kun ei pysty sanomaan...

[hattu]

En ole pitkään aikaan pystynyt sanomaan miehelle, että rakastan häntä. En pysty kovasti koskemaan tai muuta...En ymmärrä mikä mussa on vialla. Kamalaa, kun ei pysty vastaamaan kun toinen sanoo, että rakastaa mua. Olen moneen kertaan halunnut erota, mutta yhdessä ollaan vielä. Olisi vaan ihana voida sanoa vilpittömästi että rakastan. :'(

 

[suttura]

mullakin on se rakkaudentunne kaukana jossain hukkapiilossa...enkä tiedä saanko sitä koskaan takaisin nykyisen mieheni kanssa. Mietiskelen tässä että rakastanko vai tunnenko vain ystävyyttä. Ollaanko niin kuin mies ja vaimo vai veli ja sisko. Miksi elämän täytyy aina olla näin vaikeeta?

 

[nanna]

kiva että teitä on muitakin... :'(

 

[vaahtera]

Sama juttu täälläkin. En ole pitkään aikaan sanonut miehelleni että rakastan häntä. En vain tiedä enää että rakastanko. Tälläkin hetkellä mietin eroamista. En vain uskalla puhua miehelleni näistä ajatuksista. On hän varmaan huomannut "kylmyyteni" häntä kohtaan. Seksiäkään ei pahemmin tee mieli. Tämä on niin pirun raastavaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Välillä oikein rintaa puristaa kun en tiedä! Onko tämä vain väliaikaista vai pitäisikö oikeasti erota?

 

[mama-83 vaasasta]

Mulle taas merkitsis iha älyttömän paljon jos mies joskus sanoisi sen.. :'( Mä sanon kyllä..En kovin usein,mutta sopivalla hetkellä,siloin kun siltä tuntuu että haluaa sanoa sen.. Mutta mies ei koskaan sano takaisin että rakastaa mua kans..Tai muullonkaan..Sillon ku mä sanon sen niin ois ihana kuula joskus että mäkin rakastan sua..Mut se sanoo yllensä et hyvä tai mm..Ja se tietää että mä arvostaisin sitä..mut ei!miks ei?Kertokaa nyt te et mikä siinä voi ola niin vaikeeta tehdä toinen onnelliseksi jos kuitenkin rakastaa..??Ja luulisin et kuitenki rakastaa ku jos meil on ollu riitaa ja mä mökötän sen haukkumisista tai tekemisistä ni sillon ku jutellaan ni saattaa pikasesti sanoa et kyl mä sua kuiteski rakastan..jonku lauseen välissä..Ja muuten on aivan ihana mies..Mut miks miks miks???

 

[taustalla]

meillä vähän saman lainen tilanne. Mä en ole sanonut, jos siltä ei ole tuntunut, mies sanoi aina ennen joka aamu, että rakastaa. Meillä oli ihan hirvee riita viime kesänä, eikä sen jälkeen mies ole enää sanonut rakastavansa. Kun kysyn, miksi niin, saan vastaukseksi, että meidän suhde on jo siinä pisteessä, ettei sitä tarvitse sanoa, se pitäisi kuulemma tietää.
Ei kyllä tee mieli itsekään sanoa, jos kerran ei saa vastakaikua. Tosin välillä sitä kyllä miettii, että rakastaako, eikä siksi sano. Mutta silti pelottaa, että ajatteleeko mies samoin, eli ei tiedä rakastaako, niin ei sitä sano.