K
kyynel
Vieras
välillä sitä tuntuu ettei jaksaisi yhtään tätä elämäänsä enää :`(
jos minulla ei olisi lapsia ja miestäni, en tiedä missä olisin tai olisinko edes enää..
Voiko kukaan ymmärtää miltä tuntuu olla niin äärettömän herkkä, että jokaikinen asia niin kovasti! jokaista pientäkin asiaa jää miettimään ..
Miltä tuntuu kun elämän jokainen päivä on taistelua oman olotilansa kanssa.. masennuksen ja syvän ahdistuksen, paniikkitilojen. Alkaa miettiä omia ajatuksiaan ja niistä meinaa mennä järki. Ajatukset poukkoilee sinne tänne ja mieli ei meinaa saada rauhaa, välillä tulee voimakas ahdistava tunne kuin ajatukset lentäisi pois ja samalla oma minä ja vain tyhjyys jää.
Itseni kasassa pysyttely vie voimat ja ilon ja jatkuvasti väsyttää. parhaimpina hetkinä saatan kyetä keskittymään esim lukemiseen ja saan yöt nukuttua. pahimpina taas en.
Tuntuu äärettömän pahalta, kuin minulta olisi riistetty ilo jonka lasten saaminen tuo! asiat, mitkä on toisille itsestäänselviä, ovat niin äärettömän vaikeita selvitä.
se että mieli on "normaali" ja seesteinen on useimmille ihan itsestäänselvää eikä sitä varmasti tule edes miettineeksi.. kunnes se ei enää ole!
Pitää vaan jaksaa, lasten takia erityisesti.. kyyneleet tatuoituna kasvoilleni ja sydämeeni
kiitos jos jaksoit lukea, olisi kiva lukea kohtalotovereiden ajatuksia.
jos minulla ei olisi lapsia ja miestäni, en tiedä missä olisin tai olisinko edes enää..
Voiko kukaan ymmärtää miltä tuntuu olla niin äärettömän herkkä, että jokaikinen asia niin kovasti! jokaista pientäkin asiaa jää miettimään ..
Miltä tuntuu kun elämän jokainen päivä on taistelua oman olotilansa kanssa.. masennuksen ja syvän ahdistuksen, paniikkitilojen. Alkaa miettiä omia ajatuksiaan ja niistä meinaa mennä järki. Ajatukset poukkoilee sinne tänne ja mieli ei meinaa saada rauhaa, välillä tulee voimakas ahdistava tunne kuin ajatukset lentäisi pois ja samalla oma minä ja vain tyhjyys jää.
Itseni kasassa pysyttely vie voimat ja ilon ja jatkuvasti väsyttää. parhaimpina hetkinä saatan kyetä keskittymään esim lukemiseen ja saan yöt nukuttua. pahimpina taas en.
Tuntuu äärettömän pahalta, kuin minulta olisi riistetty ilo jonka lasten saaminen tuo! asiat, mitkä on toisille itsestäänselviä, ovat niin äärettömän vaikeita selvitä.
se että mieli on "normaali" ja seesteinen on useimmille ihan itsestäänselvää eikä sitä varmasti tule edes miettineeksi.. kunnes se ei enää ole!
Pitää vaan jaksaa, lasten takia erityisesti.. kyyneleet tatuoituna kasvoilleni ja sydämeeni
kiitos jos jaksoit lukea, olisi kiva lukea kohtalotovereiden ajatuksia.
