?
...
Vieras
Ok, aloitan tosi alusta. Minulla oli kurja lapsuus, oli väkivaltaa, viinaa, seksuaalista väkivaltaa ja jopa kuoleman näkemistä, väkivallan kautta.
no, menin ja sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana, olin onnellinen vuosia. toisen lapsen sain saman miehen kanssa ollessani 20v, olin jälleen onneni kukkoilla. Nyt olen 28v, elämässä ei mikään mätä varsinaisesti, olen edelleen saman miehen kanssa, olemme onnelisia, molemmilla riittä töitä, raha asiat ei vaivaa. MUTTA, jokin vaan mättää, olen kamalan onneton. Minulla ei ole mitään muuta elämää kuin mies, lapset ja työ. En käy missään, enkä osaa edes mennä. En tiedä enää mitä tehdä. On helppo sanoa "hanki oma elämä" tai että "hanki harrastus, haki sitä, hanki tätä" Se ei ole helppoa kun olet vuosia ollut vain äiti ja vaimo, et mitään muuta. En ihan todella tiedä mitä tehdä, muuta kuin että jotain on tehtävä, tämä ykstoikkoinen, traumojen siivittämä elämä alkaa tuntua. En jaksa lapsia, en miestä, kaipaan niiiiiiiiiiiiiiiiiin jotain muuta. Jotain perhe-elämän rinnalle. Olen vuosien saatossa koittanut kaikkea, baareista uimahalliin, ei toimi. Olen käynyt vakavan masennuksen vuoksi terapeutilla, syönyt lääkkeitä ym ym.... Olen neuvoton. Teen itseni ja mieheni onnettomaksi ja ei tämä voi olla vaikuttamatta lapsiinkaan vaikka he tasapanoisilta vaikuttavatkin.
no, menin ja sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana, olin onnellinen vuosia. toisen lapsen sain saman miehen kanssa ollessani 20v, olin jälleen onneni kukkoilla. Nyt olen 28v, elämässä ei mikään mätä varsinaisesti, olen edelleen saman miehen kanssa, olemme onnelisia, molemmilla riittä töitä, raha asiat ei vaivaa. MUTTA, jokin vaan mättää, olen kamalan onneton. Minulla ei ole mitään muuta elämää kuin mies, lapset ja työ. En käy missään, enkä osaa edes mennä. En tiedä enää mitä tehdä. On helppo sanoa "hanki oma elämä" tai että "hanki harrastus, haki sitä, hanki tätä" Se ei ole helppoa kun olet vuosia ollut vain äiti ja vaimo, et mitään muuta. En ihan todella tiedä mitä tehdä, muuta kuin että jotain on tehtävä, tämä ykstoikkoinen, traumojen siivittämä elämä alkaa tuntua. En jaksa lapsia, en miestä, kaipaan niiiiiiiiiiiiiiiiiin jotain muuta. Jotain perhe-elämän rinnalle. Olen vuosien saatossa koittanut kaikkea, baareista uimahalliin, ei toimi. Olen käynyt vakavan masennuksen vuoksi terapeutilla, syönyt lääkkeitä ym ym.... Olen neuvoton. Teen itseni ja mieheni onnettomaksi ja ei tämä voi olla vaikuttamatta lapsiinkaan vaikka he tasapanoisilta vaikuttavatkin.