kun ei enää jaksa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja NPOK:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
olen sitä mieltä, että tarttet huomioita, positiivista huomioita. vkonloppu tai vain ilta kahden miehesi kanssa varmasti auttaa alkuun.

tätä totisesti kaipaisin!! kaipaisin mieheni jakamatonta huomiota ja rauhaaaaaa,unta ja rauhaa ympärillä..mutta kun kaikki maksaa, eikä meillä ole yhtään ylimääräistä.

hmmm, voisitteko saada sitä rauhaa kotona eli lapset menis jonneki hoitoon? tai kun lapset menee unille, niin ottasitte pe vaikka yhdessä lievän kalsarikännin?

emme käytä alkoholia. eikä lapsille oikein ole hoitopaikkaa..täytyy jutella miehen kanssa tänään asioista. voisin ehdottaa, että varaisimme yhdessä ajan lääkärille, sillä miehelläni selvästi on masennusta, omaa masennusta(?) en osaa nähdä, mutta ehkä sitäkin on..
 
Halaus sulle.
Minusta tuntui ihan samalta esikoisen jälkeen. En silloin ymmärtänyt olevan masentunut enkä halunnut hakea apua vaan uskoin tilanteen siitä vaan pahenevan. Mies ei ymmärtänyt mistä oli kysymys. No jotenkin ajan kanssa selvisin siitä.
Ole sinä nyt viisaampi kuin minä ja mene sinne lääkäriin puhumaan. Monilla on lääkitys masennukseen. Se on ihan normaalia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi että:
kun voisin auttaa teitä=( Voisin olla lastenne kanssa vaikka viikonlopun,jotta saisitte kahdenkeskistä aikaa ja siitä taas voimaa elämiseen. Mutta ette taida olla läheltäkään Lahtea... Tiedän tunteen koska itsellä joskus ollut loputon uupumus mutta onneksi sitä jaksoi hetki hetkeltä eteenpäin ja nyt elämä on jo ihan ok=) Tsemppiä sulle ystäväiseni=) Olet maailman paras äiti lapsillesi=)

Niinpä voisin minäkin auttaa jos mahdollista, olen vielä päiväkodissa itse töissä : )
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja vb:
Minkä ikäset lapset? Sukulaisia avuksi? Lapset päiväkotiin; ja kyllä sitä yhteistä aikaa saa aivan takuulla survottua johonki väliin

vanhin lapsista on ekalla, useampia pienempiä.

Eikös koululainen voisi joskus mennä kaverin luo yöksi? Onko kummeja jne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi että:
kun voisin auttaa teitä=( Voisin olla lastenne kanssa vaikka viikonlopun,jotta saisitte kahdenkeskistä aikaa ja siitä taas voimaa elämiseen. Mutta ette taida olla läheltäkään Lahtea... Tiedän tunteen koska itsellä joskus ollut loputon uupumus mutta onneksi sitä jaksoi hetki hetkeltä eteenpäin ja nyt elämä on jo ihan ok=) Tsemppiä sulle ystäväiseni=) Olet maailman paras äiti lapsillesi=)

kiitos tästä..
 
Siis kerran vielä kaikille näille "olisi helpompi jos päättäisin päiväni" -haahuilijoille. Se ratkaisu muuttaa tilannetta VAIN sinulle itsellesi. Lapsesi, perheesi, ystäväsi yms. joutuisivat elämään joka hetki itsemurhasi kanssa. Sälytät heille kaiken, annat lapsillesi psyykkisen taakan loppuiäkseen. Mikä kumma siinä on, että itsemurha-ajatuksilla leikittelevät eivät tajua, että kun tappaa itsensä, ei pääse joksikin aikaa mihinkään lepokotiin, josta sitten palataan, kun taas jaksetaan, tai kun muut ovat korjanneet tilanteen. Kuolema on PYSYVÄ olotila, kun elämä loppuu, sitä EI SAA takaisin. Ainoa, joka pääsee tilannetta karkuun on itsarin tekevä pelkuri, mutta kaikki muut joutuvat kärsimään senkin edestä.
 
Lievä masennus voi hoitamattomana muuttua vakavaksi. Jos sinulla on päivittäin itsetuhoajatuksia, olet taatusti masentunut! Ei mielialalääkkeiden syömisestä saa hullun leimaa. Valitettavasti masennus ja muut mielenterveyden häiriöt ovat tänä päivänä niin yleisiä, että jokainen tk-lääkäri osaa aloittaa hoidon. Vaadi myös pääsy puhumaan ammattiauttajan kanssa, pelkät lääkkeet eivät alkuun riitä.

Usko pois, se auttaa, kun lähtee etsimään apua. Jaksat olla se "parempi" äitikin, kun oma mieli ei ole maassa ja energiaa jää elämiseen. Voimia!
 

Yhteistyössä