Kun kumppanin luottotiedot menevät

[Uupunut]

Sain äskettäin kuulla, että poikaystäväni on menettänyt luottotietonsa. Hän on alle kolmikymppinen, ja vielä opiskelija. Hän on käyttänyt lähimenneisyydessään rahaa hyvin leväperäisesti, esim. jättänyt kesätyöt hakematta ja ajatellut elävänsä kesäopintotuilla. Hän ei kuitenkaan suorittanut kesäopintoja suunnitelmien mukaisesti ja tämä johti siihen, että tukikuukaudet loppuivat kesken. Opintolainaa hänellä oli jo kolmantena opiskeluvuonna n. 10 000 euroa. Hän ei kuitenkaan ajatellut rahojen käyttämistä taloudellisesti. Töiden tekeminen opintojen ohella on viimeisen kahden vuoden ajan ollut hänelle pakko, mutta viime syksynä hän ajautui työsuhteeseen, jossa palkka oli niin pieni, ettei sillä tullut toimeen. Hän ei lähipiirin kehotuksista huolimattakaan hakenut paremmin palkattua työtä heti, ja ehti velkaantua korviaan myöten. Nykyisin käy kokopäivätyössä, eli asiat ovat siltä kannalta paremmin.

Poikaystäväni on perinyt huonon rahankäytön mallin vanhemmiltaan, jotka ovat hekin korviaan myöten veloissa. Hän on muuten ihana ihminen, ja olen yrittänyt katsoa sormien läpi tätä "pikku vikaa", mutta nyt siis luottotiedot ovat menneet. Oma talouteni on kunnossa, en ole lähtenyt samaan kelkkaan.

Mutta nyt tulevaisuus pelottaa. Tiedän, ettemme voi tehdä yhdessä lomamatkoja tai välttämättä edes satunnaisia baari-iltoja kummempia vapaa-ajanelämyksiä. En ole materialisti, ja tulen vallan mainiosti toimeen ilman kaikenlaisia kulutushyödykkeitä, mutta ajatus siitä, ettemme voi tehdä juuri mitään pieniäkään matkoja tms. pariskuntana, on kieltämättä masentava.

Ja tietenkin paljon isommat asiat: emme pysty välttämättä vuokraamaan tai ostamaan asuntoa molempien nimiin, hankkimaan lainaa tai ostamaan autoa tms. Jos asumme saman katon, alla sähkö-ja nettisopimukset joudutaan todennäköisesti laittamaan minun nimiini jne. Ja vaikka en uskokaan, että hän eron tullen jättäisi minua yksin yhdessä laadittujen, mutta minun nimissäni olevien sopimusten kanssa, on se kuitenkin teoriassa mahdollista.

Olen niin alamaissa tällä hetkellä.

Onko täällä teitä, jotka olette olleet samanlaisessa tilanteessa, velattomana velkaisen kanssa parisuhteessa? Miten olette selvinneet, ja millaista arkenne on ollut?

 

[jepz]

Olen ollut vastaavanlaisen tyypin kanssa. Erohan siitä tuli.

 

[pienenä neuvona]

Jos asumme saman katon, alla sähkö-ja nettisopimukset joudutaan todennäköisesti laittamaan minun nimiini jne. Ja vaikka en uskokaan, että hän eron tullen jättäisi minua yksin yhdessä laadittujen, mutta minun nimissäni olevien sopimusten kanssa, on se kuitenkin teoriassa mahdollista.

Tehkää keskinäiset, kirjalliset sopimukset noiden hoitamisesta?

Olisi edes joku "konkreettisempi" turva sinullakin.

 

[Do diin]

Luottotiedot palautuu muutamassa vuodessa. Kannattaisi varata aika velkaneuvonnasta tms. jotta kaverisi hieman palautuisi raha-asioissaan maan pinnalle. Tehkää budjetti, jota noudatatte. Suojaa itsesi, eli maksa kaikki laskut, jotka on sinun nimelläsi aina itse.Ihmettelen, että olette opiskelijoita, mutta silti vingut pariskuntamatkojen perään? No kai tässä muistuu omat makaroniajat mieleen, ehkä nykyaikana opiskelijat sitten tekee niitä matkoja, vaikka vinkuvat aina huonosta tulotasosta

 

[On kokemusta]

Sain äskettäin kuulla, että poikaystäväni on menettänyt luottotietonsa. Hän on alle kolmikymppinen, ja vielä opiskelija. Hän on käyttänyt lähimenneisyydessään rahaa hyvin leväperäisesti, esim. jättänyt kesätyöt hakematta ja ajatellut elävänsä kesäopintotuilla. Hän ei kuitenkaan suorittanut kesäopintoja suunnitelmien mukaisesti ja tämä johti siihen, että tukikuukaudet loppuivat kesken. Opintolainaa hänellä oli jo kolmantena opiskeluvuonna n. 10 000 euroa. Hän ei kuitenkaan ajatellut rahojen käyttämistä taloudellisesti. Töiden tekeminen opintojen ohella on viimeisen kahden vuoden ajan ollut hänelle pakko, mutta viime syksynä hän ajautui työsuhteeseen, jossa palkka oli niin pieni, ettei sillä tullut toimeen. Hän ei lähipiirin kehotuksista huolimattakaan hakenut paremmin palkattua työtä heti, ja ehti velkaantua korviaan myöten. Nykyisin käy kokopäivätyössä, eli asiat ovat siltä kannalta paremmin.

Poikaystäväni on perinyt huonon rahankäytön mallin vanhemmiltaan, jotka ovat hekin korviaan myöten veloissa. Hän on muuten ihana ihminen, ja olen yrittänyt katsoa sormien läpi tätä "pikku vikaa", mutta nyt siis luottotiedot ovat menneet. Oma talouteni on kunnossa, en ole lähtenyt samaan kelkkaan.

Mutta nyt tulevaisuus pelottaa. Tiedän, ettemme voi tehdä yhdessä lomamatkoja tai välttämättä edes satunnaisia baari-iltoja kummempia vapaa-ajanelämyksiä. En ole materialisti, ja tulen vallan mainiosti toimeen ilman kaikenlaisia kulutushyödykkeitä, mutta ajatus siitä, ettemme voi tehdä juuri mitään pieniäkään matkoja tms. pariskuntana, on kieltämättä masentava.

Ja tietenkin paljon isommat asiat: emme pysty välttämättä vuokraamaan tai ostamaan asuntoa molempien nimiin, hankkimaan lainaa tai ostamaan autoa tms. Jos asumme saman katon, alla sähkö-ja nettisopimukset joudutaan todennäköisesti laittamaan minun nimiini jne. Ja vaikka en uskokaan, että hän eron tullen jättäisi minua yksin yhdessä laadittujen, mutta minun nimissäni olevien sopimusten kanssa, on se kuitenkin teoriassa mahdollista.

Olen niin alamaissa tällä hetkellä.

Onko täällä teitä, jotka olette olleet samanlaisessa tilanteessa, velattomana velkaisen kanssa parisuhteessa? Miten olette selvinneet, ja millaista arkenne on ollut?

Jätä se hulttio. Se ei opi koskaan kunnollista vastuuta asioistaan, vaan hyvin pian (jos aloitat asumisen hänen kanssaan yhteistaloudessa) sinä olet vastuussa kaikista asioista. Sinulla ei ole itsellesi ikinä varaa mihinkään koska kaikki rahasi menevät sen hulttion velkojen ja vastuuttomien tekojen maksuun. Rakkaus ja ihmisen mukavuus ei ole tae vastuullisista elämän tavoista. Älä heittäydy minkäänlaisesti hyväksikäytettäväksi. Hyväksikäyttäjät eivät rakasta ketään muita kuin itseänsä.

 

[Samaa mieltä]

Vaikka se tuntuisikin kamalalta vaatia toiselta tällaista, niin aseta hänelle tiettyjä ehtoja kulujen/laskujen hoidossa. Laita hänet siis kantamaan vastuunsa teoistaan. Luultavasti hän ei tule koskaan oppimaan oikeanlaista rahankäyttöä, mutta näin saisi edes vähän tuntua siihen. Yhtä laillahan hän asettaa sinut siihen pakkorakoon, että SINUN täytyy ottaa lainat, liittymät yms. omiin nimiisi, jolloin myös niiden maksu on sinun vastuullasi.

Kannatan ideaa, että teette keskinäiset omat sopimuksenne, jottei hän viilaa sinua linssiin. Kyllähän sinäkin jotain turvaa tarvitset. Uskon, että joudut jättämään haaveet matkoista pitkälle tulevaisuuteen. Ainakin jos odotat miehesi kustantavan osan matkoista.

 

[ainokainen]

Vähän saman suuntaisia ajatuksia minulla, joskaan ei ehkä ihan yhtä jyrkästi.

Mitä Dr. Phil sanoikaan? "The best predictor of a person's behavior is his behavior in the past" eli suomeksi: Jos haluat tietää miten joku tulee käyttäytymään tulevaisuudessa, katso miten hän on käyttäytynyt menneisyydessä.

Toisin sanoen: ei kukaan muutu simsalabim sen myötä, että muuttaa yhteen toisen kanssa. Juoppo juo edelleen, tuhlari tuhlaa, vastuuton on vastuuton. Ja niin edes päin.

 

[Look before leaping]

Kyllä minua tällä elämänkokemuksella hirvittäisi todella laittaa hynttyyt yhteen miehen kanssa jonka luottotiedot ovat menneet jo noin nuorena ja jonka vanhemmmat ovat myös korviaan myöten veloissa. Rahankäyttö kun on sellainen asia joka juontaa ihmisen perusluonteesta, ja näyttää että miehesi on perinyt vanhempiensa lepsut tavat. Se että tuollaisen menneisyyden omaava mies yhtäkkiä muka muuttuisi tunnolliseksi rahankäyttäjäksi sinun kanssasi asuessaan on aika lailla tiedefantasiaa.

Jos haluat muuttaa yhteen tee se ainakin sillä realistisella oletuksella että mies ei ikinä muuksi muutu ja rahatilanne tulee olemaan aina sama kuin nyt. Eli miehellä ei rahaa ja velkojat aina kimpussa, sinun maksettavaksi jää kaikki, ja sinä otat omiin nimiisi kaikki uudet laskut ja velat. Kauanko jaksat elää kaikesta maksaen ja joka velasta stressaten. Sillä sinullehan sitä velkaa rupeaa kertymään kun mies ei sitä enää mistään saa lisää. Ja hupsis puppelis, kohta ovat sinunkin luottotiedot menneet ja elämä pilalla. Onko mies todella sen arvoinen?

Sitten kun siihen soppaan vielä umpirakastuneena pykii vauvan tai pari, niin kiva loppuelämän kestävä sotku on valmis.

Eikö kannattaisi harkita vielä.

 

[kaksi keinoa]

Sain äskettäin kuulla, että poikaystäväni on menettänyt luottotietonsa.

Jos haikailet yhteistaloutta niin on kaksi keinoa.

Joko
A
Otat halintaasi koko rahatalouden eli otat miehesi pankkitunnukset ja muut jutu omiin nimiisi, maksat kaikki laskut, ostat ruoat. teet kaikki hankinnat ja annat miehellesi jonkin laskennallisen viikkorahan omaan käyttöön etkä tingi siitä. Suuri osa miehistä ei tähän suostu eikä suuri osa naisista tätä halua.

tai
B
Seurustelette omista asunnoistanne käsin eli kumpikin hoitaa omat klulunsa sekoittamatta niihin toisiaan. Vuoroviikot molemmissa asunnoissa, asunnon haltija kuittaa kulut, ravintola-illat tasamaksulla eli kumpikin hoitaa omansa.

 

[Wiltsu]

Taas on kokemuksesta sanottava muutama sananen. Talouden hoitaminen ei voi periytyä. Sekä minun mieheni isä että minun vanhempani ovat olleet tarkkoja ja laskeneet joka pennin aikanaan. Palkat ja perinnöt ovat kasvaneet kiihtyvää tahtia siten, että molemmat osapuolet ovat tällä hetkellä miljonäärejä.

Minun ja mieheni taloudenhoito on sitäkin lepsumpaa. Käytämme ja lahjoitamme jokaisen centin, joka meille laskujen maksun jälkeen jää. Mitään ei säästöön jää. Ja elämme kevyesti yli varojemme ja sitten taas kärvistelemme rahaa keräten...

 

[Perintö rauhoittaa]

Taas on kokemuksesta sanottava muutama sananen. Talouden hoitaminen ei voi periytyä. Sekä minun mieheni isä että minun vanhempani ovat olleet tarkkoja ja laskeneet joka pennin aikanaan. Palkat ja perinnöt ovat kasvaneet kiihtyvää tahtia siten, että molemmat osapuolet ovat tällä hetkellä miljonäärejä.

Minun ja mieheni taloudenhoito on sitäkin lepsumpaa. Käytämme ja lahjoitamme jokaisen centin, joka meille laskujen maksun jälkeen jää. Mitään ei säästöön jää. Ja elämme kevyesti yli varojemme ja sitten taas kärvistelemme rahaa keräten...

Kunnioittavasti esitän eriävän mielipiteeni. Kyllä se rahankäytön malli aika lailla periytyvää on. Esimerkkejä on nähty vuosien varrella tarpeeksi monta. Ehkä sinä ja miehesi elätte rennosti koska tiedätte että vanhempienne perinnön ansiosta ette todennäköisesti jää loppupeleissä puille paljaille.

 

[Wiltsu]

Kunnioittavasti esitän eriävän mielipiteeni. Kyllä se rahankäytön malli aika lailla periytyvää on. Esimerkkejä on nähty vuosien varrella tarpeeksi monta. Ehkä sinä ja miehesi elätte rennosti koska tiedätte että vanhempienne perinnön ansiosta ette todennäköisesti jää loppupeleissä puille paljaille.

Pysyn kannassani. Luulen, että ennemminkin vaikuttava tekijä on suhtautuminen rahaan ja omaisuuteen sekä sen keräämiseen. Ja siihen, mistä onni ja turvallisuus koostuu. En koe elämääni mitenkään turvattomaksi enkä onnettomaksi ilman omaisuutta ja rahaa. Sekin on oma valinta; jos kokisin, eläisin toisin ja keräisin rahaa ja omaisuutta.

Toisaalta olet oikeassa, suhtauminen asioihin luodaan lapsuudessa ja, ellei ole halukas ja innokas muuttamaan nuppiin lapsuudessa hakattuja arvoja, arvomaailman on luonut joku muu kuin itse. Minun arvomaailmani on minun luomaani; kaukana vanhempieni arvomaailmasta! Samoin mieheni.

 

[Niin tai noin]

No sanoisinko nyt näin. Olen edelleenkin siinä uskossa että se miten ihminen luonnostaan käyttää rahaa, eli onko pihi, säästäväinen, tuhlari tai jotain siltä väliltä juontaa perusluonteesta. Luonnettaan voi tietenkin jossain määrin halutessaan muokata ja harjoitella uusia toimintatapoja. Ja kyllähän kaikki me joilla lapsia on tiedämme etteivät kaikki lapset muistuta vanhempiaan kaikessa suhteessa. Mutta jos ihminen on hyvin impulsiivinen tai vaikkapa ADHD, eli harkintakykyä ja impulssikontrollia puuttuu, sellaisella luonteenpiirteellä on usein taipumus periytyä, ja huono itsekontrolli yleensä korreloi holtitonta rahankäyttöä, varsinkin kun se jatkuu pitkälle keski-ikään.

On myös olemassa ihmisiä jotka tuhlaavat rahansa nuorena mutta vanhemmiten älliä kertyy päähän ja säästöjäkin alkaa löytyä. Kyseessä ei luultavasti ole luonnostaan impulsiivinen ihminen vaan törsäämisen voi laittaa nuoruuden hölmöilyn piikkiin. Voihan APn kumppani olla sellainenkin, mutta vanhempien rahankäyttö laittaa kyllä miettimään.

 

[Niin tai noin]

Ai niin, Wiltsu, kerroit myös että käyttelette miehesi kanssa rahaa avokätisesti ja sitten taas välillä kituutatte. Mutta et sanonut missään että niin ovat teidänkin luottotietonne menneet, joten oletan ettei näin ole. Se taas tarkoittaisi että teille on olemassa raja jonka yli ette astu, vaan pystytte tarpeen tullen lopettamaan tuhlaamisen, ja elämään suu säkkiä myöten. Siihen ei taas APn mies ilmeisesti pystynyt vaan antoi asioiden mennä siihen pisteeseen että konkurssi tulee. Minusta vuoronperään tuhlaaminen ja kituuttaminen ja tuhlaaminen siihen pisteeseen että luottotiedot menevät eivät ole sama asia. Toisessa on kontrolli ja toisessa ei. Vähän kuten että toiset osaavat lopettaa juomisen siihen kuudenteen paukkuun ja hyvään huppeliin, ja toiset vetävät koko illan kaksin käsin pystymättä lopettamaan kunnes taju menee.

 

[genetik or not]

Kyllä se tietyllä tavalla geneettistä on. Jossain tutkimuksessa todettiin, että löyhästi ja huolettomasti rahankäyttöön suhtautuvien oikea aivopuoli hallitsee (miehillä). Siksi taitelijatyypit on boheemeja myös rahankäytön suhteen. Tosin poikkeuksia löytyy, mutta olisiko niillä poikkeuksilla sitten tarkka muusa takana.

 

[dr Pill]

Dr Phil!?!? ahhahaha

Vähän saman suuntaisia ajatuksia minulla, joskaan ei ehkä ihan yhtä jyrkästi.

Mitä Dr. Phil sanoikaan? "The best predictor of a person's behavior is his behavior in the past" eli suomeksi: Jos haluat tietää miten joku tulee käyttäytymään tulevaisuudessa, katso miten hän on käyttäytynyt menneisyydessä.

Toisin sanoen: ei kukaan muutu simsalabim sen myötä, että muuttaa yhteen toisen kanssa. Juoppo juo edelleen, tuhlari tuhlaa, vastuuton on vastuuton. Ja niin edes päin.