Kun lapsi ei kanna vastuuta ollenkaan..

meillä tapellaan jatkuvasti typerän asian takia. Poikamme on nyt 9,5-vuotias, mutta perusasiat eivät vain suju. Asiat unohtuvat, esim. reissuvihkoa ei muisteta näyttää, vihkojen kansiin piirrellään ötököitä täyteen, kokeita ei näytetä kotona tai sitten niitä ei palauteta kouluun. Opettajalta satelee toisinaan meilejä, toisinaan hän luovuttaa ja antaa vaan mennä.

Pojan kanssa keskustella revin aina hiukset päästäni, kun hän ei kuulemma muista, tai ei tullut mieleen jne.

Missä vaiheessa lapsen teistä tulisi kantaa tällasista asioista vastuuta? olen muistutellut aamuisinkin että näyttäisi vihot opelle, mutta iltapäivällä saan taas kuulla, ettei mitään ole tapahtunut. :headwall: :headwall:

 

Mitäs jos antaisit vähän aikaa olla. Sopisitte open kanssa, että jos lapsi ei ite ota vastuuta, niin kukaan aikuinenkaan ei kysele perään. Vähiteleen kyllä tuon ikäisen pitäi itte tajuta, ja jos hänellä on joku Bestis,niin se voi jutetella fiksusti, miten hän hoitaa omat juttusa ja miks ne pitää niin tehä,. usein toi ikäisiltä saatu palaute on paljo tehokkaampaa kuin omien vanhempien tai open juttelu...

MIten kokeet menee, pelottaaks niiden kotiintuonti ? vai eikö koket kulkeudu enää kouluun ?

mitäs jos antaisit jonkun "kivan" jutun unohtua, uimareissu tms. tapahtuma jäis väliin, kun ei ole muistanut itse hoitaa asioitaan,

 

\

Mitäs jos antaisit vähän aikaa olla. Sopisitte open kanssa, että jos lapsi ei ite ota vastuuta, niin kukaan aikuinenkaan ei kysele perään. Vähiteleen kyllä tuon ikäisen pitäi itte tajuta, ja jos hänellä on joku Bestis,niin se voi jutetella fiksusti, miten hän hoitaa omat juttusa ja miks ne pitää niin tehä,. usein toi ikäisiltä saatu palaute on paljo tehokkaampaa kuin omien vanhempien tai open juttelu...

MIten kokeet menee, pelottaaks niiden kotiintuonti ? vai eikö koket kulkeudu enää kouluun ?

mitäs jos antaisit jonkun "kivan" jutun unohtua, uimareissu tms. tapahtuma jäis väliin, kun ei ole muistanut itse hoitaa asioitaan,

Sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta sitäkin on kokeiltu, tosin pienimuotoisemmin. Alkuvuodesta tämä meni niin mahdottomaksi että kaikki ei-niin-kivat läksyt oli tekemättä. tuolloin aloin tarkastamaan kirjoista merkintöjä ja se auttoi läksyasiaan vähän.

Kokeiden suhteen on ollu vaihtelevaa, toisinaan poika ei muista että on kokeet tulossa (ei tietysti ole sanonut kotonakaan että voisi muistuttaa) ja sitten kun yllärinä on joutunut tekemään, niin tulokset on 6-9 välillä. JOS hän yrittää ja lukee, niin sitten tulee hyviä numeroita. Usein käy niin että valittaa, ettei ope ole sanonut mitä tulee kokeeseen eikä kuulemma tiedä mitä kysytään vaikka vihossa on lukenut tärppejä. :/

Eniten juuri inhottaa se, että olen polttanut päreeni koko asian kanssa ja tuntuu että se vielä pahentaa asiaa. :ashamed: Tulossa on nyt koulun vaihto muuton myötä ja toivon että siellä alkaisi asiat kulkea parempaan suuntaan, mutta liekö sitten?

Syksyllä on tulossa miesope, jota poika odottaa todella innokkaana. nykyinen ope on mukava, nuori nainen, joka tosin ei ehkä aina osaa toimia ihan lasten kanssa, mutta ymmärrän kyllä häntä. tilanne on ikävä, ja lisänä vielä se, että poika satuilee toisinaan juttuja (eli keksii hätävalheita miksi ei ole jotain tehnyt ym.)

onko teillä toiminut tai onko sulla kokemusta tuosta unohtelusta ym.? kaikkea olen kyllä valmis yrittämään! :hug:

 

Koululaisia kolme , eka, kolmonen ja viitonen,,,kaikki poikia. kolmosen kanssa sovittu, että kaikki päivän kirjat aina tuodaan kotiin, reissuvihkoon kirjataan kokeet. Niinkauan paptin, että asia alkoi sujuun jotenkuten. Viitoselle sama juttu, kokeita ei muistanut tai harjoitellut. Nykyisin yrittää muistaa. Koulukirjan laitoin hakeen kun oli unohtanut ja seuraavana pöivänä oli koe. Harrastustreenit olen jättänyt joskus väliin, jos ei ole esim muistanut lukea kokeisiin ajoissa.
Ehdottaisin, että aloita asia yhdestä, joka sinusta merkittävin. MUISTUTA SIITÄ KOULUUN LÄHTIESSÄ, SIELTÄ TULLESS JA JOS EI MUISTU, NIIN VALVO, ETTÄ HOMMA HOITUU PIDEMMÄN JA RASKAAMMAN KAAVAN KAUTTA. kEHU LUN MUISTAA EDES PIKKUASIAN.Voi myös palkita rastiruudukoin, lopussa joku palkintp kun esim 10 rastia kerätty.
Voimia :flower:

 

Jättäkää MIELEINEN harrastus tms. väliin aina, kun ei "muista" huolehtia koulujuttuja, niin kyllä alkaa pian muisti parantua!

 

Onko lapsi nyt kolmosluokalla? Sehän on alkuopetuksen jälkeen se eka vuosiluokka, jolloin oikeasti opiskellaan. Meillä ainakin esikoiselle kolmonen oli rankka ja oli tuon suuntaista touhua. Nyt nelosella touhu on toisaalta tasoittunut ja joissain asioissa mennyt ihan vipoksi.

Pääsääntöisesti huolehtii koululäksyt ja kokeet, kun syksyllä jo opettaja vakavasti muistutti unohtelusta. Minusta onkin mennyt ihan suht mukavasti (no joo, mihin vertaa...jos hänen kykyihinsä, niin sitten ok )
Meillä on auttanut ihan älytön kehuminen ja isovanhemmillekin mainostaminen, että hei, nyt sai ysin ja nyt sai kympin jne.

Mutta muuten se oma huone, ihan toivotonta.

 

\

Onko lapsi nyt kolmosluokalla? Sehän on alkuopetuksen jälkeen se eka vuosiluokka, jolloin oikeasti opiskellaan. Meillä ainakin esikoiselle kolmonen oli rankka ja oli tuon suuntaista touhua. Nyt nelosella touhu on toisaalta tasoittunut ja joissain asioissa mennyt ihan vipoksi.

Pääsääntöisesti huolehtii koululäksyt ja kokeet, kun syksyllä jo opettaja vakavasti muistutti unohtelusta. Minusta onkin mennyt ihan suht mukavasti (no joo, mihin vertaa...jos hänen kykyihinsä, niin sitten ok )
Meillä on auttanut ihan älytön kehuminen ja isovanhemmillekin mainostaminen, että hei, nyt sai ysin ja nyt sai kympin jne.
Mutta muuten se oma huone, ihan toivotonta.

Ylenpalttinen kehuminen voi johtaa siihen, että ei uskalla sitten myöhemmin tuoda huonoja numeroita kotiin (Muistattehan, että 8 on nykyään hyvä numero), voi alkaa nimenväärennöskierre jne. Tiedän tämän työni kautta.

 

Meillä ainakin kehuminen auttoi lapsen taas innostumaan yrittämään ja lukemaan. Kyllä jotain muutakin on pielessä, jos ei vanhemmilleen uskalla kertoa "epäonnistumisesta". Koululaitos ainakaan ei juuri kehuja ja itsetunnon kohutusta tarjoile.

Muutenkin täällä Suomen maassa niin vähän osataan ja uskalletaan iloita lapsista ja nostaa heitä keskipisteiksi, toisin kuin esimerkiksi italialaisessa kulttuurissa.

Itse en ainakaan pelkää lapsen (ja aikuisen) kehumista, mielummin niin kuin aina sen iänikuisen rankaisemisen kautta.

 

pitänee kokeilla vielä tuota harrastusjuttuakin, se tosiaan häntä kiukuttaisi jos harkat jäis välistä. mutta sikäli tuli vähän turvallisempi mieli kun tänään käytiin tutustumassa siihen uuteen,tulevaan kouluun ja miesope on semmonen napakka mutta turvallisen isällinen jospa poikakin nohevoituisi vähitellen.

 

Meillä ollut vähän samantapaista. Päädyimme tässä - kuten monessa muussakin asiaa olemme yhdeksän vuoden aikana päätyneet - tiukkaan järjestykseen. Ruokapöytään ei ole asiaa ellei läksyt ole tehtynä ja reissuvihko näytettynä.

Alkuun kyselimme että onkos nyt läksyt tehty ym., ja jos ei ollut, niin me odotettiin kaikki ennen kuin alettiin syödä että poika sai läksyt tehtyä. Lievää painostusta...neljä nälkäistä ihmistä tuijottaa sanaakaan sanomatta. Mutta viesti meni perille!

Jos joku läksy on vaikea tai epäselvä niin meiltä saa aina kysyä. Emme siis tarkista kaikkea, sillä minusta on tärkeä että lapsi oppii tajuamaan sen milloin osaa ja milloin ei. Tällä systeemillä jää enenmmän aikaa selittää epäselviä juttuja kuin jos tarkistaisi kaikki mahdolliset ja nimenomaan se vastuu on lapsella. HÄn siis pyytää meitä emmekä me häntä.

Ei tämä tietysti aina toimi, mutta periaate on hyvä, yksinkertainen ja läpinäkyvä; jos ei huolehdi koulutöistä, ei pääse ajoissa syömään ja sitten ei pääse harrastuksiin eikä muuallekaan. Ensin työ ja sitten huvi!

 

meillä tuttua touhua ja kuusi vuotta, kaikki hukassa, läksyjä ei tiedä eikä muista. Neidillä on omanohjaamisen ja tarkkaavaisuuden häiriö, oppimisvaikeudet (ADHD)
Kannattaa opettajan kanssa ottaa aikaa ja sopia yhteisiä käytännön sääntöjä. reissuvihkon voi narulle kiinnittää reppuun, opettaja katsoo ett läksyt tulee merkittyä....jne
Yhteistyössä kaikilla on helpompaa ja lapsikaan ei pysty vedätämään kumpaakaan osapuolta.