Kun äitisi on teillä kylässä tai hoitamassa lapsia niin....

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
....onko äitis sellaista sorttia, että miltei kokoajan se sanoo jostain käytännön asiasta, kuinka asia pitäis hänen mielestään hoitaa? Ja sanooko se aina niistä samoista asioista sen tziljoona kertaa? Jos tekee näin, niin ärsyttääkö teitä?

Mä aina tuun kärttyiseksi, kun äiti moneen kertaan sanoo jostain pienistä arkipäivän jutuista.
 
niin tuttua
Minun äitini on juuri tuollainen. Saattaa esim. nuuskia kuivumassa olevia pyykkejä ja moittia ne tuoksuvat liikaa pesuaineelle, alkaa mielenosoituksellisesti huokaisten pyyhkiä pöytiä, petaa sängyt ja marmattaa kun olen niin laiska, korjaa lelut yksin vaikka tietää että se on lasten tehtävä jne. No, tosin äiti ei ole meillä käynyt yli vuoteen kun välit on poikki tuon jatkuvan närppimisen takia.
 
Mun äiti oli tollainen silloin, kun asuttiin lähekkäin. Oli jatkuvasti valittamassa lasten vaatetuksesta ja kodin sisustuksesta jne... Se tapas koitella jopa kukkapurkkien multaa, onko kasteltu tarpeeksi:LOL:

Nyt kun meillä on välimatkaa n. 600 km, ja nähdään harvemmin, niin ei äidillä oo enää aikaa nipottaa silloin kun nähdään. Tällä hetkellä enemmän anoppi nipottaa, kun se asuu lähempänä:kieh:
 
Mun äiti ei tuu huseeraamaan mun kotiin koskaan. EIkä hoida mun lapsia. ( asutaan sen verran kaukana toisistamme)
Muuten vieraillessaan ja sillon kun me vieraillaan äitin luona, kuulen kyllä monesta asiasta miten mikäkin pitäs hoitaa tai miten hän on tehnyt tai miten veljeni perheessä tehdään. Mutta ei pahalla. Äiti sanoo herkästi asioihin mieleipiteensä mutta kuuntelee kyllä mun kantanikin. Ihan mielelläni kuutelen sen ajatukset, on niissä kuitenkin aina jotain ajateltavaa itellekin, vaikka välillä ajatellaankin ihan eri tavoilla asioista.
 
"mää"
Just noin meilläkin. Jos äiti hetken katsoo lapsia niin aina kertoo mitä hänen mielestään pitää sillä aikaa tehdä. On joskus ihan hyviä ideoita, mutta useammin vain hänen tapojaan.
 
"aloittaja"
Mä en sais koskaan ostaa yhtään mitään. Se päivittelee kovaan ääneen, "siis taasko sä oot ostanu tätä ja tota." tai miksi mä en käytä mikrossa kupua, kun hänkin käyttää. Tai miksi me ei pidetä keittiössä pöytäliinaa suojaamassa pöytää. Ja kun sanon, että tuo alle 1 v repis sen pöytäliinan miljoona kertaa alas, niin äiti sanoo, että eikä vetäis. Ja kun hän ei sano vain kerran ja that s it, vaan se sanoo sen kymmenen kertaa per yksi vierailu. Ja miljoonaan muuhun asiaan puuttuu ja puuttuu niihin joka kerta.
 
meillänäin
mulla samanlainen myös....jos hermostuu ,niin saattaa haukkua minutkin ja miksen osaa olla syömättä kun olen niin lihava,etten kohta ovista mahdu kulkemaan..hyvin kyllä mahun oikeesti mutta tiedän itsekin että pitäisi laihtua mutta äitini ei ymmärrä sitä ettei se ole niin helppoa....
 
Oli vähän aikaa.. Kunnes totesin ettei hän tiedä yhtään minkälaista elämä on kahden pienen lapsen kanssa ja että me tehdään omat ratkaisumme sen mukaan mikä tuntuu meistä parhaalta.

MUOKS. siltikin, vaikkei enää niin "jakele neuvojaan" eivät välimme ole läheskään yhtä hyvät kuin ennen kakkosemme syntymään.
 
Viimeksi muokattu:
"venni"
Ei sano vaan korjaa jos näkee että jokin on hänestä huonosti. Välillä menee metsään mutta paljon tekee myös hyvää ja auttaa minua. Kestän, kun enemmän jää plussan puolelle.
 
...
[QUOTE="vieras";22689198]....onko äitis sellaista sorttia, että miltei kokoajan se sanoo jostain käytännön asiasta, kuinka asia pitäis hänen mielestään hoitaa? Ja sanooko se aina niistä samoista asioista sen tziljoona kertaa? Jos tekee näin, niin ärsyttääkö teitä?

Mä aina tuun kärttyiseksi, kun äiti moneen kertaan sanoo jostain pienistä arkipäivän jutuista.[/QUOTE]

No on. Juuri tuollainen. Joka asiaan löyty kyllä neuvo ja vaikka miljoona kertaa sanonut, että en kaipaa neuvoja, niin silti niitä sieltä aina putkahtelee. Ei voi auttaa.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";22689198]....onko äitis sellaista sorttia, että miltei kokoajan se sanoo jostain käytännön asiasta, kuinka asia pitäis hänen mielestään hoitaa? Ja sanooko se aina niistä samoista asioista sen tziljoona kertaa? Jos tekee näin, niin ärsyttääkö teitä?

Mä aina tuun kärttyiseksi, kun äiti moneen kertaan sanoo jostain pienistä arkipäivän jutuista.[/QUOTE]

Joo tiedän tuon jutun, sulla pitäisi siivota tuo ja tuo, auto on lumessa, verhot kierossa ym huomauteltavaa löytyy ja kyllä ärsyttää!
 
...
[QUOTE="aloittaja";22689573]Mä en sais koskaan ostaa yhtään mitään. Se päivittelee kovaan ääneen, "siis taasko sä oot ostanu tätä ja tota." .[/QUOTE]

Joo, voi helkkari tuo on ärsyttävää, äitini tekee samaa. Jos erehtyy pohtimaan ääneen äidin kuullen, että "pitäisi varmaan ostaa uusi takki/sohva/kahvikuppi, niin aina sama vastaus " Tuo vanhahan on ihan hyvä, mitä sinä nyt uutta".... tuo oikeasti saa minut niin raivon partaalle.
 
Ei se mitään huomauttele. Jos se käy kylässä niin se vaan rötköttää tos sohvalla :D Jos on vahtimassa lapsia, niin usein on pyykit viikattu (jos niitä viikkaamatta on ollu), pedit pedattu ja keittiötä siivottu. Se ei haittaa yhtään, vaan on kivaa ku tietää et kotiintullessa täällä on siistimpää kuin lähtiessä :)
 
"vieras"
No joo, onhan tuolla ikävä tapa huomautella mun mielestä oudoista asioista ja helposti vastaavasti itse nousee puolustuskannalle, vaikka asian voisi ohittaa helpomminkin. Kaipa se vaan yhä oman äidin mielipide on tärkeä. EI kai siitä muuten loukkaantuisi. Anoppikin huomauttelee suoraan, tosin ihan erilaisista jutuista kuin oma äitini :D Toisaalta molemmat ovat mm. todenneet lasten kanssa oltuaan, että onpas yllättävän aikaavievää hommaa, eikä enää ihmetytä, miksi pyykkiä on aina sekä pyykkikorissa että koneessa että kuivumassa. Samoin astioita on astianpesukoneessa ja pöydällä. Ulkovaatteita on kuivana ja kuivumassa ja todennäköisesti jotain heitetty lattiallekin. Leluja on laatikoissa nätisti ja vähemmän nätisti leikkien jäljiltä. Lapsiperheessä kun ei sellaista tyhjää, siistiä hetkeä ole :D Asiat on koko ajan kierrossa.
 
"Vilukissa"
Ei ole. Mun äiti antaa mun tehdä ja toimia kuten parhaaksi näen ja kunnioittaa perhe"sääntöjämme" ja tapojamme. Antaa siis tehdä minun omat virheeni :). Meillä ollessaan toimii lasten kanssa kuten itse parhaaksi näkee kuitenkin huomioiden yhteisesti sovitut pelisäännöt. Ja jos jotain "huomautettavaa" löytää, niin ei suinkaan esitä asiaansa sormi ojossa syytellen vaan keskustellen ja muutosta ehdotellen. Mutta ei - ei kritisoi eikä tyrkytä :).
 

Yhteistyössä