Kun ei enää jaksa.

Olen aivan loppu. Äärimmäisen ahdistunut ja väsynyt. Kukaan lähellä asuvista "ystävistä" ei ymmärrä tätä...syyttelevät ja painavat vain lisää.
Olen vain yksinkertaisesti uupunut raskaassa elämäntilanteessa.
Samoin on mieheni. Pelottavaa, kun molemmat ovat väsyneitä, ehkä masentuneitakin.
Talous on äärimmäisen tiukilla, tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta.
Tämä asia ahdistaa miestä pääasiassa. Toki ahdistaa minuakin.
Lisäksi eräät miehen sukulaiset, jotka asuvat tässä aika lähellä, ovat harrastaneet vuosikausia henkistä väkivaltaa meitä kohtaan...aivan karmeaa. Emme ole heidän kanssaan tekemisissä ollut enää aikoihin, mutta tekevät kaikkensa, ettei kukaan olisi meidän kanssamme ja jotta meillä menisi välit poikki kaikkien kanssa! Jos ei muuten niin sitten raakasti valehtelemalla meistä kaikenlaista, aivan sairasta touhua. Olen aina ajatellut ja uskonut, että "oikeus aina voittaa", siis jos itse olemme vilpittömiä ja rehellisiä, kaikki lopulta kääntyy meidän parhaaksemme, mutta sitä "loppua" saa näköjään odotella...ähh, tosi sekavaa tekstiä.
Lyhyesti: meidät on liiskattu henkisesti niin ahtaalle, ettei enää kykene hengittämään, siihen päälle taloudelliset ja terveydelliset huolet...emme jaksa enää...

 

:hug:

 

:hug:
Koittakaahan löytää positiivisia asioita elämäänne,ihan perheennekin taki jo!

 

Onko teillä mahdollisuutta vaihtaa maisemaa?
Jos töitä löytyisi jostain muualta ja aloittaisitte alusta. Talouden saa suunittelemalla ja tarvittaessa avun pyytämisellä kuntoon ja inhottavista sukulaisista pääsee eroon.
Älkää alistuko vaan uutta jaksamista

 

Onko teillä mahdollisuutta vaihtaa maisemaa?
Jos töitä löytyisi jostain muualta ja aloittaisitte alusta. Talouden saa suunittelemalla ja tarvittaessa avun pyytämisellä kuntoon ja inhottavista sukulaisista pääsee eroon.
Älkää alistuko vaan uutta jaksamista

Tuo voisi tosiaan olla ratkaisu. Saisi etäisyyttä noihin ikäviin hmisiin.

 

Oletko käynyt jo lääkärissä? Kuulostaa vakavalta... En tunne sinua, mutta tunnen tuon tasan tarkkaan tuon kuvailemasi olon. Koeta olla ottamatta syyllisyyttä niiden ystävien "neuvoista", koska nuo hyvää tarkoittavat, mutta ymmärtämättömät ystävät tosiaan tekee olon kahta kauheammaksi. Jos haluat, minulle voi kirjoitta y-viestiä. On vähän arka aihe puida tässä julkisesti. Paljon voimia sinulle ja perheellesi :hug: .