Mie en keksi mitään muuta selitystä sille, ku miun veli ei enään avaudu miulle ollenkaan eikä halua viettää joulua vanhemmillani, mihin mie ja miehenikin ollaan tulossa.
Veljellä on takana vaikea ero ja on nyt masentunut. Ei kestä yksinäisyyttä, eikä taida kestää meidän onnea (miun ja mieheni, meille on tulossa vauva). Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen itte käyny samoja tunteita läpi aiemmin, kun olin sinkku ja ystäväni rupesi seurustelemaan pitkäaikaisen ihastukseni kohteen kanssa. No tilanne oli hiukan eri, mutta ymmärrän, miten vaikeaa on päästä katkeruudesta eroon ja siitä tunteesta, että kaikilla muilla on joku ja itse on aivan ypöyksin. Mutta jos ei pääse katkeruudesta niin ei se elämä siitä kohene.
Onko kokemusta vastaavista tilanteista ja niiden selviämisestä?
Veljellä on takana vaikea ero ja on nyt masentunut. Ei kestä yksinäisyyttä, eikä taida kestää meidän onnea (miun ja mieheni, meille on tulossa vauva). Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Olen itte käyny samoja tunteita läpi aiemmin, kun olin sinkku ja ystäväni rupesi seurustelemaan pitkäaikaisen ihastukseni kohteen kanssa. No tilanne oli hiukan eri, mutta ymmärrän, miten vaikeaa on päästä katkeruudesta eroon ja siitä tunteesta, että kaikilla muilla on joku ja itse on aivan ypöyksin. Mutta jos ei pääse katkeruudesta niin ei se elämä siitä kohene.
Onko kokemusta vastaavista tilanteista ja niiden selviämisestä?