Kun ei enää jaksa syömishäiriötä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Kohta 10 vuotta elämästä oon tähän käyttänyt. Koko nuoruuteni. Halu parantua on kova, mutta silti sairastan, yhä vain.
Anoreksiaa, bulimiaa ja bediä. Osastohoidot käyty useamman kerran suljettua myöten, itsariyrityksiä monta, tosin niistä on jo vuosia.
Usealla eri psykologilla, ravitsemusterapeutilla, ym. käyty. Kaikki mahdolliset kirjat ja oppaat luettu.
Mikään ei auta, elämä koostuu sairastamisesta:
Syömisten, liikunnan, oksentamisen ym. suunnittelusta. Syömisestä seuraavasta ahdistuksesta. Ensin tulee ahmintakohtaus, jolloin syö kunnes ratkeaa. Sitten ei voi kuin vihata itseään, itkeä, hakata ja polttaa ihoaan, yrittää lievittää henkistä kipua. Sitten kurkku verillä, hampaat lähes kokonaan poissa kuluneina ja keltaisina, rosoisina, oksentaa, oksentaa kaikki.
Sen jälkeen sydän hakkaa, pyörryttää, silmissä sumenee, luulee että kuolee.
Kun se menee ohi, kaikki alusta.
Salailu, syömisten häpeäminen. Järjestelmällisesti ruuat eri kaupoista, julkisissa vessoissa syöminen, myyjien "huijaaminen", että muka ostaisin useammalle, monen päivän piilottelu kotona häpeän, vihan, ahdistuksen, epätoivon kanssa, samalla satuttaen ja rangaisten itseään kaikin tavoin. Arvoton.

Mitä tässä vaiheessa enää? Hampaat, kurkku ja ruokatorvi syöpynyt puhki. Hiukset lähes kokonaan tippuneet. Ääni pysyvästi käheä ja vaivalloinen. Viha itseään kohtaan. Keho ympäriinsä täynnä jalkiä itsensä satuttamisesta. Läheiset huolissaan, yrittävät auttaa, mutteivat hekään voi. Pahat sydämen rytmihäiriöt päivittäisiä.

Mitä tässä voi enää tehdä muuta kuin odottaa hetkeä, jolloin sydän lopullisesti pettää?
Eikö mistään saa apua?
 
Ihan noin voimakkaaseen ahdistukseen ehdotan edes akuutiksi avuksi erittäin voimakkaita rauhoittavia lääkkeitä, mahd. isolla ja tehokkaalla annoksella.

Valitan, jos tämäkin kokeiltu.

Nyt pitäisi vähentää ahdistusta ja keskittyä paremmissa voimissa itse syömäongelmiin (ehkä sitä kautta vähän auttaisinkin). Ymmärrän kuitenkin tunteesi ja pahoittelen hoitojen tyrkytystä.
 
Tyttö raukka tähänkö sinä haluat elämäsi käyttää? Olet sen saanut toiselta lahjaksi, käytettäväksi niinkuin parhaaksi näet. Mieti miten haluat että ihmiset siut muistaa. Ulkonäköpaineet varmaan alunperin aiheuttaneet tämän, mutta muista! teoista ihminen tunnetaan. Ikinä ei kannata luovuttaa. Ei muiden takia vaan sinun itsesi. Itse olin kiusattu, syrjitty, mollattu ja vahingoitettu koko lapsuuteni ja minulla on ollut kaksi väkivaltaista poikaystävää, joiden jäljiltä kaikkialla arpia, myös kasvoissa ja ruumis on muutenkin ottanut osumaa. Silti olen päättänyt taistella. En itseni vaan pikkuveljen takia, ystävien takia. minun tehtäväni tässä maailmassa on auttaa ihmisiä miten vain pystyn. Ei, en ole uskovainen vaan ateisti. Tämä ei tule jumalasta vaan minusta itsestäni. Ihmisen potentiaali on rajaton, käsittämätön. Ole kiltti äläkä heitä sitä hukkaan. Maailmassa on liian vähän semmoisia hyviä ihmisiä kuin sinä, ja liikaa pahoja ihmisiä. Syömishäiriö on maailman itsekkäin sairaus. Se syö sinun läheisiäsikin. Ota ote itsestäsi ja elämästäsi. Ei ole rajaa sillä miten paljon hyvää voit vielä tuoda toisten elämään. Se taas parantaa oman elämäsi laatua. Terveytesi menee kaiken muun edelle. Pistä jo pois peili ja sen sijaan mieti miltä sinusta tuntuu. <3
 
Rauhottavat otettiin pois väärinkäytön takia.
Ja eihän niitä muutenkaan voi käyttää pitkäkestoisesti.
Tuntuu niin toivottomalta, eihän tälle ikinä tule loppua. Syön itkien, oksennan itkien, paastoan itkien, liikun hullun lailla, itkien.
Vihaan kaikkea sitä, mutta silti en voi lopettaa. En vain pysty.
Ei kai tälle loppua voi tullakaan, mahdollisuudet normaaliin ja onnelliseen elämään ovat menneet. Terveys ja mielenterveys menneet.
Voimat on loppuneet.
 
Ennemmin lääkkeitä vaikka yhtä putkeen ja pitkäkestoisesti kuin hautaan!

Onneksi on muitakin lääkkeitä, joiden väärinkäyttöpotentiaali ei ole yhtä voimakas, kuin varsinaisilla rauhoittavilla (bentsoilla) lääkkeillä.

Voimat ja toivo on loppu, on kokeiltava kaikkia mahdollisia oljenkorsia, niitä pienimpiäkin. Uskon, että kroppa loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kunpa saisit pienen potkun energiaa siihen, että jaksaisit vielä vähän, kunnon avun piirissä...
 
Et taida katriina paljon syömishäiriöistä tietää?
Elä päivä minun elämää, ja tule sitten uudelleen syyllistämään.
En minä tätä halunnut. En minä muita halua satuttaa. En haluaisi itseänikään, mutta peikko pääni sisällä ei päästä irti. Se huutaa käskyjään, se määrää, enkä minä sille pärjää. Yrittänyt olen, mutta en vain pärjää. Voi kun sh:sta pääsisikin eroon tuolla, niin ei tarvitsisi vuosittain tuhansien ja taas tuhansien nuorten tyttöjen sairastua, vaan koko ongelma olisi maailmanlaajuisesti ratkaistu.
Mutta kun ei ole.
Kun en itse pärjää peikolle, se käskee.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Harva sairauksiaan/vaivojaan valitsemalla valitsee ja toipuu silkasta toipumisen tahdosta.
Ihmiset on aina jollain tasolla itsekkäitä, mutta mielestäni sairastaminen ei sellaista itsekyyttä todellakaan ole.

Jos kaikki nallekarkit menisi tasan, olisimme terveitä, hyvinvoivia, rikkaita, kauniita, rakkaita ja silleen.
Mutta kun ei...

Tämä siis Katriinalle.
 
Ei, mistään ei saa apua. Kukaan muu ei voi sinua auttaa kuin sinä itse. Voit saada ns kivunlievitystä muualta, mutta sinun täytyy itse päättää parantua ja pitää siitä kiinni. Sairastin itse kuusi vuotta anoreksiaa. Apua en saanut koskaan vaikka hain. Itse piti lopulta tajuta, että joko kuolen tähän tai lopetan. Kukaan ei tule minua sairaudelta pelastamaan, ellen sitä itse tee. Nyt olen ollut terve neljä vuotta.

Totuus on se, että parantuminen on pääasiassa omasta tahdosta kiinni. Jos et tahdo parantua niin paljon, että olet valmis taistelemaan itsesi lopullisesti sairaudesta ulos, et tule paranemaan millään avulla.
 
Minusta Katriina ei syyllistänyt. Eikä syyttänyt. Vetosi kyllä, mutta se on eri asia. Moni vedotessaan myös syyttelee, mutta ei se välttämätöntä ole.

Syömishäiriöinen luultavasti ei pysty kuvittelemaankaan syyttelemätöntä vetoamista?
 
Koita nyt alkuun miettiä joka päivä yksi asia josta oikeasti nautit, ja toteuttaa se. Ihan pienikin asia, j tehdä se ajatuksella, vain itseäsi varten. Ei siksi että sisälläsi oleva peikko nauttisi, vaan ihan itse. Mikä se asia sinulla ikinä onkaan, hyväntuoksuinen suihkusaippua, kukkakimppu, hyvä kirja kirjastosta, tms.

En väitä että se ratkaisisi ongelmasi käden käänteessä tai pysyvästi, mutta se tekisi olemisesta siedettävämpää edes hetkellisesti, ja voisit alkaa kuunnella mitä SINÄ itse haluat elämältä, ei peikko, vanhempasi, läheisesi, yhteiskunta tai lääkärit. Saisit olla itsekäs ja hyvä itsellesi.
 
Syömishäiriöön on saatavilla apua. Sekä anoreksian ja bulimian hoitoon käytetään nk. täsmäsyömistä, jolla ruokarytmi saadaan tasattua. AP koita hakea apua sitä on saatavilla. Itse olen myös ollut bulimikko yli 15 vuotta.Pari vuotta sitten kolmekymppisenä sain haettua apua ja pääsin oravanpyörästä irti. Se ei ole helppoa mutta se on mahdollista. Sinulla on selkeästi motivaatiota parantua! Nyt haet apua, että saat toteutettua sen!
 
Tässä on linkki aiemmin kirjoittamaani vastaukseen syömishäiriöihin liittyen. Kyseessä on siis geenitutkimuksen avulla löytynyt uusi tieto syömishäiriöiden biologisista syistä.
(Erittäin lyhyesti selitettynä: Kaikilta tutkimukseen osallistuneilta anoreksiasta kärsiviltä löytyi geenimutaatio, joka aiheuttaa tuettyjen perusaineiden puutosta kehossa, mikä taas aiheuttaa neurologisia oireita, mm. pakonomaista käytöstä. Puutoksen korjaukseen (nämä tiedot omalta lääkäriltäni:) C+vitamiini 1g, B6 vitamiini 250 mg aamuisin, P5P (B6-vitamiinin aktivoitu muoto) 50mg aamuisin, sinkki puoli mg per kilo plus 20 mg, metioniini 1g (sama kuin SAme mutta auttaa nopeammin), SAMe 200-800mg, manesium 250 mg aamula, 500mg illalla, calcium 500mg aamulla 1g illalla. Tärkeimpinä syömishäiriölle itse pitäisin B6 (molemmat muodot) ja SAMe:a.)

http://kaksplus.fi/keskustelu/pluss...-voiko-johtua-minusta/sivu4.html#post26038362

Jos kiinnostuit asiasta niin tässä vielä parempi linkki aiheeseen, jossa eri geenivirheiden oireita kartoitetaan.

Major Mental Illness Biochemical Subtypes
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä