Kun ei lääkäriinkään osaa luottaa

Mulla on alkanut jotenkin tökkimään melko reippaasti tämä vouhkaaminen kuinka Suomessa on niin loistava terveydenhuolto.... on juu, paljon on hyvää ja erikoissairaanhoito toimii mielestäni hyvinkin.... mutta perusterveydenhuolto.... :snotty:

Esimerkkeinä; vein lapsen parin kuukauden iässä lääkäriin korkean kuumeen ja juomattomuuden vuoksi. Lääkäri ei ottanut edes syliinsä ( siis että olisi huomioinut vauvan kosketusarkuuden ), kurkkasi korvat ja kurkun sekä sanoi että suppoa pyllyyn - alkaa se nestekin maistumaan. Kahden kuukauden ikäinen vauva! :headwall: Ei ottanut rintaa, ei pulloa, ei mitään. Kosketusarka ja huusi vaan. Otin itse yhteyttä kotipaikkakuntamme yliopistolliseen sairaalaan jonne oli silloisesta ( olimme reissussa ) oleskelupaikastamme matkaa lähes 300km. Sanoin että tuon lapsen sinne kun ei muualla hoitoa saada. Olivat vastaanottamassa ja alle viiden minuutin tutkimisen jälkeen, lastenlääkärin totesi että osastolle - diagnoosi: A-infektio. :snotty:

Toisena esimerkkinä - lapsella flunssa vaan jatkui ja jatkui ja jatkui, hengitys tiheää. Lääkärillä väittivät että joillain vaan tiheämpi hengitys flunssan jälkeen. Vaatimalla vaadin hoitoa - löydöksenä rakenteellinen poikkeama palleassa. Ei vakava mutta vauvana vaikutti infektioherkkyyteen.

Kolmas esimerkki - lapsi valitti kipuja niskassa. Ravattiin lääkäreillä ja jokainen vaan määräsi Pronaxenia ja sanoivat että hermoperäistä, ei muuta syytä. Laukkasin tohtoreilla niin kauan että lopulta viides lääkäri laittoi lähetteen erikoissairaanhoitoon.... magneettikuviin ja diagnoosi. Ei vakava löydös mutta syy löytyi kuitenkin. Ei siis pelkkää hermoperäistä kipunointia.

Nämä kaikki on saaneet minut hyvin skeptiseksi lääkäreitä kohtaan. Jälkeen päin vaan miettinyt että mitä jos uskoisi lääkäriin sanaan aina eka kerralla ja joka paikassa. Mitä sitten? Toisaalta nämäkin mitä meiltä on löytynyt, ovat sellaisia että niiden kanssa voi elää ja olla ilman mitään sen suurempia ongelmia tai että tarvisi lääkitystä tmv. Jos en siis olisi ravannut lääkärillä, olisimmeko vaan autuaan tietämättömiä näistä - olisimmeko sen onnellisempia tai onnettomampia?

Onko vika minussa, lääkäreissä vai kenessäkään? Kyseenalaistanko vaan liikaa vai onko ihan oikeasti niin että nykypäivänä se lääkärin sana ei olekaan enää laki....?

 

 

Tuo ongelma on ollut kyllä olemassa jo varmaan kymmenet vuodet. Mutta vaikkei omia lapsia olekaan, niin olen kyllä välillä huomannut tk:ssa, että mahdollisimman nopeasti haluavat etenkin päivystyksestä ihmiset pois, ei niin tarkkaan katsota mikä se vaiva oikeasti on.

Ja joskus pari vuotta sitten esim. kävin rintatutkimuksessa tk-lekurilla rinnassa olevan patin takia.. Olin silloni täysi-ikäinen, mutta alle 20-vuotias. Ja naislääkäri _naurahteli_ tunnustellessaan kudoksia ja kysyi epäuskoisen oloisesti: "Onko sinulla aina ollut erikokoiset rinnat? Ihanko totta!? No voi!"

Ja tosiaan, kokoero on ainakin omasta mielestäni suht minimaalinen, molemmat lähes yhtä pienet ja samanmuotoiset. Ja sitten tulee tk-lekuri naureskelemaan.. Eipä ole sen jälkeen ollut intoa käydä lekuriasioilla. Enkä ole käynytkään.

Oikein kun muistelin, niin alkoi kovin vatuttamaan koko juttu. Sain silloin lähetteen mammografiaankin, mutten vaan pystynyt menemään, koska koko tapahtuma oli _niiiiiin_ nöyryyttävä.

Ohi taisin mennä taas ja lujaa, mutta joo.. On varmaan hyviäkin lekureita, ja hammas-sellaisista minulla on nyt viimeaikoina ollut positiivisia kokemuksia.

 

En voi muuta kun peesata sua. En luota lääkäreihin kovinkaan paljoa, sillä ei ole vain yksi kerta, kun minä tai läheiseni olemme saaneet huonoa hoitoa. Naurettavinta lääkäreiden toiminnassa on, etteivät ota kuuleviin korviinsa potilaan omia ajatuksia ja epäilyjä, vaan heti leimataan "höyrypääksi, joka on surffannut liikaa netissä". Totuus kuitenkin on, että esim. isäni olisi tällä hetkellä kuollut mies, mikäli olisi vain lääkäreiden ihmettelyä ja "hoitoa" odotellut. Onneksi uskoi lopulta meikäläisen epäilyjä ja tervehtyi täydellisellä ruokavalion muutoksella. Oli kolmelle lääkärille minun "diagnoosi" -epäilystä maininnut, mutta kukaan ei ollut ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä. :kieh:

 

Nämä on niin pjärssestä olevia juttuja - lapsuudenmaisemissani on varsinkin lääkärit sellasia että varmaan ovat voittaneet työlupansa jostain tivolin vetopelistä.... :kieh:

 

et ole ainut! Mulle tk-lääkäri mm. on väittänyt että lapsellani oli allerginen nuha, vaikkei lapsella ollu nuhaa lainkaan vaan korvatulehdus joka selvisi kun vein lapsen suoraan arvauskeskuksesta yksityiselle... kuinka paljon yhteiskunnan varoja olisi jälleen menny hukkaan turhiin allergia testeihin jos olisin lääkäriä uskonut... muitaki esimerkkejä on vaikka muille jakaa

 

Pitääpä laittaa oma kokemus tähän. Tässä ei nyt vahinkoa mulle tullut, mutta kyllä ihmetytti.

Sairastin n. 4v sitten TOS:n (Thoracic outlet syndrome). Sitä ei ensin lääkäri osannut diagnosoida ja kaksi kuukautta kärsin järjettömiä kipuja ennen kuin dignoosi löytyi. Siihen tarvittiin kaksi työterveyden lääkäriä, fysioterapeutti ja erikoislääkäri (ja lukuisat röntgenkuvat, hermoratamittaukset ja säkillinen kovia särkylääkkeitä). No minä lopulta paranin ja kaikki ok. Kunnes se peeveli tuli takaisin.

Eihän siinä muuta kuin taas työterveyteen hakemaan saikkua, lääkettä kipuihin ja fysioterapeutille. Nytpä oli eri lääkäri, eläkettä odotteleva yleislääkäri. Selitin asiani ja lääkäri luki koneelta tietoni ja sanoi, että eipä se ole sitä TOS:ia tainnut olla, kunhan tuurilla parani. Mä en ymmärrä millä lihaksilla se sellaisen muka totesi. Eikä siis uskonut oman talonsa lääkäreiden diagnoosia eikä edes sen erikoislääkärin lausunto ollut mitään. Armosta kirjoitti sen fysioterapialapun saatteella mene jos siitä nyt muka on apua.

Sille tyypille en sittemmin ole suostunut menemään kertaakaan
lääkäriin.

 

Just näin.... näitä kun lukee niin huomaan etten tosiaan ole ihan outolintu ajatusteni kanssa.... :kieh:

 

Niin, eikä ne yksityisetkään aina sen parempia ole mitä julkisen puolen lääkärit, sillä samat naamathan on on töissä sekä julkisella puolella, että yksityisellä. :/

 

Niin, eikä ne yksityisetkään aina sen parempia ole mitä julkisen puolen lääkärit, sillä samat naamathan on on töissä sekä julkisella puolella, että yksityisellä. :/

Niinpä. Mutta asenne on useimmiten eri. Raha motivoi kummasti.

 

Nostelenpa päivävuorolaisille....

 

mulla tässä just tuore kokemus. eräs veriarvo on kaikkien löytämieni taulukoiden mukaan koholla ja vaatii mahdollisesti lääkehoitoa, "äh ei se ole edes koholla"

pyysin myös kipulääkettä sappikipuhin, kuten useimmilla on litalginia, "pöh se on semmoinen turha kakkakoktaili"

 

Kun muistaisi että niiden lääkärintakkienkin alla on ihminen joka tekee virhearviointeja - liian moni luottaa niin sinisilmäisesti siihen mitä lääkäri sanoo. Meillä pojalla pienempänä helotti posket punaisena pitkän aikaa; lääkäri sanoi että hänellä on parvorokko ja määräsi meidät välttelemään tiettyjä tapahtumia ym.... silloin oli vielä synttärijuhlia useita enkä voinut kutsua meille ketään raskaana olevaa.... emmekä voineet mennä minnekään missä olisi mahdollisuus tartuttaa. Vihjasin lääkärille atopian mahdollisuudesta mutta ei - parvorokkoa sen täytyi olla ( tohtorin mielestä ).

Kun ihmettelin sitten kun parvorokko vaan jatkuu ja jatkuu.... katsottiin hieman tarkemmin ----> atopiaahan se eikä minkäänlaista rokkoa lähelläkään.... :snotty:

 

Tuo ongelma on ollut kyllä olemassa jo varmaan kymmenet vuodet. Mutta vaikkei omia lapsia olekaan, niin olen kyllä välillä huomannut tk:ssa, että mahdollisimman nopeasti haluavat etenkin päivystyksestä ihmiset pois, ei niin tarkkaan katsota mikä se vaiva oikeasti on.

Ja joskus pari vuotta sitten esim. kävin rintatutkimuksessa tk-lekurilla rinnassa olevan patin takia.. Olin silloni täysi-ikäinen, mutta alle 20-vuotias. Ja naislääkäri _naurahteli_ tunnustellessaan kudoksia ja kysyi epäuskoisen oloisesti: "Onko sinulla aina ollut erikokoiset rinnat? Ihanko totta!? No voi!"

Ja tosiaan, kokoero on ainakin omasta mielestäni suht minimaalinen, molemmat lähes yhtä pienet ja samanmuotoiset. Ja sitten tulee tk-lekuri naureskelemaan.. Eipä ole sen jälkeen ollut intoa käydä lekuriasioilla. Enkä ole käynytkään.

Oikein kun muistelin, niin alkoi kovin vatuttamaan koko juttu. Sain silloin lähetteen mammografiaankin, mutten vaan pystynyt menemään, koska koko tapahtuma oli _niiiiiin_ nöyryyttävä.

Ohi taisin mennä taas ja lujaa, mutta joo.. On varmaan hyviäkin lekureita, ja hammas-sellaisista minulla on nyt viimeaikoina ollut positiivisia kokemuksia.

On ollu aikanaankin juu tumpeloita ja ilman äidin tarkkasilmäsyyttä mä oisin vainaa. Oma muksu on saanu kyl hyvää hoitoa eikä oo vielä tullu tilannetta että epäilisin lekurin diagnoosia tai oisin vieny toiseen lääkäriin.

 

käytän yksityisiä palveluja juuri tuon takia. heillä kun ei ole kiire saada sitä potilasta pihalle. heillä on aikaa tutkia ja kuunnella mitä on asiaa. Pääsen suoraan erikoislääkärille jos haluan ilman et tarttee odottaa lähetettä moiselle. Saan ne testit mitkä haluan koska mä ne maksan. Lääkärin ei tartte pelätä kuluttavansa verovaroja " turhaan "

mulla oli täs muutama vuos sitten ihottumaa nilkoissa ja kämmenselässä. Kutisevaa. No pääsin eka sairaanhoitajalle ja epäili niitä molluskoiksi. No laitto lääkärille. Lääkärin diagnoosi oli ei tietoa vaan arvailua. Otattivat verikokeet ja sano soittavansa viikon sisällä.
Kului kuukaus.. ei soittoa.. Soitin ja joku lääkäri sit tulkkas tulokset mutta ei voinut näkemättä sanoa diagnoosia. = yhtä tyhjän kans.

tilasin ajan ihotautilääkärille hemoon ja voilá! mulla oli diagnoosi ja tarvittavat rasvat ja 6kk myöhemmin kaikki oli pois.

vein tyttöä eräänä sunnuntaiaamuna tk:seen koska suun ympärystä oli täynnä näppyä ja kädet paukamilla. Kuumetta oli ollu perjantaina ja la enää lämpöä ja su ei mitään.

Tk-lääkäri otatti verikokeet ja tulehdusarvo 16 eli jotain pientä pöpöä oli.

sanoi sen olevan flunssaa joka puskee ihottumana. antoi fucicortia naamaan ja käsiin.

ei sairaslomaa. eli olis pitäny seuraavana aamuna viedä laps tarhaan. ehei.. vietiin illalla sit yksityiselle kuitenkin. saatiin saikkua ja lopputulos oli enterorokko.

meillä ei edes pääse suoraan lääkärille ja meillä töissä ei taas kelpaa hoitajan saikkulappu niin kaikista helpoimmalla pääsee sekä minä että lapsi kun mennään suoraa lekurille.