En ihan heti jättäis ehkäisyä pois ja antaisin ajan kulua kyllä se varmuus siitä asista silloin tulee.Niin kävi mullekkin
Mä tiedän et toi on tosi rasittava vastaus kun se vaivaa kovasti omaa mieltä ja haluais saada jonkun vastauksen.Mä pohdin samaa asiaa pari vuotta sitten ja oon mahdottoman onnellinen että saatiin tuo kolmas, se on niin valloittava tapaus ja sen jälkeen oon vatvonut ja vatvonut neljättä.Soutanut ja huovannut ja nyt kun pienimmät vauvanvaatteet laitoin kirpparille myyntiin ja sain kaukalonkin myytyä kun olin jo muka selvän päätökseni tehnyt niin päälimmäinen tunne niiden myymisestä ei ollutkaan hyvä vaan kamala ja sai taas asian kunnolla mieleen ja sitä taas miettiessäni tajusin että mä todellakin haluan vielä yhden lapsen joka on sitten viimeinen ja siihen asennoidun jo ihan alusta asti.Nyt vaan pitää ruveta miestä pehmittelemään
Mulla asiassa paljon painoi se että tosissaan tuntui kamalalta luopua niistä vaatteista (onneks kirppikseltä saa myös niitä lisää) ja se että kun itse mietin omaa lapsuuttani että mitä mä lapsena kaipasin ja mistä pidin kovasti niin sieltä ne vastaukset tuli.Ja niitä mä haluan antaa omille lapsilleni.
Mä halusin pienenä kovasti pikkusiskoa jota en kylläkään saanut koska mun äiti oli jo vanha ja mulla on kolme paljon vanhempaa sisarusta jotka on mulle mielettömän tärkeitä ja joiden kanssa mä lapsenakin vietin paljon aikaa ja jotka on mulle korvaamattomia ja musta oli pienenä koululaisena ihanaa kun äiti oli huolehtimassa mut aamulla kouluun (antoi kyllä mulle vastuuta ja velvollisuuksia mutta ei liian suurina annoksina) ja oli kotona kun mä tulin kotiin
Oli ihana tulla kotiin kun oli joku odottamassa ja jolle kertoa miten koulupäivä oli mennyt ja joku joka auttoi läksyissä.Ja jos oli kipeä niin äiti oli hoitamassa
Musta ois ihana olla kotona kun mun esikoinen aloittaa koulun että voin olla sen tukena sen suuressa elämän muutoksessa ja olla sitä vastassa kun se tulee kotiin.Kesälomallakin on turvallinen aikuinen kotona eikä mun tarvii stressata töissä että pärjääkö lapset ja mitä ne nyt tekee.
Ja mä nautin tästä elämästä ympärilläni (vaikka välillä se on rasittavaakin ja uuvuttamaa, mutta niin palkitsevaa) ja musta on ihana olla näkemässä kun lapset kasvaa ja oppii uutta eikä niitä tarvii herättää kukonlaulun aikaan ja raahata hoitoihin pimeinä talviaamuina vaan saadaan rauhassa herätä omaan tahtiin ja syödä yhdessä aamupuuroa ja mennä pihalle leikkimään kun ollaan kunnolla herätty.On aikaa lukea kirjaa tai antaa lasten piirtää tai leikkiä niin kauan kun niitä huvittaa eikä oo kiire minnekkään.Kyllä mä ehdin töitä tehdä hieman myöhemminkin ja harrastaa ja viettää sitä yliarvostettua omaa aikaa ihan riittämiin.
En tiedä oliko tästä mun romaanin pituisesta pohdinnasta sulle mitään apua mut toivottavasti ajatuksesi pian selkiytyvät
