E
En jaksa enääää
Vieras
Meillä pari kissaa ja mä koen ne ainoastaan rasitteena, milloin on oksennusta matolla ja karvoja on ihan joka paikassa. Vihaan siivota niiden laatikoita, vihaan antaa niille ruokaa, vihaan niiden sotkuja. Paijata en oo jaksanu pitkään aikaan, kun lähinnä päivien päätteksi rasittaa jos kissa tulee viereen. Mies taas rakastaa noita, eikä varmaan suostuis luopumaan, mutta on myös laiska hoitaja, eli käytännössä mä siivoan noiden kaikki jäljet. Mitä helvettiä tässä tekis? Olispa edes mahdollisuus antaa kissojen olla ulkona, mutta ei ole kun asutaan kerrostalossa. Huomaan että kissatkin ovat stressaantuneita kun mä olen niille niin kylmä, joudun häätämään ne varmaan 100 kertaa päivässä pois paikoista joihin en kaipaa karvoja (sänky, vaatekaapit, vauvan turvakaukalo, isomman lapsen rattaat jne). Ikkunanpielet on raavittu pilalle, sohva on raavittu pilalle, parvekkeen ovi on raavittu pilalle.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Mua vaan ahdistaa noi elukat ihan s**tanasti, joka päivä se ahdistus vaan kasvaa ja tuntuu etten oikeasti jaksa enää noiden kanssa elää. Olis niin ihanaa kun ei olis karvoja ja kissanhiekkaa ympärikämppää, helpottuis siivoaminenkin huomattavasti.
Eihän me koskaan voida ostaa edes uutta sohvaa kun nuo repis sen piloille. On ollu raapimispuut ja nyt on sohvan sivussa raapimalauta, mutta arvatkaa raapiiko nuo mielummin sohvaa silti? Aargh..
Oli pakko avautua johonkin
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Mua vaan ahdistaa noi elukat ihan s**tanasti, joka päivä se ahdistus vaan kasvaa ja tuntuu etten oikeasti jaksa enää noiden kanssa elää. Olis niin ihanaa kun ei olis karvoja ja kissanhiekkaa ympärikämppää, helpottuis siivoaminenkin huomattavasti.
Eihän me koskaan voida ostaa edes uutta sohvaa kun nuo repis sen piloille. On ollu raapimispuut ja nyt on sohvan sivussa raapimalauta, mutta arvatkaa raapiiko nuo mielummin sohvaa silti? Aargh..
Oli pakko avautua johonkin