Kun isän juominen häiritse elämäni "aikusena"kin...

[zxc]

pienenä unelmoin joka ilta kun kasvan ja muutan pois, ettei tervi kuunnella ja nähdä kaiken tän. mutta nyt aikuisenakin se jotenkin va häiritse edellenkin mun elämää...Äsken hän soitti ja oli taas kännissä, vaikka "keskustelimmekin" ihan ok, sisälläni on nyt myrky.Äitiä ja pikkusiskoa käy sääliks...

Ja vaikka normi elämässä "nbäyttelen" että kaikki on hyvin, sisäimillä inhoan häntä. mulla on nyt 2 lasta, hän rakasta heidät ja he häntä, mutta jopa heidän takia hän ei voi lopettaa juomisen. (juo muutamana iltana viikossa, ja tule känniin tosi nopeasti ja kännissä on ihan eri ihminen)...

voi v...tu, kun en jaksa tätä enään. toivoin niin kovasti, että se ei enää pilaa mun elämä kun mulal on oma perhe, mutta näköään se eui o nnistuu...

*ja kyynnelet silmissä*

 

[Samaa...]

Kuulostaa niin tutulta...

 

[niiin tuttua]

Sama tilanne. Tai oikeastaan pahempi. Lähtökohtiaan ei pääse koskaan pakoon. Ei koskaan. Sama paska seuraa. Tai ehkä ulkomailla?

Näyttelen isälleni että kaikki ok, koska jos en näyttele, hän alkaa rettelöidä.

 

[niin tuttua]

Isäni ei kylläkään rakasta lapsiani. Eivätkä he häntä. Isäni rakastaa itseään.

 

["vieras"]

Sama tilanne. Tai oikeastaan pahempi. Lähtökohtiaan ei pääse koskaan pakoon. Ei koskaan. Sama paska seuraa. Tai ehkä ulkomailla?

Näyttelen isälleni että kaikki ok, koska jos en näyttele, hän alkaa rettelöidä.

Täälläkin noin, mutta miehen puolella. Ei olla tekemisissä, kun se ei onnistu, yritetty on. Silti häiriköi meitä monin eri keinoin. Todella ahdistavaa ja surullista.

 

[niin tuttua]

[QUOTE="vieras";23678430]Täälläkin noin, mutta miehen puolella. Ei olla tekemisissä, kun se ei onnistu, yritetty on. Silti häiriköi meitä monin eri keinoin. Todella ahdistavaa ja surullista.[/QUOTE]

Jep. Yllättäen kännipuhelu, joka sisältää uhkailua, huutamista, haukkumista. Säännöllisesti mutta joka kerta yllättäen.

 

[Peppari]

Luuri korvaan heti kun huomaat että kännissä soittelee. Itse en kuuntelisi pätkääkään mitään sönkötystä. Äitisi ja sisaresi ovat itse vastuussa siitä jos ovat tuollaisen juopon kanssa. Juoppoja ei parane hyysätä, vaan kertakaikkiaan ulostaa heidät elämästään.

 

[vieras savolainen]

Sama tarina täällä...

Hermostuin syksyllä isääni ja latelin muutamia totuuksia ja siinä samalla kerroin, että mä inhoan yli kaiken sitä että isä soittelee minulle humalassa. Ensin hän yritti kiistää asian mutta hän meni sanattomaksi kun sanoin, että minä kuulen sen hänen äänestään kutakuinkin kolmannen oluen jälkeen, viimeistään...
Tiedän isän rakastavan minua, meitä mutta joskus olen vain niin vihainen, enkä vähiten sen takia, että tiedän mille kaikelle alkoholi ihmisen altistaa. Ajatus on siis se, että lapset menettävät pappansa ja minä isäni alkoholin takia todennäköisesti ennen aikaisesti.

Miksi hän ajattelee vain itseään? Miksi viina on parempi kuin omat lapset tai lapsenlapset? Miksi minä en vain voi olla välittämättä?

 

["mii"]

Mä olen laittanut välit poikki. Niin monta kertaa on haukuttu kännissä ja selvinpäin. En halua että lapset joutuu kokemaan samaa.
Nyt minua syytettään että pelaan lapsilla ja lapset kärsii kun ei näe isoisää.
Numero on salainen ja vaihdettu mutta aina van mulle kännissä soitettaan.
Juuri muutettiin 500km päähän että saisin elää rauhassa perheeni kanssa.
Syyllisyys tulee aina mukana =(

 

[ei pp helppoa.]

Niin tuttua. Mun vanhemmat on tosin eronnut. Mutta isä kokoajan kännissä. Soittelee ja jos en vastaa soittaa äidille ja uhkailee. Niin kauvan kun olen kiltti ja vastaan puhelimeen, ja kuuntelen ja annan nähdä hänen lapsenlastaan äiti saa olla rauhassa. Yosin kiitettävän hyvä ukki on ollut ainakun oööaan käyty. Vaikka saattaa ollakkin ottanut muutaman kaljan. Mutta edes 5min en jätä niitä kahdestaan.

 

[:/]

Minä odotan, että koska on se päivä kun isä viimein kuolee. Nyt ollaan jo lähellä. On juonut maksansa ja vain jatkaa juomista. enää ei kanna jalat.
muutin 250 kilometrin päähän aikoinani, jotta saisin henkeä. Vuosia kun on kulunut olen saanut etäisyyttä ja pystyn viemään poikani katsomaan isoisäänsä aina tasasen väliajoin vähän alle tunniksi. joka kerta lähden pois kyyneleet silmissä.
Kohta on käsillä aika, jolloin voin alkaa kertomaan pojalleni kauniista muistosta. siitä isästä joka minulla oli kun olin aivan pieni. ennenkuin tauti oli hänet vienyt kokonaan.

jaksamista kanssa tovereille.

 

[vielä yksi]

Minäkään en ole tällä hetkellä väleissä isän kanssa samasta syystä. Oon niin monta kertaa yrittänyt puhua siitä, etten oo mikään kännipuheluterapeutti ja että ois aika hakea apua siihen juomiseen, mutta kun toinen ei usko eikä kuuntele. Selittelee vaan, miten hänellä ei oo ongelmaa ja miten ongelmana on kaikki muut...

Ja se henkisen väkivallan määrä: paskapuheet (jonka kohteena en ole vain minä vaan puolisoni ja pieni vauvani), uhkailu, syyllistäminen...

Mutta hei: sellaista ei oo pakko kestää. Jos jotain oon oppinut, niin sen, että on täysin oikein suojella omaa perhettään ja itseään, ottaa niin paljon etäisyyttä alkoholistiin, kuin vaan on tarpeen.

 

[tuhlaritytär]

Mun isä on juonut tuurijuoppona siitä saakka kun synnyin. Lapsena jouduin juosta äidin kanssa pakoon isää kun oli kaljoissa, muistan eräänkin kerran kun talvipakkasella yöpaidassa juoksin pakoon. En ole kellekkään puhunut siitä piileskelystä tähän mennessä, tämä ensimmäinen kerta. On ollut aina etäiset välit, vaikka onkin antanut rahaa monta kertaa ollessani aikuinen ja osti mulle uuden autonkin. Muttei silti pystytä kommunikoimaan. On muutamia kertoja soittanut kaljapäissään, mistä olen ahdistunut koska muistan silloin kaiken ja murehdin äitiäni. Lapsiani ei näe kuin kerran-pari vuodessa. Silti pelkään sitä päivää, kun saan kuulla viikatemiehen käyneen.

 

[niin tuttua]

Kävin lasten kanssa yökylässä joka kesä. Kunnes viime vuonna soitti kännipuhelun, jossa haukkui lapsiakin, todella pahasti, uhkaili minua, haukkui miehenikin. Tuolloin päätin että pidän niin etäiset välit kuin on mahdollista, ilman että alkaa rettelöidä asiasta. Ei ole tarkoitus enää yökyläillä saman katon alla. Valitettavaa, mutta näin päätin. En tiedä teenkö oikein.

 

["mii"]

Minä odotan, että koska on se päivä kun isä viimein kuolee. Nyt ollaan jo lähellä. On juonut maksansa ja vain jatkaa juomista. enää ei kanna jalat.
muutin 250 kilometrin päähän aikoinani, jotta saisin henkeä. Vuosia kun on kulunut olen saanut etäisyyttä ja pystyn viemään poikani katsomaan isoisäänsä aina tasasen väliajoin vähän alle tunniksi. joka kerta lähden pois kyyneleet silmissä.
Kohta on käsillä aika, jolloin voin alkaa kertomaan pojalleni kauniista muistosta. siitä isästä joka minulla oli kun olin aivan pieni. ennenkuin tauti oli hänet vienyt kokonaan.

jaksamista kanssa tovereille.

Meille tuo päivä tuli jo...asun 350km päässä ja sain kuulla suru-uutisen isästäni. Isä oli mitä oli(en sitä ala nyt puida), mut jotenkin vaan toivois, että olis kuitenkin elänyt pitempään....Harmi. Outoa, että haluan tällaista, koska toivoin isäni kuolemaa jo kauan...Nyt hän on mennyt...

 

[no huoh]

Ei tulis mieleenkään olla tekemisissä tuollaisen isän kanssa. Äitini ei ole alkkis, mutta en ole hänenkään kanssa tekemisissä ollenkaan. En ole ollut viimeiseen viiteen vuoteen.
Mun elämää ei tarvi tulla arvostelemaan tai neuvomaan miten mun pitäis elää.