Kun kaveri valehtelee jatkuvasti

Oon tätä joskus aiemminkin kai pohtinut...

Mikä saa ihmisen puhumaan paskaa koko ajan, ihan älyttömistäkin asioista?

Sanoo, että on tosi kivaa kun kuopus oppi uimaan ja polskuttelee sujuvasti altaan päästä päähän, sukeltelee jne - ja 2 kk kuluttua yhteisellä uintireissulla näen, ettei ko. lapsi ui vielä metriäkään.

Kertoo ostaneensa lapselle uuden keltaisen fillarin Biltemasta - mutta lapsi ajaa aina punaisella Nopsalla.

Iloitsee siitä, että sai myytyä Huutiksessa lapsen vaatepaketin 240 eurolla - ja kun kurkkaan hänen kohteitaan niin kyseisestä paketista maksettiin vain 35 euroa.

Sanoo käyneensä meidän ovella, olisi tullut kahville mansikkakakku mukanaan muttei oltu kotona - vaikka oon ollut koko päivän kotona eikä kukaan todellakaan oo käynyt.

Jne. Lista on loputon. Kaikki sinänsä ihan tyhjänpäiväisiä juttuja. Mikä aivovamma tällaisella ihmisellä oikeasti on?!

 

Ehkä sillä on todellisuudentaju hieman hämärtynyt. Älä mene mukaan juttuihin vaan korjaa kun huomaat valehdelleen.

 

No on kyllä kumma tyyppi. Ehkä pitää jotenkin päteä tai jotain..

 

Mun yks ex oli tollainen ja yks semmonen kaverin kaveri. Just ihan hulluja valheita. Käsittääkseni tommonen ihminen jotenkin itse uskoo valheisiinsa... Eli ei siis oikeesti oo ihan terve päästään

 

Sen oma elämä on vissiin niin tylsää että kehittää päässään jo juttuja.

 

http://www.apu.fi/ihmiset/article116167-1.html

 

Mä ymmärtäisin, jos se selittäisi jotain oikeasti mielenkiintoisia juttuja, ja yrittäisi näinollen tehdä kieltämättä hyvin keskiverrosta elämästään hehkeämpää, mutta mitä merkitystä jollain lapsen fillarin värilläkin muka on?

 

toisaalta, kyl säki varmaa kowalski valehtelet monille esim palstal käyttämäs ajan

 

Mä luulen, et jotkut ensin valehtelee ja parantelee kertomuksiaan vähän sieltä täältä ja sit siitä vaan tulee tapa. Eli oikeestaan huomaamattaan puhuvat puuta heinää koko ajan.

Mulla on yks tuttu joka mm. parantelee juttuja koko ajan, omii muiden kokemuksia omakseen jne. Mitään tollasta ei tosin ole kertoillut (kai) mitä tää sun tuttus.

 

Ja jos mä nyt valehtelisin niin en ostaisi fillaria Biltemasta.

 

toisaalta, kyl säki varmaa kowalski valehtelet monille esim palstal käyttämäs ajan

Ei mulla oo ketään kenelle pitäis tuota(kaan) asiaa valehdella.

 

Jos tosiaan on patologinen valehtelija. Haluaisi sanoa, että katseli sitä keltaista pyörää mutta lapsi halusikin punaisen, niin siinä "erehtyy" sanomaan, että ostettiin keltainen. Eikä kehtaa korjata virhettään. Ja siitä tulee sit jatkuva ketju...

 

Mä luulen, et jotkut ensin valehtelee ja parantelee kertomuksiaan vähän sieltä täältä ja sit siitä vaan tulee tapa. Eli oikeestaan huomaamattaan puhuvat puuta heinää koko ajan.

Mulla on yks tuttu joka mm. parantelee juttuja koko ajan, omii muiden kokemuksia omakseen jne. Mitään tollasta ei tosin ole kertoillut (kai) mitä tää sun tuttus.

Musta tuntuu ettei tuo itse oikein edes tajua jauhavansa paskaa. Kai sitä on jatkunut jo niin kauan, ettei hän itsekään tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Mietityttää vaan, onkohan mikään sen kertoma asia ollut ikinä totta?!

 

Siltä ei sitten kannata kysyä makutuomariksi mihinkään

 

Sillä voi olla psykoosi päällä.....

 

No joo: kyllä mä alkaisin suhtautua tosi varauksella kaikkeen mitä puhuu. Tai oikeestaan: vois olla ettei paljoo enää juteltas, koska emmää jaks kenenkää kans paskaa jauhaa, jos siinä jutussa ei välttämättä ole mitään totuuden mukaista.

 

Tuttu tunne.

Kaverin poika oli meillä 2vrk hoidossa, en ollut lasta puoleen vuoteen nähnyt ja kysyin puhelimessa että joko kävelee kunnolla (4kk sitten puhui koko ajan että miten hyvin lapsi jo seisoo ilman tukea ja ottaa tuettuna askeleita)? -Juu kävelee, myös ulkona kengät jalassa hyvin.

Njoo, enpä nähnyt että poika olisi kertaakaan 2 vuorokauden aikana edes noussut seisomaan tukea vasten, eikä kyllä ollut minkään näköistä tasapainoa kun koitin käsistä taluttaa..

Samoin kysyin puhelimessa että minkä kokoisia vaatteita käyttää? (tarkoituksena oli että jos olisi pienempiä kuin meidän pojan vaatteet, niin olisin voinut kaivaa esille meidän vanhoja vaatteita varmuudeksi niin ei olisi koko muutto kuormaa tarvinnut heidän kantaa tänne) Vastaus: No 92cm on aika sopiva, 86 on auttamattomasti pieniä.

Dojoo, Lapsella mukana 70-80 kokoisia vaatteita joista 80 housuissa esim. lahkeet aivan liian pitkät.

Kun tuli lasta hakemaan niin kysyin että miten pitkä poika on? - 1v nlassa oli 87cm. Dojoo, meidän poika 1v nlassa 4kk sitten 78cm, ja nyt oli jonkin verran pidempi kuin kaverin lapsi olisi vaan kiinnostanut että kuinka pitkä kavern poika on kun eroa ei ollut kuin muutama cm ja mun mielestä meidän lapsi ottanut nyt tosi ison kasvupyrähdyksen olisin vaan tarvinnut vähän vertailukohdetta että onko näin vai valehteleeko mun silmät..

 

Sillä voi olla psykoosi päällä.....

Ei kai nyt sentään? :|

Se olisi sitten kestopsykoosi, vähintään 5 v putkeen

 

Mä luulen, et jotkut ensin valehtelee ja parantelee kertomuksiaan vähän sieltä täältä ja sit siitä vaan tulee tapa. Eli oikeestaan huomaamattaan puhuvat puuta heinää koko ajan.

Mulla on yks tuttu joka mm. parantelee juttuja koko ajan, omii muiden kokemuksia omakseen jne. Mitään tollasta ei tosin ole kertoillut (kai) mitä tää sun tuttus.

Musta tuntuu ettei tuo itse oikein edes tajua jauhavansa paskaa. Kai sitä on jatkunut jo niin kauan, ettei hän itsekään tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Mietityttää vaan, onkohan mikään sen kertoma asia ollut ikinä totta?!

Mun exä esimerkiksi ei muista oikeasti mitä on kulloinkin puhunut ja suuttuu silmittömästi jos esim. lapset sanoo että me kaikki kuultiin kun sanoit niin.
Toiset valehtelee koska ne haluaa päteä,täällä yksi nainen kirjoitteli että mies on laittanut kynttiläillallisen ja toi ruusupuskan ja mesessä itki että se on vieraissa eikä ole käynyt kotona koko viikonloppuna.
Patologinen valehtelija taas uskoo itsekkin juttuihinsa.
Aika käsittämätöntä valehdella just esim. jostain muksun polkupyörän värsitä kun sen näkee heti kun muksu sen pyöränsä esiin kaivaa.
Mä en esimerkiksi exääni voi luottaa mihinkään mitä se sanoo kun koskaan ei tiedä mitkä asiat on valetta ja mitkä tosia.
Sama pätee yhteen lapsistani,valehtelee joka suuntaan niin paljon kuin ehtii.

 

Meillä on tapana sanoa, että siihen tulee erkinlisä.. Minkäniminen se kaveri sitten sattuu olemaan.
Jos 'erkki' sanoo, että huomenta, niin pitää aina tarkistaa, että onko aamu.
Hänen vanhaan fordiinsa on kuulemma laitettu rajoitin, kun oli niin äkänen auto.. 400km/h meni kuulemma, joten piti rajoittaa 315km/h
Tienaa miljoonia vuodessa pelkkänä porarina, vaikka ulosottovelat niskassa ja vahingonkorvauksia maksamatta. Niin ja meiltä kävi kinuamassa 300mk.. On henkivartijaa, koska on rikas ja monet uhkaa henkeä.. mitähän vielä ?

 

Tuttu tunne.

Kaverin poika oli meillä 2vrk hoidossa, en ollut lasta puoleen vuoteen nähnyt ja kysyin puhelimessa että joko kävelee kunnolla (4kk sitten puhui koko ajan että miten hyvin lapsi jo seisoo ilman tukea ja ottaa tuettuna askeleita)? -Juu kävelee, myös ulkona kengät jalassa hyvin.

Njoo, enpä nähnyt että poika olisi kertaakaan 2 vuorokauden aikana edes noussut seisomaan tukea vasten, eikä kyllä ollut minkään näköistä tasapainoa kun koitin käsistä taluttaa..

Samoin kysyin puhelimessa että minkä kokoisia vaatteita käyttää? (tarkoituksena oli että jos olisi pienempiä kuin meidän pojan vaatteet, niin olisin voinut kaivaa esille meidän vanhoja vaatteita varmuudeksi niin ei olisi koko muutto kuormaa tarvinnut heidän kantaa tänne) Vastaus: No 92cm on aika sopiva, 86 on auttamattomasti pieniä.

Dojoo, Lapsella mukana 70-80 kokoisia vaatteita joista 80 housuissa esim. lahkeet aivan liian pitkät.

Kun tuli lasta hakemaan niin kysyin että miten pitkä poika on? - 1v nlassa oli 87cm. Dojoo, meidän poika 1v nlassa 4kk sitten 78cm, ja nyt oli jonkin verran pidempi kuin kaverin lapsi olisi vaan kiinnostanut että kuinka pitkä kavern poika on kun eroa ei ollut kuin muutama cm ja mun mielestä meidän lapsi ottanut nyt tosi ison kasvupyrähdyksen olisin vaan tarvinnut vähän vertailukohdetta että onko näin vai valehteleeko mun silmät..

toi sun dojoo on vähä kulunutta

 

En tiedä mutta tällaisia ihmisiä on. Itsekin tiedän yhden, kertoili mitä omituisinpia tarinoita ja uskoi itsekin näihin juttuihinsa. Hänen sukunsa polveutui Romanoveista, oli lapsena sairastanut vakavan luusyövän ja parantunut siitä, hän kasvattaa harvinaista koirarotua, tuntee ties mitä julkkiksia. Kun myöhemmin tutustuin tämän henkilön siskoihin, kävi ilmi etteivät nämä jutut pidä paikkaansa. Oli entinen työkaverini. Olivat ihan tavallisia ihmisiä, eivät tosiaan sukua Romanoveille Oli ollut ihan terve lapsena, omisti kyllä koiran muttei se ollut mitään harvinaista rotua eikä ollut ikinä kasvattanut koiria. En tosiaan tiedä, miksi kertoi tällaisia höpöjuttuja.

 

Vähän samankaltainen ihminen kuin sellainen joka tietää lähes kaikesta kaiken ja jolla on omakohtaista kokemusta lähes kaikesta.
Siis tässä on varmasti kaverukset samasta puusta...

 

Voi olla, ettei ap:n ystävä tiedosta ollenkaan, että päästelee suustaan tuollaista, hän ehkä tosiaan värittää asiat vähän mukavammiksi tai kertoo toiveensa totena. Minulla on kokemusta tuollaisesta puhujasta lähipiirissä, se oli rasittavaa etenkin siinä vaiheessa, kun ei vielä ymmärtänyt miksen koskaan pysy perässä hänen jutuissaan. Aina joku kohta klikkasi, ei päät osuneet yhteen. Olen joskus pelännyt, että piirre periytyy, joskus suustani on lipsahtanut juuri tuon tapaisia juttuja ja kun sen huomaan, olen tosi noloissani, miksi ihmeessä sanoin punaista siniseksi, vaikkei sitä edes kysytty.

 

Heiltä on jäänyt ikään kuin oppimatta, että valheella on lyhyet jäljet. Lapsihan kokeilee valehtelua, että pääseekö sillä tavalla asioista helpommalla, mutta pian huomaa, että valheesta kiinni jääminen on niin ahdistava kokemus, että oppii olemaan yleensä rehellinen.

Eräs tuntemani nainen joka on tuollainen kertoi, että hän antaa kysymyksiin sellaisen vastauksen, jonka arvelee vaikuttavan kysyjästä hyvältä, ei totuudenmukaista vastausta.