Kun kissoista ei saa enää muuta kuin ahdistusta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja En jaksa enääää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

En jaksa enääää

Vieras
Meillä pari kissaa ja mä koen ne ainoastaan rasitteena, milloin on oksennusta matolla ja karvoja on ihan joka paikassa. Vihaan siivota niiden laatikoita, vihaan antaa niille ruokaa, vihaan niiden sotkuja. Paijata en oo jaksanu pitkään aikaan, kun lähinnä päivien päätteksi rasittaa jos kissa tulee viereen. Mies taas rakastaa noita, eikä varmaan suostuis luopumaan, mutta on myös laiska hoitaja, eli käytännössä mä siivoan noiden kaikki jäljet. Mitä helvettiä tässä tekis? Olispa edes mahdollisuus antaa kissojen olla ulkona, mutta ei ole kun asutaan kerrostalossa. Huomaan että kissatkin ovat stressaantuneita kun mä olen niille niin kylmä, joudun häätämään ne varmaan 100 kertaa päivässä pois paikoista joihin en kaipaa karvoja (sänky, vaatekaapit, vauvan turvakaukalo, isomman lapsen rattaat jne). Ikkunanpielet on raavittu pilalle, sohva on raavittu pilalle, parvekkeen ovi on raavittu pilalle.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Mua vaan ahdistaa noi elukat ihan s**tanasti, joka päivä se ahdistus vaan kasvaa ja tuntuu etten oikeasti jaksa enää noiden kanssa elää. Olis niin ihanaa kun ei olis karvoja ja kissanhiekkaa ympärikämppää, helpottuis siivoaminenkin huomattavasti.

Eihän me koskaan voida ostaa edes uutta sohvaa kun nuo repis sen piloille. On ollu raapimispuut ja nyt on sohvan sivussa raapimalauta, mutta arvatkaa raapiiko nuo mielummin sohvaa silti? Aargh..

Oli pakko avautua johonkin :)
 
Miehellä on kolme vaihtoehtoa:
1. Alkaa huolehtimaan kissojen käymälästä, niiden ruokinnasta sekä oksujen ja karvojen siivouksesta.
2. Kissat lähtevät
3. Sinä lähdet

Mies saa valita.
 
Oikeasti ne kissat kärsii. Toivottavasti etsit niille paremman kodin, vaikka jostain omakotitalosta. Kissojen ei ole hyvä muutenkaan olla kerrostalossa mistä ei pääse edes ulos.
 
Tunnen NIIN hyvin tuskasi! Meillä vaan on kissojen lisäksi kaksi koiraakin. Mies kyllä niitä ruokkii, mutta ulkoilut lähes kokonaan sekä kaikki se siivous jää mun vastuulle. Mies on päivät työttömänä kotona, tosin paljon vanhempi ja sairaalloinen. Tänäänkin pyysin häntä imuroimaan töissä ollessani, jotta voisin pestä lattioita tultuani ja siivota kylppärin sekä vaihtaa hiekat. Noh, olihan hän imuroinutkin kuten yleensä, sellaisella varsi-imurilla. Ja valitti, ettei se toimi. No ei kai, kun sen harjaosa oli täysin kietoutuneena hiuksiin ja karvaan, ja kun sinne tökkäsin sormeni, niin paskaakin löytyi. Olen yrittänyt ehdottaa (ainakin osasta) elukoista luopumista kun en enää oikein jaksa, mutta tuolle ukolle se ei käy. Sanoo, että kun ne on otettu ja hän on niihin kiintynyt, niin pakko pitää. Periaatteessa se on oikeassa tietenkin, mutta kun itselläkin tullut jo kaiken maailman kremppaa ja töissä hädin tuskin jaksaa, niin kyllä tulee aikamoinen ahdistus ja väsymys tästä. Nukun huonosti, olen lopen uupunut. Kyllä mä silti niitä paijaan, mutta kuinka kauan tätä jaksaa? Meilläkin kaikki kalusteet raavittu ja purtu, kaikki on karvassa, haisee kuselle jne. Jos tästä huomautan ja esim. tuosta imurin tukkeutumisesta, niin mies suuttuu hirveästi. Sanoo, että vittuilen hänelle, ja että vastuu on minun.
 
eipä se siihen auttais että mies siivoais, kun ne repis silti sohvat ja ovet ja oksentaisi matoille. karvoistakaan ei pääse eroon - ees siivoamalla. kyllä kaduttaa että oon kissoja mennyt ottamaan, vauva ei ole vielä syntynyt ja toinenlapsi on kohta 3. tiedän että ei ole oikein kissoille, kun en niistä enää "välitä", sekin että joudun jatkuvasti häätämään ne pois jostain paikasta, on vaikuttanut toiseen kissaan niin että se pinkoo karkuun kun edes lähden kävelemään asunnossa.
 
ja kissat on hyvällä ruoalla, vessat kunnossa ja mattokin löytyy edessä, että eipä noista neuvoista apua ollut. vaikea elää, kun en pääse ahdistuksesta noita kohtaan eroon.
 
Parempaan kotiin saisivat reppanat päästä. Meillä on 3 kissaa sekä 5v ja 3v ikäiset isommat lapset ja 2kk ikäinen vauva. Kissaperheessä on karvoja ja huonekaluja saatetaan raapia mutta mitä sitten? Mulle ainakin kissat on tärkeempiä kuin sohva.
 
Oon aina ihmetellyt tuota kissan oksentelua. Mun vanhemmilla ihan tavallisia maatiaiskissoja, jotka pääsee kyllä ulos, mut ne oksentaa VAIN jos on joku syy (sairaus tai syöneet jotain sopimatonta). Kaverilla sisäkissa kerrostalossa ja se katti taas oksentelee tosi usein sohville, matoille, sänkyyn jne.
 
Minä kasvoin kodissa, jossa oli jopa 5 kissaa kerrallaan enkä muista, että kissat olisivat kauheasti oksennelleet tai että niistä olisi lähtenyt karvaa haitaksi asti. Kuulostaa siltä, että kissoillanne olisi stressiä tai huono ruokavalio tai jokin sairaus.

Kissojakin voi muuten kouluttaa. Opettakaa niille kissoilla, mitä ne saa raapia ja mitä ei. Lemmikkejä, kissoja tai koiria, ei saa ottaa tuosta vain ensin ottamatta selvää, mitä niiden hoito vaatii ja miten niiden kanssa eletään. Lisäksi pitää ymmärtää, että eläimen ottamisen pitäisi olla eläimen eliniän mittainen sopimus. Jos ette voi hoitaa kissoja, teidän on parasta etsiä niille uusi koti mahdollisimman nopeasti.
 
No voi herttileijaa, anna kissat sellaiseen kotiin, jossa niistä oikeasti välitetään. Päästään eroon sekä sinun ahdistuksesta kissoja kohtaan että kissojen ahdistuksesta sinua kohtaa. Nehän on nyt sulla kuin jossain vankilassa, jos ei mitään läheisyyttä saa.
 
[QUOTE="vieras";28664456]Oon aina ihmetellyt tuota kissan oksentelua. Mun vanhemmilla ihan tavallisia maatiaiskissoja, jotka pääsee kyllä ulos, mut ne oksentaa VAIN jos on joku syy (sairaus tai syöneet jotain sopimatonta). Kaverilla sisäkissa kerrostalossa ja se katti taas oksentelee tosi usein sohville, matoille, sänkyyn jne.[/QUOTE]

Kyllä ne ulkoilevat maatiaiskissatkin varmasti oksentavat, mutta ei sitä huomaa kun oksentavat mitä ilmeisemmin pääasiassa siellä ulkona
 
Kyllä ne ulkoilevat maatiaiskissatkin varmasti oksentavat, mutta ei sitä huomaa kun oksentavat mitä ilmeisemmin pääasiassa siellä ulkona

Tämä on varmaan ainakin osittain totta, mutta toisaalta kissat ovat myös aika herkkiä olentoja. Kissoista sanotaan aina, että ne ovat niin itsenäisiä, mutta ne tarvitsevat rakkautta ja stressittömän ympäristön. Ja monilla kissoilla on aika herkkä ruoansulatuselimistö, joten niille ei saisi antaa esim. "ihmisruokaa" tai "ihmisherkkkuja" eikä muutenkaan yliruokkia. Sen lisäksi kissat tarvitsevat aktiviteettia ja liikuntaa, mitä ne maatalossa varmasti saavat, mutta kerrostalossa omistajan pitää huolehtia, että kissat eivät tylsisty. Se on ihan sama kuin koirien kanssa, että tylsistyneet kissat aiheuttavat ongelmia.
 
Kokeile Feliway suihketta. Mä ostin ell asemalta kun meille tuli kaks alle vuoden vanhaa kisua ja ne pissas ja kakkas ja pissaa sänkyyn, matolle, lattialle.. Meillä oli sekä haihdutin että suihke. Vähentää kissan stressiä ja tekee turvallisen olon. Raapimisen ja muun häiriökäyttäytymisen pitäis loppua. Meillä loppu (kop kop). Älä stressaa asialla, luota että elämä kissojen kanssa alkaa sujua. Niin mä psyykkasin itseni kun olin jo valmis viemään ne piikille. Nojatuolit meilläkin on revitty mut leikkelin pahimmat langat pois niin kelpaa:). Tosin meillä pääsevät nyt ulos niin sekin auttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Voi tuli ihan paha mieli kissojesi puolesta. Ehkä parhainta olisi etsiä niille uusi koti, vaikka se on sitten tosi kurjaa miehellesi joka kissoistanne pitää edelleen. Näitä kertomuksia siitä, kun lapsi tulee taloon ja ennen niin rakkaat lemmikit alkaa ärsyttämään, on vaan aina niin harmillista lukea..
 
Kissan oksentelu ei tosiaan ole normaalia edes sisäkissalle. Jos syötät niille halvimpia mahdollisia Friskies-viljanappuloita, niin saat odottaa paljon enemmän oksentelua, karvanlähtöä ja virtsatievaivoja.

Toki kissassa lähtee karvoja normaalisti, mutta se kuuluu asiaan ja luulisi, että aikuinen ihminen osaa ennakoida tämän ottaessaan karvaisen lemmikin.

Tätä ei varmasti saisi sanoa tai olla "tuomitseva", mutta jokaisen lemmikin omistajan vastuulla on arvioida paljonko rahaa menee ja riittääkö rahaa eläimen ylläpitoon ja hoitokuluihin. Vielä "tuomitsevampaa" sanomista on, että jokaisen nuoren naisen tulisi kissaa hankkiessaan ymmärtää, ettei kyseessä ole lapsen korvikkeena toimiva esine, joka heivataan yli laidan.


Ei millään pahalla, mutta en ymmärrä enkä suostu hyssyttelemään. Suorastaan ketuttaa miten helposti, halvalla ja ajattelemattomasti ihmiset ottavat lemmikkejä. Itselle ei raskausaikana tullut mitään "inhonväristyksiä" enkä senkään jälkeen kauhistellut eläväni lemmikkini kanssa.

Usein nämä ihmiset käyttävät hormooneja tekosyynä, kun ei olla alunperinkään sisäistetty omistajan vastuuta ja roolia millään muulla tasolla kuin, että "pennut ovat sööttejä". Kun näille yrittää selittää, miten kissaa voisi aktivoida tai ruokavaliota parantaa, niin vastaus on luokkaa: emmä viitti ja se raaka liha on nii paljon kalliimpaa kuin vehnänappula.

Tajuan, että eläin on parempi lopettaa tai luopua, jos eläimen terveysvaivoille ei löydy syytä ja olosuhteita on yritetty parantaa. Toki myös omistajan vakava sairastuminen on ok syy. Lapsien saanti ei kuitenkaan rinnastu sairauteen.

Kyllä näistä useammasta valituksesta paistaa läpi silkka laiskuus, vastuuttomuus ja piittaamattomuus. Ikävä kyllä on tullut pariin kertaan todettua, että se miten ihminen kohtelee eläimiä heijastuu myös siihen, miten epäluotettava ja ailahtelevainen hän on ihmisten kanssa.

ps. Tuo Feliwaykin on hyvä parannusehdotus ruokavaliomuutoksen, koulutuksen ja aktivoinnin rinnalla.
 
  • Tykkää
Reactions: dipt
Kissan oksentelu ei tosiaan ole normaalia edes sisäkissalle. Jos syötät niille halvimpia mahdollisia Friskies-viljanappuloita, niin saat odottaa paljon enemmän oksentelua, karvanlähtöä ja virtsatievaivoja.

Toki kissassa lähtee karvoja normaalisti, mutta se kuuluu asiaan ja luulisi, että aikuinen ihminen osaa ennakoida tämän ottaessaan karvaisen lemmikin.

Tätä ei varmasti saisi sanoa tai olla "tuomitseva", mutta jokaisen lemmikin omistajan vastuulla on arvioida paljonko rahaa menee ja riittääkö rahaa eläimen ylläpitoon ja hoitokuluihin. Vielä "tuomitsevampaa" sanomista on, että jokaisen nuoren naisen tulisi kissaa hankkiessaan ymmärtää, ettei kyseessä ole lapsen korvikkeena toimiva esine, joka heivataan yli laidan.


Ei millään pahalla, mutta en ymmärrä enkä suostu hyssyttelemään. Suorastaan ketuttaa miten helposti, halvalla ja ajattelemattomasti ihmiset ottavat lemmikkejä. Itselle ei raskausaikana tullut mitään "inhonväristyksiä" enkä senkään jälkeen kauhistellut eläväni lemmikkini kanssa.

Usein nämä ihmiset käyttävät hormooneja tekosyynä, kun ei olla alunperinkään sisäistetty omistajan vastuuta ja roolia millään muulla tasolla kuin, että "pennut ovat sööttejä". Kun näille yrittää selittää, miten kissaa voisi aktivoida tai ruokavaliota parantaa, niin vastaus on luokkaa: emmä viitti ja se raaka liha on nii paljon kalliimpaa kuin vehnänappula.

Tajuan, että eläin on parempi lopettaa tai luopua, jos eläimen terveysvaivoille ei löydy syytä ja olosuhteita on yritetty parantaa. Toki myös omistajan vakava sairastuminen on ok syy. Lapsien saanti ei kuitenkaan rinnastu sairauteen.

Kyllä näistä useammasta valituksesta paistaa läpi silkka laiskuus, vastuuttomuus ja piittaamattomuus. Ikävä kyllä on tullut pariin kertaan todettua, että se miten ihminen kohtelee eläimiä heijastuu myös siihen, miten epäluotettava ja ailahtelevainen hän on ihmisten kanssa.

ps. Tuo Feliwaykin on hyvä parannusehdotus ruokavaliomuutoksen, koulutuksen ja aktivoinnin rinnalla.

Täysin samaa mieltä. Joka kerta kun vastaaviin ketjuihin olen ehdottanut kissan ruokavalion muutosta tai jotain muuta, tulee vastaukseksi: "No, en kyllä ala kissan takia..." jne. Toisin sanoen mitään ei olla valmiita lemmikin eteen tekemään, mitään ei olla valmiita muuttamaan. Ei muuta kun kissat piikille, kun ensimmäisen kerran oksentaa/pissaa väärään paikkaan tai karvaa on tarttunut lempifarkkuihin.

Kai ap. tajuat, että vika on ainoastaan sinussa ja asenteessasi? Kissathan vain OVAT. Tuskin niistä kissoista on yhtään tavallista vittumaisempia yhtäkkiä tullut.

Tiedän kyllä jo etukäteen miten tähän vinkkiin luultavasti reagoidaan, mutta sanonpa silti: jos kissankarvat häiritsee, niin mitäpä jos vaikka imuroisitte useammin? Kissoja ei myöskään ole pakko päästää vaatekaappeihin.
 
  • Tykkää
Reactions: dipt

Yhteistyössä