Kun lapsi kiukuttelee/ raivoaa?

Mitä ajattelet, miltä tuntuu, meneekö hermot?
Mitä teet?


Mua alkaa yleensä naurattamaan ja yritän salata sen ja olla vakavalla naamalla. Mitä pienempi lapsi, sitä hassummalta tuntuu se pienestä ihmisestä lähtevä suuri raivo ja voima. Melkein kuin suurta alkuvoimaa kun lapsi oikein räjähtää.
Ja sitten on niin ihanaa ottaa syliin ja saada pikkuinen kiukkupussi rauhoittumaan, vaikka se toisinaan viekin aikaa.

Noi murkkuikäiset sitten jo meinaa saada mun hermot kiristymään :snotty: mutta yritän olla hyvinkin maltillinen ja pätevä niiden kanssa vaikka sappi kiehuu toisinaan.

 

No se riippuu vähän siitä kuinka montaa kertaa päivässä sitä sattuu... kummasti tuo alle vuoden ikäinenkin osaa jo kiukuta joinain päivinä, niin että äiskälläkin alkaa hermot mennä

 

Joskus naurattaa, joskus huokaisen ja ns. lasken kymmeneen

 

Harvemmin multa hermot menee, lähinnä koitan sulkea korvani.

 

Pikkumiehestä irtoava raivo ei todellakaan naurata, eikä pitäisi olla naurun asia, sillähän vähätellään asiaa aika tavalla...

ja tuo meidän pikkumies ei enää niin pikkuinen edes ole. Ja kun aiheet ja syyt on ihan älyttömiä, ei voi edes ennakoida millään. Esim. pitää tulla sisälle, pitää syödä, pitää käydä vessassa (on selkeästi pissahätä), ihan mitä tahansa, mistä etukäteen varoitetaan, esim. sisälle tulo, ei siis raahata yhtäkkiä puhumatta kesken kivan..
ja yhtäkkiä lattialla makaa raivoava ja huutava kakara.
Hermostun ihan täysin, kannan huoneeseensa ja ovi kiinni ja ulos saa tulla vasta kun rauhottuu. Tietää jo tämän.

 

Pikkumiehestä irtoava raivo ei todellakaan naurata, eikä pitäisi olla naurun asia, sillähän vähätellään asiaa aika tavalla...

En todellakaan vähättele lapsen raivoa, mutta se millä voimalla se tulee ylittää jo kaiken maallisen ja siksi meinaa naurattaa, reppana on niin tosissaan ja niin raivoissaan. Ja samalla kertaa lapsi on kaikessa raivossaan jotenkin niin helyyttävä. Lapsella on paha olla kun raivoaa ja ei se sillä korjaannu että aikuinen raivostuu.