kun lapsi ei halua hellyyttä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja älä koske
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

älä koske

Vieras
Tytömme 1v10kk ei ole koskaan ollut "sylivauva". Koliikin aikana kanniskeltiin, samassa huoneessa on nukuttu ja hellyyttä annettu. Mutta ei viihdy sylissä, nykyisin osaa jo kieltää sanallisesti kun yrittää silittää/tuudittaa uneen. Vain turvattomuutta tuntiessaan tulee syliin. Hieman helpottaa että itse olin kuulemma samanlainen.
Tahtomattaan vain miettii että missä "vika" vaikka järki sanoo että kaikki on ok, lapsi luottaa ja rakastaa kyllä. On kyllä itsepäinen luonne, hätäinen ja iloinen.
Onko kohtalotovereita? Kuulisin mielelläni ajatuksianne.
 
Meillä on alkanut nyt vuoden ikään tultaessa kieltäytymään paijaamisesta sekä sylittelystä..että varmaan ihan normaalia tämmönen on. Koliikki vaivasi meilläkin, ensimmäiset neljä kk sylissä; varmaan saanut siitä tarpeekseen, heh.. Joskus, kun esim. isi tulee töistä kotiin haluaa hänen syliin, muttei kauaa viihdy. Kovaa meneminen on nyt must -juttu!
 
Joillain lapsilla saattaa myös olla yksinkertaisesti niin herkkä tuntoaisti, että hento silitys tuntuu pahalta ja painelu tai vankempi hieronta vain kelpaa, joillain taas toisinpäin ja jotkut eivät vain pidä kosketuksen tunnusta yhtään. Tällaisilla lapsilla tämä ilmenee yleensä myös muussa käytöksessä esim. helposti vaatteet hankaavat, hiertävät, painavat jne. Ei siis välttämättä ole halusta kiinni . Rakkauttahan voi osoittaa muillakin tavoin - hymyllä, kannustuksella ja sen sellaisella. mahdollista on myös, että kysymyksessä on vain ohimenevä kausi. Ja myös huomioon otettavaa on, että varsinkin 1-2 vuotiaista maailma on niin kovin mielenkiintoinen ja tekee mieli tutkia kaikkea mahdollista, niin pistäähän se ärsyttämään jos joku siinä yrittää koko ajan halailla ja pussailla :).
 
Jpspa lapsella kaikki asiat hyvin ja perusturvallinen olo, ettei tartte niin usein syliä. Ja oisko hällä nyt sellainen vaihe, että kaikki muu ympärillä kiinnostaa. Munkaan tyttö ei oo ikinä ollut mikään sylityttö, nyt viihtyy sylkyssä enemmän kun on pikkuveikka.
 
meillä poika on enemmän iskän poika kun ei oikee tykkää kun yritän halata tai muuten lelliä,heti tönnii pois ja silloi kun se itkee niin se haluaa vain että iskä ottaa sylliin ei äiti ja ei ikinä itke mun perrään kun lähen johonki niin kuin joskus isän :( olen yrittänyt kaiken tavoin olla hyvä äiti mut ei oo tainut onnistua ja meillä on nyt tyttö 4 viikon ikäinen ja en haluu että se hylkää mut niin kuin poika :headwall:
 
Meidän poika (nyt 8 v) oli juuri tuollainen. Meille tuli sitten melkein heti perään muita lapsia, joita olen saanut paijata, mutta esikoinen ei ole koskaan osannut kauheasti nauttia hellyydestä. Oikeastaan vähän isompana vasta oppi istumaan sylissä, mutta ei koskaan kovin pitkiä aikoja. HÄnellä on oikein lääkärin toteamana aistiyliherkkyyttä, ja erilaiset koskstukset tuntuvat hänestä tosi inhottavilta. Viimeksi tänään melkein itki kun leikattin sormenkynsiä.

Kyllä sitä sitten vanhempana oppii nauttimaan hellyydestä muilla tavoin kuin koskettamalla, sillä se voi tosiaan ahdistaa lasta, vaikka hän rakastaisi äitiään yli kaiken. Nämä asiat eivät liity toisiinsa vaikka se äidistä siltä tuntuukin.

Jos kyse ei ole aistiyliherkkyydestä, niin voi olla iloinen siitä että lapsella on niin turvallinen olo että hän ei tarvitse hellyystankkausta!
 
Vähän aiheen vierestä, mutta...
Tuulikki84, meillä on ihan sama tilanne: isi on paras, äiti kelpaa silloin kun isi ei ole kotona. Välillä asia vaivaa minuakin, mutta neuvolasta vakuutettiin, että se on ihan normaalia käytöstä, isi/äitikausia tulee aina välillä. Ehkäpä se on irtautumista äidistä, johon on tähän saakka ollut niin kiinni. Emme ole huonoja äitejä, turha sellaista on itselle uskotellakaan! Itsekkin olen raskaana, ja mietin, miten tulevan vauvan syntyminen vaikuttaa, kun minulla on vähemmän aikaa esikoiselle.

Nyt parin viime viikon aikana olen ollut paljon pojan kanssa iltaisin kahdestaan, ja se on auttanut asiaan. Väsyneenä pojan tekee mieli paijata ja nujuta lähellä, ja nyt olen saanut paijausta pojalta ihan "vapaaehtoisesti". Ihanaa! Yritän kyllä nauttia siitäkin, etten enää ole niin kiinni lapsessa...
 

Yhteistyössä