Kun ei pääse yli ensirakkaudesta?

[suru]

Mä en vaan saa sitä pois mun päästä, eron jälkeen joka ihan omaa tyhmyyttäni, oltiin vielä pitkään ihan kavereita ja tultiin tosi hyvin juttuun. Nyt sillä on uusi nainen, kihloissa ovat kohta naimisiin ja vauvakin tulossa ja mä en vaan saa sitä mielestäni. Musta tuntuu edelleen että se on se oikea mulle vaikka mulla on nytkin hyvä ja rakastava mies ja ihana lapsi. Mä nään unia siitä jatkuvasti ja se pyörii mun päässä. Sen uus nainen on niin mustasukkanen että ei vissiin sen takia voida olla edes kaveriasteella mikä toisaalta ehkä onkin se mitä kaipaan, se sai mut aina hyvälle tuulelle ja sen kans oli mahtavaa juoruta yms...

 

[-]

muilla ei vissiin vastaavia ongelmia...hyvä niin.

 

[......]

One question, miksi ihmeessä sitten erositte?

 

[ap]

One question, miksi ihmeessä sitten erositte?

Koska olin nuori ja halusin alkaa seurustelemaan toisen jätkän kanssa, tämä ensirakkaus oli sen verran minua vanhempi että ymmärsi haluni kokeilla muitakin ja asiasta oli puhuttu että saan kokeilla mutta en halunnut moista mahdollisuutta koska se olisi ollu mielestäni pettämistä ja niimpä päätin et alan seukkaan sen toisen kans ja se olikin elämäni suurin virhe.

 

[Kohtalo toveri]

En pääse minäkään. Meillä erosta 10 v ja edelleen nään jatkuvasti unia hänestä ja haaveilen siitä että oltaisiin taas yhdessä. Joskus vakoilen hänen naamakirjaa yhteisen tuttavan kautta. Erottiin aikoinaan minun tahdostani (olin sekaisin ja maentunut, pitkä tarina, rankka lapsuus), mutta kadun sitä ikuisesti. En ole ketään raskanut niin kuin häntä, hän sai sydämmeni väpättämään ja polvet pettämään alta. Nyt hänellä yksi lapsi ja naisytävä. Minulla mies ja eskoinen tulossa. Myöhäistä on :-( Haluasin niin eroon näistä unista ja pakahduttavasta rakkaudesta häntä kohtaan. Miksi en voi olla onnellinen siitä mitä minulla nyt on???

 

[ap]

sama, miksi en voi olla onnellinen nyt kun kaikki on hyvin. Mutta karu totuus että eipä ole vielä kukaan saanut minua sängyssäkään syttymään niinku ensirakkaus...

 

[mä]

Sanoisin sitä takertumiseksi. Jos on eronnut, pitää opetella päästämään irti, ja jatkamaan elämää eteenpäin, painaen muistot syvälle mieleen, niin etteivät ne kummittele koko aikaa. Joskus voi sitten uppoutua muistelemaan, sitten kun ne muistot eivät enää satuta. Usko pois, eroon pääsee, jos oikeasti haluaa. Nauti nykyisestä elämästäsi, ja unohda se exä. Ihan hyväkin, ettette ole edes kaveriasteella, vaan molemmat jatkavat elämäänsä eteenpäin. Ei kannata takertua muistoihin ja haavekuviin, vaan kannattaa nautiia siitä mitä on, ja elää tässä hetkessä.

 

[ap]

Sanoisin sitä takertumiseksi. Jos on eronnut, pitää opetella päästämään irti, ja jatkamaan elämää eteenpäin, painaen muistot syvälle mieleen, niin etteivät ne kummittele koko aikaa. Joskus voi sitten uppoutua muistelemaan, sitten kun ne muistot eivät enää satuta. Usko pois, eroon pääsee, jos oikeasti haluaa. Nauti nykyisestä elämästäsi, ja unohda se exä. Ihan hyväkin, ettette ole edes kaveriasteella, vaan molemmat jatkavat elämäänsä eteenpäin. Ei kannata takertua muistoihin ja haavekuviin, vaan kannattaa nautiia siitä mitä on, ja elää tässä hetkessä.

Entä kun se tunne on niin vahva että se on se oikea, sen kanssa mulla on tullut se olo että tähän mä kuulun ja tässä on mun paikka, ei kenenkään muun kans oo tullu tota tunnetta...ja meidän seurustelusta on aikaa nyt n.8-9v ja tässä välissä on ollut muitakin suhteita.

 

[vieras]

Jospa kyse onkin kuitenkin vaan siitä, että kaipaa tavallaan sitä nuoruuden huoletonta elämää, kun ihastuksia tuli ja meni. Ja sitä tunnetta, mikä oli olla ihastunut.

 

[ap]

Jospa kyse onkin kuitenkin vaan siitä, että kaipaa tavallaan sitä nuoruuden huoletonta elämää, kun ihastuksia tuli ja meni. Ja sitä tunnetta, mikä oli olla ihastunut.

ei sitä se ei ole. koska kaipaan tavallaan sitäkin mutta en niin intenssiivisesti, se on vain satunnainen tunne joka tulee joskus olisipa nuori, villi ja vapaa.

 

[kopu]

Sanoisin sitä takertumiseksi. Jos on eronnut, pitää opetella päästämään irti, ja jatkamaan elämää eteenpäin, painaen muistot syvälle mieleen, niin etteivät ne kummittele koko aikaa. Joskus voi sitten uppoutua muistelemaan, sitten kun ne muistot eivät enää satuta. Usko pois, eroon pääsee, jos oikeasti haluaa. Nauti nykyisestä elämästäsi, ja unohda se exä. Ihan hyväkin, ettette ole edes kaveriasteella, vaan molemmat jatkavat elämäänsä eteenpäin. Ei kannata takertua muistoihin ja haavekuviin, vaan kannattaa nautiia siitä mitä on, ja elää tässä hetkessä.

Peesi tähän.

Kyllä minäkin surin ja manasin eroa ensirakkaudesta pari vuotta jälkeenpäin. Mutta nykyään, kun aikaa on kulunut jo vuosia ja taas vuosia ja minulla on mies ja kaksi ihanaa lasta, en edes tahtoisi ensirakkauttani, sillä silloin minulla ei olisi tätä hetkeä.
Muistot ovat kultaiset ja niitä vaalin, eihän kukaan unohda ensirakkauttaan ja sen muistot ovat monesti ihania.
Itse käytän monesti sitä huumantunnetta hyväkseni nykyään oman mieheni kanssa, kun arki on saanut aikaan nuhjuisen hetken parisuhteessa.
Kyllä menneestä pitää päästää irti tai muuten pää pettää ja elämä heittää häränpyllyä nopeammin kuin huomaakaan.

 

[mä]

Sanoisin sitä takertumiseksi. Jos on eronnut, pitää opetella päästämään irti, ja jatkamaan elämää eteenpäin, painaen muistot syvälle mieleen, niin etteivät ne kummittele koko aikaa. Joskus voi sitten uppoutua muistelemaan, sitten kun ne muistot eivät enää satuta. Usko pois, eroon pääsee, jos oikeasti haluaa. Nauti nykyisestä elämästäsi, ja unohda se exä. Ihan hyväkin, ettette ole edes kaveriasteella, vaan molemmat jatkavat elämäänsä eteenpäin. Ei kannata takertua muistoihin ja haavekuviin, vaan kannattaa nautiia siitä mitä on, ja elää tässä hetkessä.

Entä kun se tunne on niin vahva että se on se oikea, sen kanssa mulla on tullut se olo että tähän mä kuulun ja tässä on mun paikka, ei kenenkään muun kans oo tullu tota tunnetta...ja meidän seurustelusta on aikaa nyt n.8-9v ja tässä välissä on ollut muitakin suhteita.

Hän oli ensirakkautesi. Joten se tunne on ehkä voimakkain mahdollinen. Mutta jouduit hänestä luopumaan, ja nyt et anna kenenkään muun edes yrittää samalle tasolle. Ensirakkaus on varmasti monelle se palavin rakkaus, sitten myöhemmät suhteet ovat "miedompia", mutta aidompia ja kestävämpiä. Tiedostat kuitenkin, ettet voi exääsi saada, sinulla perhe, hänellä perhe. Joten miksi edelleen ajattelet kuuluvasi hänen rinnalleen?

 

[ap]

niin sanoppa se miksi niin ajattelen, tunteilleen ei vain oikein mitään voi, se on niin vahvana se tunne että siihen mä kuulun ja se on mun paikka.

 

[mä]

niin sanoppa se miksi niin ajattelen, tunteilleen ei vain oikein mitään voi, se on niin vahvana se tunne että siihen mä kuulun ja se on mun paikka.

Tunne voi olla vahva juu, mutta menneisyydestään on pakko osata irtautua, jos meinaa jatkaa elämäänsä eteenpäin. Et voi elää menneisyydessä, se ei ole oikein sinua eikä perhettäsi, etenkään miestäsi kohtaan. edelleen sanoisin sitä takertumiseksi. Se, mistä takertuminen sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Ehkä kaipaat sitä tunnetta mitä välillänne oli, ehkä sitä elämäntilannetta, ehkäjotain muuta. Ehkä välillenne jäi jotain selvittämätöntä?

Varmaa kuitenkin on, ettet voi mennyttä saada takaisin. Ja parempi keskittyä tulevaan. Ja siihen omaan perheeseen.

Ja vaikka se hullulta kuulostaakin, niin olen varma, että jos sinut ja exäsi on todella tarkoitettu yhteen, tulevaisuudessa kohtalo teidät vielä yhdistää. Mutta sekin on tulevaisuutta.

 

[tiedät kyllä kuka.]

Jospa kyse onkin kuitenkin vaan siitä, että kaipaa tavallaan sitä nuoruuden huoletonta elämää, kun ihastuksia tuli ja meni. Ja sitä tunnetta, mikä oli olla ihastunut.

ei sitä se ei ole. koska kaipaan tavallaan sitäkin mutta en niin intenssiivisesti, se on vain satunnainen tunne joka tulee joskus olisipa nuori, villi ja vapaa.

Et sä voi kaivata nuoruutta, kun olet nuori

 

[vieras]

niin sanoppa se miksi niin ajattelen, tunteilleen ei vain oikein mitään voi, se on niin vahvana se tunne että siihen mä kuulun ja se on mun paikka.

Ei siitä ole apua kun mies ei tunne samaa.

Joskus päätös on oikea ja joskus päätöksestä on tehtävä oikea. Eli tilanne on nyt mikä se on ja sen kanssa on vaan elettävä.

Päätökset tehtiin aikoinaan, mies on jatkanut elämäänsä eteenpäin ja niin sunkin kannattaa tehdä ihan oman mielenterveytesi ja onnellisuutesi takia. Ja oli uusi nainen mustasukkainen tai ei, tilanne että te olisitte kavereita, ei ole terveellinen jos sä vaan haaveilet yhdessäolosta. Valitettavasti.

 

[sama juttu]

oon tässä jo vuoden yrittäny päästä yli mutta ei oo mikää auttanu... yritettii ollakavereita mutta näköjää joku meni pielee koska pisti välit poikki ja tästä aikaa vähän päälle viikko.... kaipaan sitä kovasti ja aina kun nään sen sydän hakkaa sata lasissa... toisaalta kadun mutta toisaalta oon oppinu tästä paljon