Kun ei ole vahvoja mielipiteitä asioista

[moraalitonko]

Siis on minullakin joitain sellaisia asioita, joista olen selkeästi jotain mieltä. Että joku asia on oikein ja hyvä ja joku asia taas pahaa ja suhtautumiseni siihen on ehdottoman kielteistä.

Mutta näitä asioita on vaan varsin vähän, ja jotenkin tuntuu siltä, että aikuisena sitä pitäisi olla paljon vahvemmat mielipiteet asioista. Että joka juttuun pitäisi pystyä sanomaan vakaumuksella, että mitä mieltä siitä on, ja siihen mielipiteeeseen ei mikään vaikuta.

Mutta en minä vain pysty tuohon. Saatan kuulla jostain asiasta sen vastustajan mielipiteen ja todeta, että tuossa hänen sanomassaan on järkeä, ja sitten taas toisaalla kohdata asian puolustajan ja todeta häntä kuultuani, että enpäs huomannutkaan ajatella asiaa tuolta kannalta. Ja usein lopputuloksena on se, että en osaa päättää, kumpi näistä mielipiteistä nyt sitten on se oikeampi ja "parempi"

 

["lumikide"]

No itse olen kyllä huomannut, että iän myötä maailma on muutunut juuri vähemmän musta-valkoiseksi. Miksi pitäisi valita mielipiteistä "parempi". Niinkuin itsekin kirjoitit tavallisesti onkin niin, että jokaisessa mielipiteessä on omat pointinsa.

 

["niin"]

Olen itse vähän samanlainen, olen kai aina ollut. Mielestäni mikään ei tässä maailmassa ole mustaa eikä valkoista, vaan niitä harmaan sävyjä löytyy joka asiasta. Monia eri puolia ja katsontakantoja. Toisaalta olen ajatellut että jos olisin jostain jyrkästi jotain mieltä, niin kuka sanoo että minun mielipiteeni on se oikea, oikeampi kuin jonkun toisen? Esimerkiksi abortista en ole oikein mitään mieltä. Ei mikään oikea tapa hoitaa ehkäisyä, mutta ihan ookoo teko tietyissä elämäntilanteissa.

 

[tunnistan]

tunnistan, enemmän ärsyttää sellaiset aikuiset ihmiset jotka eivät ymmärrä että asioissa voi olla monta totuutta ja "oikeaa" mielipidettä. Mut onko ne sit jääneet teinin tasolle vai onko he vahvoja? Omapäisiä? Ei kykyä nähdä asioita muiden kannalta? Käveleekö nää käsi kädessä, eli jos on vahvat mielipiteet niin ei ymmärrä muiden kantaa asiasta?

 

[Birgitte]

tunnistan, enemmän ärsyttää sellaiset aikuiset ihmiset jotka eivät ymmärrä että asioissa voi olla monta totuutta ja "oikeaa" mielipidettä. Mut onko ne sit jääneet teinin tasolle vai onko he vahvoja? Omapäisiä? Ei kykyä nähdä asioita muiden kannalta? Käveleekö nää käsi kädessä, eli jos on vahvat mielipiteet niin ei ymmärrä muiden kantaa asiasta?

Niin, tämä on hyvä pointti. Itse olen "vahva luonne", jos kenestäkään ylipäätään voi sanoa näin, koska jokaisella meistä on heikkouksia. Minulla on vahvat mielipiteet, mutta nämä mielipiteet sisältävät paljon muttia. Voin esimerkiksi sanoa, että vastustan aborttia, KOSKA jokaisen pitäisi kantaa vastuu omista teoistaan ja jos ei pysty lasta pitämään, lapsi pitäisi adoptoida perheeseen, jossa lapsen elämälle annetaan tarkoitus, MUTTA jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai lapsi on niin vaikeasti vammainen, ettei kykene elämään elämänarvoista elämää, abortti pitäisi sallia äidin/lapsen itsensä edun vuoksi. Eli olen vahva mielipiteissäni, mutta mielipiteeni sisältävät paljon muttia.

Minusta ihmiset, jotka eivät kykene näkemään elämän harmaita alueita, ovat sokeita, empatiakyvyttömiä, tai liian yksinkertaisia ajattelemaan asioita laajemmin. Onko se siis vahvuutta? Tuskinpa. Minusta sellainen putkiaivoisuus ja sokeus on heikkoutta, ei vahvuutta.

 

[None of your beeswax]

Ehkä se tarkoittaa sitä, että olet tunneherkkä ja empatiakykyinen. Toisaalta voit olla myös miellyttämisenhaluinen ihminen eli täysi vastakohta jyrkkien mielipiteiden laukojille. Sehän on vain fiksua huomioida asioiden eri puolia! Tiedän kuitenkin itsekin sen tunteen, kun ei oikeastaan osaa löytää omaa selkeää mielipidettä asiasta, kun muiden mielipiteet ja heilauttelevat omiakin mietteitä.

Ehkä sinullakin oli lapsena vaikeuksia vastata ystäväkirjojen kysymyksiin lempiruoasta, lempielokuvasta jne. ja päädyt vilkuilemaan mitä edelliset ovat vastanneet?