kumpikin sekosimme

Mieheni pani parasta ystävääni viikonloppuna.....Minä tein saman tempun.(touhusin ystäväni miehen kanssa)KÄNNISSÄ kun käet koko porukka.Ryhmäseksiksi meni tilanne...en käsitä kyllä kuinka.Se ei POINTTINA.Nyt kadun ja harmittelen ja olen kiukkuinen jne.Mieheni mielestä suurentelen YHDESSÄ tekemäämme asiaa.Kukaan ei tehnyt mitään salassa...Rakastamme toisiamme ,emme kaihoa näitten muitten perään tai mitään.Nyt vain kun olen mustasukkainen luonne,niin en saa ajatuksia irti.Miksi pitikin...MInä olin se koko neljän poppoostamme joka lopetin touhun...muut olisivat jatkaneet ties mihin asti...Ottaa sekin pattiin.Mihin mieheni oli valmis jatkamaan tämän oman touhunsa kanssa.Tulen "hulluksi"näistä ajatuksista.Tehty mikä tehty.ONKO MUILLA VASTAAVIA KOKEMUKSIA/KATUMUKSIA SITTEN JÄLKEEN PÄIN...mihin tilanne on jatkossa mennyt parisuhteessa jne.Onko mahdollista päästä tämän yli ...ASIALLISIA kommentteja kiitos/moralistit älkööt vaivautukoot. :x Nyt mietin jopa sitä että tuneeko ukkoni nyt vetoa ym.ajatteleeko seksiajatuksia ystävästäni(jota näemme usein)MINÄ en voisi vähempää olla kiinostunut omasta peuhukaveristani,en todellakaan :\| En pysty mihinkään keskittymään,nyt on keskiviikko.La;na tapahtui;ja homma ei jätä mua hetkeksikään rauhaan päässäni.Kädet täristen tätäkin kirjoitan.Mitä tulikaan tehtyä hulluuksissamme....

 

Olen kokenut saman paitsi ei ihan panoon asti... Tapahtumasta on jo pari vuotta, muttu juttu kulkee yhä mukana. Mun fiilikset olivat hyvin samanlaisia kuin sinun!

Keskustella kannattaa ja kertoa miehellesi tunteistasi, kysele myös miehesi tunteista ja ole valmis kuulemaan erilaisiakin ajatuksia! Seksijututhan on naisille valitettavan usein tunneasioita, miehet keskittyvät toimintaan.

Me päätimme silloin yhdessä, että ei enää koskaan tätä uudestaan ja kerroimme sen ystäväparillemme. Heistä se oli ok. Tapailimme heitä muissa merkeissä, housut jalassa eikä edes suunniteltu sekasaunoja tms. Jutut olivat kyllä rentoja ja härskejä...

Välillä asia vaivasi minua enemmän ja välillä jopa unohdin. Heikkona hetkinä mies kuitenkin oli tukeni ja uskoin, että olemme tuon kokemuksen jälkeen parina vahvempia. Emme turhaan himoitse muita.

Sitten kävi niin, viime syksynä, että yllätin mieheni (uskollinen, hyvä, kiltti, luotettava, armaani) salaa hipelöimästä tuon naisen takapuolta! Maailmani romahti. Ja taas alkoi keskustelut, jopa tappelut minun puoleltani... Mieheni on ollut hyvin pahoillaan ja vannoo, ettei tarkoittanut sivelyillään mitään. Mutta joku viestihän kosketus aina on!! Eroakin mietin ja seksiasiat ei tosiaan maistu.

Mies varasi pariterapian ja siellä käydään nyt. Ilman lapsia ja yheistä kotia/elämää olisin lähtenyt. Mutta suhteemme on tietysti ollut vahva. Huomisesta en tiedä. Mies vannoo ikuista rakkautta, mä en vaan enää tiedä onko luottamusta.

Voimia sinulle!!

 

Kiitos nimimerkillä "honey"kun kerroit tarinasi...Juuuuri tuo painaa minua ,että jatkossa (vaikka ei heti)JOSKUS TAPAHTUU SE PAHIN elikkä mieheni menee uusimaan "jossakin muodossa" tekonsa.Minä tiedän itsestäni etten vastaavaan tule enää sortumaan/senverran veemäinen olo nyt jälkeenpäin.Mieheni on myös kiltti,rehellinen ,luotettava,rakastava mies.KUTEN SINUNKIN miehesi on.Silti sait hänet myöhemmin kiinni tämän samaisen muijan hipelöinnistä...argggh.Mies sanoi hyvin painokkaasti että mitääään ei tule ikinä enää tapahtumaan,suhtaudun kuulemma liian tunnepitoisesti,hänelle se oli pelkkää sekoilua ja huvia.Mutta tiedän että ennen tätä sekoilua jo mieheni tykkää ystävästäni(on kuuleman järkevin kaikista kavereistani)ja ystäväni käsittääkseni pitää miehestäni/aina on niin ymmärtävinään häntä,kun olen joskus jotakin parisuhdeasioita tilitellyt aiemmin ystävälleni...Tietyllä tasolla tajuan että "maalaan vain pirua seinälle"....Meilläkin kaksi lasta ja yhteinen asunto ym.ihan heti tätä kaikkea ei halua tuhota.

 

Ja niin paljon kuin pelkääkin ja murehtii niin pitäisi tietysti muistaa, että turhahan sitä on etukäteen...

Murehtia ehtii varmasti sittenkin, jos sen aika tulee.

Jos olisin itse samaan pieneen hipelöintiin sortunut, uskoisin saavani paljon helpommin anteeksi. Naiset kai vaan ovat aina tiukkapipoisempia näissä asioissa.

Ja tiedänhän minä, että mieheni mua rakastaa. Niin varaam sinunkin sinua.

Jospa teillä te molemmat opitte kerrasta!! Itse ajattelen nyt jälkikäteen, että ehkä olisin voinut yrittää keksiä jotain muulla lailla eroottista uutta miehelleni tässä väliajalla. Vaikka jonkun tantraillan kotona tai jotain muuta niin yllättävää ja houkuttelevaa, että tuo ryhmäjuttu unohtuisi! Olisin ehkä valmis ottamaan jonkun maksullisen hierojan (vain hieroja) meille yhteiseksi esim. thai tms...

 

\

Ja niin paljon kuin pelkääkin ja murehtii niin pitäisi tietysti muistaa, että turhahan sitä on etukäteen...

Murehtia ehtii varmasti sittenkin, jos sen aika tulee.

Jos olisin itse samaan pieneen hipelöintiin sortunut, uskoisin saavani paljon helpommin anteeksi. Naiset kai vaan ovat aina tiukkapipoisempia näissä asioissa.

Ja tiedänhän minä, että mieheni mua rakastaa. Niin varaam sinunkin sinua.

Jospa teillä te molemmat opitte kerrasta!! Itse ajattelen nyt jälkikäteen, että ehkä olisin voinut yrittää keksiä jotain muulla lailla eroottista uutta miehelleni tässä väliajalla. Vaikka jonkun tantraillan kotona tai jotain muuta niin yllättävää ja houkuttelevaa, että tuo ryhmäjuttu unohtuisi! Olisin ehkä valmis ottamaan jonkun maksullisen hierojan (vain hieroja) meille yhteiseksi esim. thai tms...

Totta,naiset ovat HERKEMPIÄ monessakin suhteessa... :ashamed: En vain saa päästäni näitä mielikuviani.Ehkä ajan kanssa.Tuossa on ideaa että yrittäisi saada ajatuksia muuhun hauskaan mieheni kanssa....

 

ensimmäisestä lauseesta ex-mieheni ja ex-ystäväni. Minä en ollut mukana kuviossa mutta meillä kotona peliään pitivät. Minä ihmettelin miten tunsin itseni omassa kodissani kolmanneksi pyöräksi. Kunnes sain selville että heillä oli suhde. Ex ystäväni vei mieheni ja perheeni, minä jäin kokoamaan sirpaleita.

Peliä pitäessään, ex-ystäväni uteli minulta hyvinkin intiimejä asioita miehestäni. Oli minun luotettuni. Kun meillä tuli mieheni kanssa riitaa, ystävätär ymmärsi miestä. Mitenkä minä voinkaan olla niin kauhea" Ja mieheni silmissä minusta tuli sitten tuplakauhea, kun oma paras ystävänikin oli sitä mieltä. Lisäksi ystävätär tuli meille aina vimpan päälle laitettuna, enpä tiennyt olevani kilpasilla.. ja palvoi miestä joka oli tietysti AINA oikeassa.

Olen onnellinen, että suht nopeasti totuus tuli esiin ennen kuin olisin psyykkisesti sairastunut. Pääsin pois. Pitäkööt mätämunat toisensa.

Aiheen vierestä tämä siis. Ehkä herätti jotain ajatuksia. Nainen on susi toiselle. Olkaa varovaisia ketä päästätte parisuhdettanne hämmentämään!