?
"..."
Vieras
Kohta 10 vuotta elämästä oon tähän käyttänyt. Koko nuoruuteni. Halu parantua on kova, mutta silti sairastan, yhä vain.
Anoreksiaa, bulimiaa ja bediä. Osastohoidot käyty useamman kerran suljettua myöten, itsariyrityksiä monta, tosin niistä on jo vuosia.
Usealla eri psykologilla, ravitsemusterapeutilla, ym. käyty. Kaikki mahdolliset kirjat ja oppaat luettu.
Mikään ei auta, elämä koostuu sairastamisesta:
Syömisten, liikunnan, oksentamisen ym. suunnittelusta. Syömisestä seuraavasta ahdistuksesta. Ensin tulee ahmintakohtaus, jolloin syö kunnes ratkeaa. Sitten ei voi kuin vihata itseään, itkeä, hakata ja polttaa ihoaan, yrittää lievittää henkistä kipua. Sitten kurkku verillä, hampaat lähes kokonaan poissa kuluneina ja keltaisina, rosoisina, oksentaa, oksentaa kaikki.
Sen jälkeen sydän hakkaa, pyörryttää, silmissä sumenee, luulee että kuolee.
Kun se menee ohi, kaikki alusta.
Salailu, syömisten häpeäminen. Järjestelmällisesti ruuat eri kaupoista, julkisissa vessoissa syöminen, myyjien "huijaaminen", että muka ostaisin useammalle, monen päivän piilottelu kotona häpeän, vihan, ahdistuksen, epätoivon kanssa, samalla satuttaen ja rangaisten itseään kaikin tavoin. Arvoton.
Mitä tässä vaiheessa enää? Hampaat, kurkku ja ruokatorvi syöpynyt puhki. Hiukset lähes kokonaan tippuneet. Ääni pysyvästi käheä ja vaivalloinen. Viha itseään kohtaan. Keho ympäriinsä täynnä jalkiä itsensä satuttamisesta. Läheiset huolissaan, yrittävät auttaa, mutteivat hekään voi. Pahat sydämen rytmihäiriöt päivittäisiä.
Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin odottaa hetkeä, jolloin sydän lopullisesti pettää?
Eikö mistään saa apua?
Anoreksiaa, bulimiaa ja bediä. Osastohoidot käyty useamman kerran suljettua myöten, itsariyrityksiä monta, tosin niistä on jo vuosia.
Usealla eri psykologilla, ravitsemusterapeutilla, ym. käyty. Kaikki mahdolliset kirjat ja oppaat luettu.
Mikään ei auta, elämä koostuu sairastamisesta:
Syömisten, liikunnan, oksentamisen ym. suunnittelusta. Syömisestä seuraavasta ahdistuksesta. Ensin tulee ahmintakohtaus, jolloin syö kunnes ratkeaa. Sitten ei voi kuin vihata itseään, itkeä, hakata ja polttaa ihoaan, yrittää lievittää henkistä kipua. Sitten kurkku verillä, hampaat lähes kokonaan poissa kuluneina ja keltaisina, rosoisina, oksentaa, oksentaa kaikki.
Sen jälkeen sydän hakkaa, pyörryttää, silmissä sumenee, luulee että kuolee.
Kun se menee ohi, kaikki alusta.
Salailu, syömisten häpeäminen. Järjestelmällisesti ruuat eri kaupoista, julkisissa vessoissa syöminen, myyjien "huijaaminen", että muka ostaisin useammalle, monen päivän piilottelu kotona häpeän, vihan, ahdistuksen, epätoivon kanssa, samalla satuttaen ja rangaisten itseään kaikin tavoin. Arvoton.
Mitä tässä vaiheessa enää? Hampaat, kurkku ja ruokatorvi syöpynyt puhki. Hiukset lähes kokonaan tippuneet. Ääni pysyvästi käheä ja vaivalloinen. Viha itseään kohtaan. Keho ympäriinsä täynnä jalkiä itsensä satuttamisesta. Läheiset huolissaan, yrittävät auttaa, mutteivat hekään voi. Pahat sydämen rytmihäiriöt päivittäisiä.
Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin odottaa hetkeä, jolloin sydän lopullisesti pettää?
Eikö mistään saa apua?