnä hillosipulia ja jänteitä, minäkin yökkäilin sitä. Lapsilla oli tosi vaikeaa saada tiettyjä ruokia alas.

Eräs pikkupoika vihasi nakkia ja makkaraa. Niinä päivinä kun oli sitten nakkisoppaa tai -kastiketta tai vaikkapa uunimakkaraa, päiväkodin johtaja vahti vieressä että poika syö makkaransa. Poika kyökki ja itki ja kyökki. Loppujen lopuksi oli aina minun tehtäväni vahtia että poika saa lautasensa tyhjäksi. Sitä en tehnyt, vaan kippasin aina nakit roskikseen ja päästin pojan leikkimään.

Miksi tein näin? Siksi, että siihen asti kun kolmannella luokalla koulussa saimme itse alkaa ottamaan ruoka-annoksemme oli koulu- ja päiväkotiruokailu minulle painajainen. Jos lautasta ei ruokatunnilla syönyt tyhjäksi, se viettiin keittiölle jääkaappiin ja sitä joutui sitten koulun jälkeen syömään. Jos jätin esim. klimppisopasta ne ällöttävät klintsat (joita ei moni aikuinenkaan söisi) syömättä, jouduin syömään ne koulun jälkeen.

Olin ihan mielettömän nirso, mutta nykyään syön kyllä melkein kaikkea (lihan olen tosin jättänyt ruokavaliostani pois liki 3v sitten). Paitsi niitä ruokia joita opettajat pakottivat minun syömään. Punajuurikeitto, klimppisoppa ja ruispuuro ovat pahimmat.

Meillä on lapsien kanssa periaate että maistaa täytyy mutta mitään ei ole pakko syödä jos se on vastenmielistä.

 

Samaa on tehty mun lapsille päiväkodissa. Itse otin loparit sellaisesta kun en suostunut siihen. Kotona toi olis kiellettyä, henkistä väkivaltaa. uhkaus, kiristys, lahjonta. Päiväkodissa sallittu kasvatusmenetelmä. Monet täällä olijoista on kotona lapsiensa kanssa tai ne on pph:N hoidossa. Aivan eri juttu kuin päiväkoti jos lapsi huono syöntinen.