Tuolla on pitkäksi venynyt viestiketju aiheesta, kun isä ei halua tavata lastaan.
Tapaaminenhan ei ole etävanhemman velvollisuus, ei lähihuoltajan oikeus, vaan etävanhemman tapaaminen on lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa.
Niitä tapauksia ettei etävanhempi ISÄ halua tavata lastaan on paljon. Niistä itketään isoon ääneen ja kyseinen isä kivitetään renttuna, luuserina, lapsensa hylkääjänä.
Entäs jos isä haluaa tavata lapsiaan useamminkin kuin mitä tapaamissopimuksen joka toinen vkl lukee? Entäs kun isä haluaisi ihan oikeasti osallistua lastensa arkeenkin, esim. olemalla mukana koulun tapahtumissa - mutta lasten lähihuoltaja ÄITI estää sen ja kieltää lapsia olemasta tekemisissä isänsä kanssa, esim. lapset eivät saa antaa isälleen puh.numeroaan ja jos sitten uhmaavat äitiä ja kertovat puhelimestaan, äiti ottaa puhelimen pois..? Ja kyseessä olisi siis se tavallisen kunnollinen isä, joka on pitänyt isyysvapaat ja hoitanut lapsia yhdessäolon aikana.
Näistä ei kukaan kirjoita yleisönosastoilla,näiden isejen puolesta ei yksikään lastenvalvoja nosta mekkalaa, näiden miesten puolesta ei kukaan puhu eikä melua - ja edelleen,näitä naisia, äitejä, ei kukaan kivitä ja mollaa maan rakoon, kukaan ei puhu tässä lapen oikeuksista eikä isän oikeuksista, vaan asia nähdään taas äidin kannalta ja äiti saa sympatiaa.
Ja entäs sitten jos äiti, etävanhempi, ei halua tavata lastaan?
Siitä syystä, että lapsi oikeasti haluaa asua isän luona, ja muutti isän luo asumaan. Lapsi haluaisi tavata, tapaamissopimus tehdään, mutta äiti ei suostu tapaamaan lastaan. Nyt kyseinen lapsi ei ole nähnyt äitiään noin vuoteen. 1,5 vuoden aikana lapsi on nähnyt äitinsä vAin muutaman kerran: yksi valvottu tapaaminen lapsen vaatimuksesta ja pari tapaamista siten, että paikalla on ollut "sossutätejä", ovat olleet toimistokäyntejä joissa on vaadittu että paikalla on yhtä aikaa äiti ja lapsi.
Joka kerta ja siinä välilläkin äiti itki ikäväänsä ja haluaan tavata lastaan ja sossutädit itki mukana: äiti parka, on hänellä nyt kovaa kun lapsi on riistetty isän luo.... :'( :'( :'(
Ja sitten koittaa se ihana aika, että tilanne vakiintuu, lapsi todellakin saa asua isänsä luona ja äiti sanoo että tapaamiset voisivat onnistua kerran kuukaudessa 1 viikonloppu. Ja lapsi odottaa, kiva... mutta äiti sanookin ettei halua tavata omaa lastaan. Ei vastaa puhelimeenkaan, ei tekstariin, ei halua olla lapsensa kanssa tekemisissä.
Joulukortin sentään laittaa, ja postissa lahjapaketit. Jännityksellä odotan, mitä niistä ruttusista kääreistä paljastuu. Onko päiväkirja uusi, vai se lapsen oma, mikä jäi äidin luo?
Mitä mieltä siis olette äidistä, joka ei halua tavata lastaan?????
Tapaaminenhan ei ole etävanhemman velvollisuus, ei lähihuoltajan oikeus, vaan etävanhemman tapaaminen on lapsen oikeus tavata toista vanhempaansa.
Niitä tapauksia ettei etävanhempi ISÄ halua tavata lastaan on paljon. Niistä itketään isoon ääneen ja kyseinen isä kivitetään renttuna, luuserina, lapsensa hylkääjänä.
Entäs jos isä haluaa tavata lapsiaan useamminkin kuin mitä tapaamissopimuksen joka toinen vkl lukee? Entäs kun isä haluaisi ihan oikeasti osallistua lastensa arkeenkin, esim. olemalla mukana koulun tapahtumissa - mutta lasten lähihuoltaja ÄITI estää sen ja kieltää lapsia olemasta tekemisissä isänsä kanssa, esim. lapset eivät saa antaa isälleen puh.numeroaan ja jos sitten uhmaavat äitiä ja kertovat puhelimestaan, äiti ottaa puhelimen pois..? Ja kyseessä olisi siis se tavallisen kunnollinen isä, joka on pitänyt isyysvapaat ja hoitanut lapsia yhdessäolon aikana.
Näistä ei kukaan kirjoita yleisönosastoilla,näiden isejen puolesta ei yksikään lastenvalvoja nosta mekkalaa, näiden miesten puolesta ei kukaan puhu eikä melua - ja edelleen,näitä naisia, äitejä, ei kukaan kivitä ja mollaa maan rakoon, kukaan ei puhu tässä lapen oikeuksista eikä isän oikeuksista, vaan asia nähdään taas äidin kannalta ja äiti saa sympatiaa.
Ja entäs sitten jos äiti, etävanhempi, ei halua tavata lastaan?
Siitä syystä, että lapsi oikeasti haluaa asua isän luona, ja muutti isän luo asumaan. Lapsi haluaisi tavata, tapaamissopimus tehdään, mutta äiti ei suostu tapaamaan lastaan. Nyt kyseinen lapsi ei ole nähnyt äitiään noin vuoteen. 1,5 vuoden aikana lapsi on nähnyt äitinsä vAin muutaman kerran: yksi valvottu tapaaminen lapsen vaatimuksesta ja pari tapaamista siten, että paikalla on ollut "sossutätejä", ovat olleet toimistokäyntejä joissa on vaadittu että paikalla on yhtä aikaa äiti ja lapsi.
Joka kerta ja siinä välilläkin äiti itki ikäväänsä ja haluaan tavata lastaan ja sossutädit itki mukana: äiti parka, on hänellä nyt kovaa kun lapsi on riistetty isän luo.... :'( :'( :'(
Ja sitten koittaa se ihana aika, että tilanne vakiintuu, lapsi todellakin saa asua isänsä luona ja äiti sanoo että tapaamiset voisivat onnistua kerran kuukaudessa 1 viikonloppu. Ja lapsi odottaa, kiva... mutta äiti sanookin ettei halua tavata omaa lastaan. Ei vastaa puhelimeenkaan, ei tekstariin, ei halua olla lapsensa kanssa tekemisissä.
Joulukortin sentään laittaa, ja postissa lahjapaketit. Jännityksellä odotan, mitä niistä ruttusista kääreistä paljastuu. Onko päiväkirja uusi, vai se lapsen oma, mikä jäi äidin luo?
Mitä mieltä siis olette äidistä, joka ei halua tavata lastaan?????
