Meillä on 5-vuotias sekarotuinen koira, joka on vähän ärhäkkä luonteeltaan (esim. vieraiden koirien seurassa). Ei kuitenkaan ole koskaan käynyt kiinni koiraan tai ihmiseen. Lapsista tykkäsi pienenä paljon, mutta sitten tuli huonoja kokemuksia ja on nykyään varautunut.
Mahdolliset ongelmat tiedostettiin jo ennen lapsen syntymää ja varasuunnitelma tehtiin koiran suhteen: se pääsisi siskoni kotiin, jos hankaluuksia tulisi. Meillä on kuitenkin sujunut mielestäni koko ajan paremmin ja koira on ottanut lapsen perheenjäseneksi. Vahdittava sitä toki on, enkä jätä lasta ja koiraa vahtimatta samaan huoneeseen. Me pärjätään siis kyllä, mutta silti tahtoisin neuvoja, miten voisin parantaa tilannetta. Ongelmia nimittäin tulee, jos minä tai mieheni ei ole paikalla, vaan lasta on hoitamassa esim. isovanhemmat, joilla ei ole pelisilmää koiran suhteen.
Miten saan siis koiran ymmärtämään, että sillä ei ole missään tilanteessa oikeutta tai velvollisuutta komentaa lasta? Ja että lasta ei päästetä sen luokse, jos se ei tahdo, joten se voi olla huoletta.
Onko vain tyydyttävä laittamaan koira oven taakse aina erikoisemmissa tilanteissa?
Mahdolliset ongelmat tiedostettiin jo ennen lapsen syntymää ja varasuunnitelma tehtiin koiran suhteen: se pääsisi siskoni kotiin, jos hankaluuksia tulisi. Meillä on kuitenkin sujunut mielestäni koko ajan paremmin ja koira on ottanut lapsen perheenjäseneksi. Vahdittava sitä toki on, enkä jätä lasta ja koiraa vahtimatta samaan huoneeseen. Me pärjätään siis kyllä, mutta silti tahtoisin neuvoja, miten voisin parantaa tilannetta. Ongelmia nimittäin tulee, jos minä tai mieheni ei ole paikalla, vaan lasta on hoitamassa esim. isovanhemmat, joilla ei ole pelisilmää koiran suhteen.
Miten saan siis koiran ymmärtämään, että sillä ei ole missään tilanteessa oikeutta tai velvollisuutta komentaa lasta? Ja että lasta ei päästetä sen luokse, jos se ei tahdo, joten se voi olla huoletta.
Onko vain tyydyttävä laittamaan koira oven taakse aina erikoisemmissa tilanteissa?