Kun aikuinen lapsi ei tule toimeen miesystäväni kanssa

[vierailija]

Poika on 19-vuotias ja tavanneet uuden mieheni kanssa muutamia kertoja. Mies on aikuisen lailla ottanut pojan vastaan avoimin mielin ja ollut kaikin puolin lojaali. Poika on ollut alusta saakka jotenkin vastahankaan ja tunnistan olemuksesta, ettei heillä synkkaa.



Ovat eri luontoisia, sen tunnistan suoraan. Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Hän osoittaa hiekan kaikkitietävillä ja näsäviisailla kommenteilla miehelle, ettei ole hänen kanssaan asioista samaa mieltä. Ja että jotenkin tietäisi asiasta kuin asiasta paremmin ja yrittää ottaa jonkinlaista henkistä niskaotetta miehestä.
Rehellisyyden nimissä mies on yrittänyt parhaansa, ollut lojaali poikaa kohtaan, tarjonnut apuakin, mutta poika ei osoita minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Ikäänkuin olisi päättänyt ettei aio tulla miehen maksaa toimeen, syystä tai toisesta
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

 

[Rätti Väsynyt]

Pojalle voi sanoa ystävällisesti, että tulisi miehistyä.

 

[vierailija]

Poika on 19-vuotias ja tavanneet uuden mieheni kanssa muutamia kertoja. Mies on aikuisen lailla ottanut pojan vastaan avoimin mielin ja ollut kaikin puolin lojaali. Poika on ollut alusta saakka jotenkin vastahankaan ja tunnistan olemuksesta, ettei heillä synkkaa.



Ovat eri luontoisia, sen tunnistan suoraan. Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Hän osoittaa hiekan kaikkitietävillä ja näsäviisailla kommenteilla miehelle, ettei ole hänen kanssaan asioista samaa mieltä. Ja että jotenkin tietäisi asiasta kuin asiasta paremmin ja yrittää ottaa jonkinlaista henkistä niskaotetta miehestä.
Rehellisyyden nimissä mies on yrittänyt parhaansa, ollut lojaali poikaa kohtaan, tarjonnut apuakin, mutta poika ei osoita minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Ikäänkuin olisi päättänyt ettei aio tulla miehen maksaa toimeen, syystä tai toisesta
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

"Ovat eri luontoisia"

 

[vierailija]

Vieläkö poika asuu äidin helmoissa?

 

[vierailija]

Poikaa harmittaa kun ei saa asua isänsä luona.

 

[vierailija]

Vaikka 19-vuotias onkin jo aikuinen, edelleen vanhempien avioero tai uudet puolisot riipaisevat syvältä. Se on hyväksyttävä ja kaikkien syytä ymmärtää. Tietenkään se ei tarkoita, että saisi käyttäytyä asiattomasti, mutta ei pidä myöskään ajatella, että siinä vain kaksi ihmistä alkaa tutustua puhtaalta pöydältä. Ei se niin mene.

Ja toisaalta, eivät ihmiset tule aina juttuun. Ei 19-vuotias ole saamassa uutta isää sen takia, että äiti alkaa seurustella. Ei se suhde välttämättä koskaan kehity sen läheisemmäksi kuin että voidaan istua samassa kahvipöydässä ja jutella ympäripyöreitä silloin tällöin. Todennäköisesti ajan myötä tilanne korjaantuu, mutta jos ei korjaannu, niin eipä sille mitään voi. Oleellisinta siltä äidiltä on silloin olla valitsematta puolta.

 

[vierailija]

Onneksi en ole joutunut elämässäni vastaavaan tilanteeseen. Lapsillani on aina ollut hyvät välit isänsä nykyiseen puolisoon. Minä olen tyytyväinen valintaani eli elämääni miehettömänä. Toki katselen miehiä ja he minua. Se riittää. Kävin ihailemassa syreenejä, ja yhden talon pihassa istui kissa aidalla.
Tuijotimme hetken toisiamme ja jatkoin matkaa. Tykkään kissoista, mutta allergikkona pysyn kissoista kaukana. Sama hajurako pätee myös miesoletettuihin.

 

[vierailija]

Anna pojallesi aikaa ja juttele hänen kanssaan. Onko teillä muuten pojan kanssa avoimet välit, teettekö asioita yhdessä?