Kumpikohan olisi järkevämpää? Parisuhteen jatkumisesta..

Meillä on nyt hieman vaikeaa miehen kanssa. Periaatteessa ollaan jo sovittu erosta, mutta mies haluaisi vielä yrittää. Minä olen jo enemmän irti miehestä, mutta olen kiintynyt kotiimme, joka erotessa jäisi miehelle. Enkä sano, että meidän suhteen jatkuvuus olisi mahdottomuus, mutta paljon pitäisi tapahtua että se onnistuisi. Meillä on kaksi pientä lasta myös.

Olemme puhuneet, että syksyllä menemme koko perhe etelänreissulle (varmaan maksaa muutaman tonnin) tuli ero tai ei. Nyt mietin, että jos vielä yrittäisi jatkaa, niin olisiko sittenkin kannattavampaa laittaa nuo lomarahat remppaan, josta ollaan myös pitkään puhuttu.

Mikä olisi teidän mielestä kannattavampi ratkaisu??

 

Jos laitat remppaan rahat,niin mieti kummalle kämppä jää.Etelänreissulla voisitte vielä yrittää paikkailla suhdetta ja se olisi myös lapsille "rikastuttava" kokemus

 

Meillä on nyt hieman vaikeaa miehen kanssa. Periaatteessa ollaan jo sovittu erosta, mutta mies haluaisi vielä yrittää. Minä olen jo enemmän irti miehestä, mutta olen kiintynyt kotiimme, joka erotessa jäisi miehelle. Enkä sano, että meidän suhteen jatkuvuus olisi mahdottomuus, mutta paljon pitäisi tapahtua että se onnistuisi. Meillä on kaksi pientä lasta myös.

Olemme puhuneet, että syksyllä menemme koko perhe etelänreissulle (varmaan maksaa muutaman tonnin) tuli ero tai ei. Nyt mietin, että jos vielä yrittäisi jatkaa, niin olisiko sittenkin kannattavampaa laittaa nuo lomarahat remppaan, josta ollaan myös pitkään puhuttu.

Mikä olisi teidän mielestä kannattavampi ratkaisu??

kaks piippunen juttu.. rempan tulos voisi piristää kotia jolloin myös mieli piristyy mutta yleisesti ottaen rempat on stressaavia ja jos parisuhde on heikoilla niin mahtaako se kestää sen rempan aiheuttaman stressin. lomalla taas molemmat voivat levätä ja keskittyä parisuhteeseen...

 

Musta tuntuu, että jos teiän suhde ei ole nyt ihan vakaalla hyvällä pohjalla,
ni se tuskin on sitä ainakaan rempan aikana..kun taas etelän lämmössä.. :heart:

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

 

Menkee lomalle!

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

 

vaihtoehdoilla ja tuossa tilanteessa: lomalle.

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

No vaatiiko se aina ulkopuolisen terapeutin apua se asioiden selvittäminen?

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

No vaatiiko se aina ulkopuolisen terapeutin apua se asioiden selvittäminen?

Ei tietenkään, jos keskenään pystyy asiat halki, poikki ja pinoon keskustelemaan. Silloinhan asiat on melko hyvällä mallilla, jos kommunikaatio sujuu näin hienosti. Miksi siis erota? Rakkausko se lopahti?

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

No vaatiiko se aina ulkopuolisen terapeutin apua se asioiden selvittäminen?

Ei tietenkään, jos keskenään pystyy asiat halki, poikki ja pinoon keskustelemaan. Silloinhan asiat on melko hyvällä mallilla, jos kommunikaatio sujuu näin hienosti. Miksi siis erota? Rakkausko se lopahti?

Ei. Me vain olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja nyt tuntuu siltä, että myös loppupeleissä haluamme suhteelta eri asioita. :/ Aika vaikealta tuntuu jatko, niin paljon pitäisi kummankin muuttua. Ja sit taas kumpikin kaipaa sitä, että saisi olla ihan vain oma itsensä ja se riittäisi.

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

No vaatiiko se aina ulkopuolisen terapeutin apua se asioiden selvittäminen?

Ei tietenkään, jos keskenään pystyy asiat halki, poikki ja pinoon keskustelemaan. Silloinhan asiat on melko hyvällä mallilla, jos kommunikaatio sujuu näin hienosti. Miksi siis erota? Rakkausko se lopahti?

Ei. Me vain olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja nyt tuntuu siltä, että myös loppupeleissä haluamme suhteelta eri asioita. :/ Aika vaikealta tuntuu jatko, niin paljon pitäisi kummankin muuttua. Ja sit taas kumpikin kaipaa sitä, että saisi olla ihan vain oma itsensä ja se riittäisi.

ettekö te alussa olleet niitä omia itsejänne, kun aloititte suhteen? Miksi siitä on pitänyt muuttua? Pitäähän suhteessa pystyä säilyttämään oma itsenäisyys ja tahto. Kompromissejen avulla Mielipiteeni on, että yrittäkää vielä, ei se ero ole aina ratkaisu. Voimia teille!

 

Olette eroamassa, silti suunnittelette yhteisen kodin remppaa ja ulkomaanmatkaa? Teinä käyttäisin nuo rahat hyvään terapeuttiin ja vaikkapa parisuhde-/perheleireihin. Ehkä kannattaa vielä kuitenkin yrittää.

Tätäkin oon miettinyt. Ainoa vain, että minä en osaa puhua ulkopuoliselle terapeutille, olen kokeillut. Parilla ekalla kerralla voin ongelmista puhuakin, mutta sit terapeutti alkaa tuntua jo liian tutulta, jolloin koen että hänellekin pitää pitää kulissia yllä. Samoin mieheni ei koe luonnolliseksi puhua omista asioista ulkopuoliselle. Lisäksi tällä paikkakunnalla ei voi luottaa julkisen palvelun vaitiolovelvollisuuteen.

Joka parisuhteessa tulee kriisejä, toiset eroaa toiset selvittää ne.

Peesaan! Luovuttaminen, ennen kuin ehtii kaikkensa yrittää, on luusereille. Sitten, kun voi katsoa itseään peilistä ja todeta, että ihan kaikkeni tein eikä se riittänyt, voi harkita luovuttamista

No vaatiiko se aina ulkopuolisen terapeutin apua se asioiden selvittäminen?

Ei tietenkään, jos keskenään pystyy asiat halki, poikki ja pinoon keskustelemaan. Silloinhan asiat on melko hyvällä mallilla, jos kommunikaatio sujuu näin hienosti. Miksi siis erota? Rakkausko se lopahti?

Ei. Me vain olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja nyt tuntuu siltä, että myös loppupeleissä haluamme suhteelta eri asioita. :/ Aika vaikealta tuntuu jatko, niin paljon pitäisi kummankin muuttua. Ja sit taas kumpikin kaipaa sitä, että saisi olla ihan vain oma itsensä ja se riittäisi.

Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita.

Parisuhteessa on yleensä ensin jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen tai jopa hullaantumisen vaihe. Sen aikana herää tunne, että jotain uutta ja ainutlaatuista on tapahtumassa. Rakastumista leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen; hänet nähdään yleensä vahvasti positiivisessa valossa.

Rakastumista seuraa itsenäistymisvaihe, joka on mahdollinen ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tässä vaiheessa havaitaan usein myös, ettei kumppani ollutkaan se, joksi häntä aluksi luulimme.

Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta. Siinä on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Edellytys toisen rakastamiselle on se, että ensin voi rakastaa omaa itseään. Itsensä kohtaaminen kokonaisena mahdollistaa myös toisen kohtaamisen kokonaisena.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/itsenaistymisvaihe/

 

"Parisuhteessa on kaksi erilaista yksilöä ja ajan myötä erilaisuus tulee esiin. Ellei näin kävisi, toinen joutuisi jäämään parisuhteessa Muumi-tarinan Näkymättömäksi lapseksi -yksilöksi, joka ei voi tuoda esiin todellista itseään, ajatuksiaan tai tunteitaan. "

 

Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita.

Parisuhteessa on yleensä ensin jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen tai jopa hullaantumisen vaihe. Sen aikana herää tunne, että jotain uutta ja ainutlaatuista on tapahtumassa. Rakastumista leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen; hänet nähdään yleensä vahvasti positiivisessa valossa.

Rakastumista seuraa itsenäistymisvaihe, joka on mahdollinen ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tässä vaiheessa havaitaan usein myös, ettei kumppani ollutkaan se, joksi häntä aluksi luulimme.

Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta. Siinä on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Edellytys toisen rakastamiselle on se, että ensin voi rakastaa omaa itseään. Itsensä kohtaaminen kokonaisena mahdollistaa myös toisen kohtaamisen kokonaisena.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/itsenaistymisvaihe/

No me ollaan kaiketi tuossa kakkosvaiheessa. Tai sen lopuillaan. Nyt vain näyttää siltä, ettei parisuhde kanna tuonne seuraavaan vaiheeseen.

 

Toisin kuin saduissa, parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena. Siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita.

Parisuhteessa on yleensä ensin jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen tai jopa hullaantumisen vaihe. Sen aikana herää tunne, että jotain uutta ja ainutlaatuista on tapahtumassa. Rakastumista leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen; hänet nähdään yleensä vahvasti positiivisessa valossa.

Rakastumista seuraa itsenäistymisvaihe, joka on mahdollinen ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja yhdessä ja erillään ololle. Tässä vaiheessa havaitaan usein myös, ettei kumppani ollutkaan se, joksi häntä aluksi luulimme.

Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta. Siinä on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä. Edellytys toisen rakastamiselle on se, että ensin voi rakastaa omaa itseään. Itsensä kohtaaminen kokonaisena mahdollistaa myös toisen kohtaamisen kokonaisena.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/itsenaistymisvaihe/

No me ollaan kaiketi tuossa kakkosvaiheessa. Tai sen lopuillaan. Nyt vain näyttää siltä, ettei parisuhde kanna tuonne seuraavaan vaiheeseen.

Tai ehkä ei voi sanoa näinkään, sillä kyllä meillä on nää vaiheet tietyllä tapaa jo takana. Tai selkeästi niitä vaiheita ei ole edes ollut, vaan ovat sekoittuneet aina toisiinsa.

 

Kiitos muuten tuosta linkistä, se antoi todella uutta ajateltavaa! Pitää laittaa mies lukemaan se kanssa.