kun kaverit ovat eri sukupuolta

Miten suhtaudutte siihen isompien lasten kohdalla? Omat vanhempani eivät oikein koskaan ymmärtäneet sitä, että minulla oli poikia ystävinä, ja on vieläkin.

 

No mulla on koko pienen elämäni ollut enenmmän poikai kavereina kuin tyttöjä, johtuen ihan harrastuksista. Eli ei mun mielestä ystävyys katso sukupuolta ja onnekseni vanhempanikin ovat sen aikanaan ymmärtäneet.

 

Tietysti ihminen voi olla kaveri vastakkaisen sukupuolen kanssa, eihän sitä voi kuvitella että naiset on naisten kavereita ja miehet miesten kavereita

 

Musta se ois huippuhieno juttu. Tosin mun lapset on vasta 8 ja 3. Mut sit isompana. Kavereita pitää olla. Miten ikinä löytää kumppanin, jos ei osaa puhua vastakkaista sukupuolta olevalle, eikä osaa ensin olla ystävä?

 

No ei siinä mun mielestä mitään kummaa ole. Mulla on aina ollut suurinosa kavereista poikia.

 

Itsellä näin on myös ollut aina, niin en tiijä voisiko sitä pitää muuta kuin normaalina? Pääasia on, että lapsella _on_ kavereita mielestäni.

 

Mä haluaisin, että mulla olis poikapuolisia kavereita, niitä oli viimeksi lapsena =) Nykyään kaikki ystäväni ovat tyttöjä, poikien kanssa tulee oltua lähinnä koulussa ja muissa paikoissa missä on paljon nuoria, ovat lähinnä sellaisia kavereita vain. Olisi ihanaa, jos mulla olisi joku poika/mies läheisenä ystävänä

 

Miehet on aina olleet miulle parempia kavereita. Nainen on naiselle susi.

 

meillä on molemmilla (Sälli 15v ja Likka 10v) sekä tyttöjä et poikia kavereina, enkä pidä sitä outona koska itellänikin on aina ollut enemmän poikia kavereina..
muistan kyllä vieläkin sen, kun monelle tytölle oli vaikea tajuta et ne pojat oli mulle vain kavereita, ja samoin nykyäänkin osalle lapsien kavereista se on jotenkin vieras juttu.

 

Täysin normaali asia. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että tuohon pitäisi jotenkin erityisesti suhtautua.