Kumpi tärkeämpi mies vai lapset?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

En polttanut.

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

En polttanut :saint: . En juonut :saint: . Söin mahdollisimman monipuolisesti ja otin vitamiinini :saint: .
Saanko sanoa, että lapset on mulle kaikkein tärkeintä tässä maailmassa? :xmas:

 

Ihmettelen suuresti sinua AnnaManna! Vasta kirjoittelit että olette eroamassa, sitten että meille tuleekin vauva, on masennusta ja riitoja. Lasten kanssa ongelmia ja miehesi myös. Mitä oikeasti tarkoitat? Taidat olla aika tuulella käypä tyyppi. Ei sinusta ota kyllä selvää! Välillä on niin ihanaa että. Ja välillä taas olet niin rikki ja itsetuhon partaalla. Selitä!

Eroamassa? Siitä miehestä, joka on se täydellinen kumppani, puuttuva puolisko, jonka kanssa ollaan yhtä, ja jota ilman on täysin mahdotonta kuvitellakaan elävänsä? Miehestä, jonka kanssa on niin toimiva parisuhde ettei tosikaan? Miehestä, joka menee lasten edelle?
Aika erikoista, jos näin tosiaan on .

 

Lapset menee kaiken edelle!

 

mun mielestä lasten pitää tulla aina ensin eikä puolison, lapset on kuitenkin sun lihaa ja verta ja riippuvaisia susta

Jeesus opettaa, että aviopuolisot ovat yksi kokonaisuus, yksi liha.

Mitä tää tarkottaa?

Yksi liha, yksi ihminen, yhtä ja samaa eli jos tapan itseni tapan miehenikin. Meitä ei voi erottaa, ei mikään.

Olkoot vaan mutta kyllä mä itsenikin tappaisin mielummin kun luopuisin lapsestani

 

Kummallisia ajattelutapoja teillä on.Ainahan voi hankkia uusia lapsia.Mäkin olen nyt vakaasti päätänyt että lasteni isän on viimeinkin aika ottaa vastuuta lapsistaan joten lapset saa muuttaa hänen luokseen.
Minä voisinkin hankkia tän uuden mieheni kanssa vielä iltatähden.Jos siis ylipäätään haluan vielä jonkun vinkumaan kinttuihini.

 

Kyllä lapset on mulle tärkeimpiä,mitä vaan muuta ottakaa ja viekää,lapsia en anna..

 

koskaan ei ole pakko.. ja minä en tuota päätöstä halua koskaan tehdä!

 

Mikä järki tässä ketjussa on kun ei saa olla jotakin mieltä? Ja kuka on oikea ihminen määrittelemään muidne tunteita ja äidinrakkautta ja jopa sitä milloin äitiys alkaa?

Pitäkää tunkkinne.

Tumpula sanoi tuossa oivan tulipaloesimerkin. Jos sinä olisit ulkona ja tulipalon kynsissä miehesi ja vauva nukkumassa, kumman pelastaisit ensin?

lapsen, se painaa 10kg, ukko 106kg en jaksaisi ukkoa raahata jos vaikka olisi jo tajuttomana =)

 

Kummallisia ajattelutapoja teillä on.Ainahan voi hankkia uusia lapsia.Mäkin olen nyt vakaasti päätänyt että lasteni isän on viimeinkin aika ottaa vastuuta lapsistaan joten lapset saa muuttaa hänen luokseen.
Minä voisinkin hankkia tän uuden mieheni kanssa vielä iltatähden.Jos siis ylipäätään haluan vielä jonkun vinkumaan kinttuihini.

Mun mielestä tässä on kummallinen ajattelu tapa..Jokainen tietty tyylillään... :xmas:

 

Mun mielestä tää on niin omituinen ketju monessakin suhteessa...
a) lapset on "vain" lainassa, miehen kanssa eletään (toivottavasti) koko elämä
b) miehestä kuitenkin saattaa tulla ex, lapsista ei koskaan
c)mies on aikuinen, lapset eivät omillaan pärjäisi
yhtä tärkeitä ovat kaikki, mutta tietenkin lapseni etusijalle asettaisin

 

Kyllähän monet äidit luopuvat vapaaehtoisesti lapsistaan (huostaanotot) ja ottavat kohta uuden ukon jolle taas tehdään lapsi, surullista tämäkin! ukko on siinä tapauksessa heille tärkeämpi kuin lapsi!

 

Niin kauan kuin lapseni ei pysty huolehtimaan itsestään, lapsi on tärkeämpi!

 

Kyllähän monet äidit luopuvat vapaaehtoisesti lapsistaan (huostaanotot) ja ottavat kohta uuden ukon jolle taas tehdään lapsi, surullista tämäkin! ukko on siinä tapauksessa heille tärkeämpi kuin lapsi!

Samoin monet ukot sysäävät lastensa kasvatusvastuun vain lasten äidille ja tapaavat lapsiaan kaksi kertaa kuussa,yhteensä neljä päivää.Silloin kun ei tule tärkeämpiä menoja.Usein ne tärkeät menot ovat mukana lasten tapaamisissakin,kukin vuorollaan.
Sitten kun ukko päättäkin tehdä uuden perheensä kanssa lisää lapsia ja ne omat entiset alkaakin olla tiellä ni souvat,siinähän tekee.Ai niin,mut sehän onki mies.

 

No mun on helppo sanoa, että mies,k un niitä lapsia ei oo tullut vielä vaikka on yritetty.
Mutta jos mun pitäis valita, et pidänkö tämän avioliittoni lapsettomana elämäni loppuun asti ja olen onnellinen vai saanko lapsen ja eroan miehen kanssa niin kyllä mä mieheni valitsen.
Jos siis pitäisi vaan jompikumpi valita.

 

Miehestä en luopuisi.. lapsista kyllä, lentäväthän ne poiskin joskus, mieheni pysyy ainiaan. :heart:

No onpa sinulla kova luottamus mieheen ja rakkauteen...
Meinaatkos, että lapsesi jotenkin hävivät elämästäsi, kun tulevat aikuisiksi?

kyllähän monien lapset häviävät vanhempien elämästä!muuttavat toiselle puolelle maapalloa esim. ei ne siinä kotosalla enään sitten aikuisena pyöri jollei ole jotain peräkammarin poikia =) ukko on ja pysyy siiinä kuolemaansa asti, näin minä ainakin uskon =)

Näin minäkin ajattelen. Minäkin ainakin tällä erää ajattelen niin, etten tästä miehestä luopuisi minkään asian edessä. Mutta kun rakastan jo nyt tuota vauvaa mahassani niin paljon, etten voi valintatilannetta ajatellakaan.
Tällä hetkellä kuitenkin miestä rakastan enemmän ja hänet pitäisin.
Tämä ajatushan voi muuttua....
Väkisin tulee mieleen, että nuo, jotka heti olisivat valmiit heittämään miehen yli laidan, ovat jo valmiiksi melko huonossa suhteessa?

Se vaan on niin, että miehet voi aina jättää tai pettää, puolisolle ei antaisi sellaisia asioita anteeksi joita lapselle. Vaikka mun lapsi tekisi minkälaisen rikoksen, hän olisi aina mun lapseni ja häntä rakastaisin. Kai se on vaan äiteihin (ja iseihinkin) sisäisesti rakennettu juttu.

Jos mun pitäisi siis valita, että kummasta nyt luovun, miehestäni vai lapsestani, niin onnellinen kuin suhteessani olenkin niin lapsestani en luopuisi missään tilanteessa :heart:

Mä oon varmaan vinksahtanu, mutta jos mun lapsesta tulis joku murhaaja ja raiskaaja niin kyllä siinä äidinrakkaus sais kolauksen.

Entäs jos lapsestasi tulisi narkkari? Tukisitko häntä kamppailussaan kuiville?

 

Miehestä en luopuisi.. lapsista kyllä, lentäväthän ne poiskin joskus, mieheni pysyy ainiaan. :heart:

No onpa sinulla kova luottamus mieheen ja rakkauteen...
Meinaatkos, että lapsesi jotenkin hävivät elämästäsi, kun tulevat aikuisiksi?

kyllähän monien lapset häviävät vanhempien elämästä!muuttavat toiselle puolelle maapalloa esim. ei ne siinä kotosalla enään sitten aikuisena pyöri jollei ole jotain peräkammarin poikia =) ukko on ja pysyy siiinä kuolemaansa asti, näin minä ainakin uskon =)

Näin minäkin ajattelen. Minäkin ainakin tällä erää ajattelen niin, etten tästä miehestä luopuisi minkään asian edessä. Mutta kun rakastan jo nyt tuota vauvaa mahassani niin paljon, etten voi valintatilannetta ajatellakaan.
Tällä hetkellä kuitenkin miestä rakastan enemmän ja hänet pitäisin.
Tämä ajatushan voi muuttua....
Väkisin tulee mieleen, että nuo, jotka heti olisivat valmiit heittämään miehen yli laidan, ovat jo valmiiksi melko huonossa suhteessa?

Se vaan on niin, että miehet voi aina jättää tai pettää, puolisolle ei antaisi sellaisia asioita anteeksi joita lapselle. Vaikka mun lapsi tekisi minkälaisen rikoksen, hän olisi aina mun lapseni ja häntä rakastaisin. Kai se on vaan äiteihin (ja iseihinkin) sisäisesti rakennettu juttu.

Jos mun pitäisi siis valita, että kummasta nyt luovun, miehestäni vai lapsestani, niin onnellinen kuin suhteessani olenkin niin lapsestani en luopuisi missään tilanteessa :heart:

Mä oon varmaan vinksahtanu, mutta jos mun lapsesta tulis joku murhaaja ja raiskaaja niin kyllä siinä äidinrakkaus sais kolauksen.

Entäs jos lapsestasi tulisi narkkari? Tukisitko häntä kamppailussaan kuiville?

Tottakai tukisin. Mutta en tukisi toisen ihmisen satuttamista vain rakastamalla ja rakastamalla. Narkkina hän tekisi itselleen pahaa.
Silloin auttaisin.

Mulla on mielenkiinto mennyt tähän keskusteluun koska vaikka täällä vastaa esitettyyn kysymykseen, siihen ilmeisesti on vain yksi hyväksyttävä vastaus, minua on sanottu täällä jo ääliöksi ja kolmanneksi minusta toisen äitiyttä ja tunteita ei voi toiset ihmiset tulla sanelemaan.

 

Kummallisia ajattelutapoja teillä on.Ainahan voi hankkia uusia lapsia.

Ja tää ei oo kummallisesti ajateltu? Mä en ymmärrä miten joku voi ajatella noin ..kertakäyttöisesti.. lapsista.

 

Kummallisia ajattelutapoja teillä on.Ainahan voi hankkia uusia lapsia.Mäkin olen nyt vakaasti päätänyt että lasteni isän on viimeinkin aika ottaa vastuuta lapsistaan joten lapset saa muuttaa hänen luokseen.
Minä voisinkin hankkia tän uuden mieheni kanssa vielä iltatähden.Jos siis ylipäätään haluan vielä jonkun vinkumaan kinttuihini.

Minä toivon syntymättömän lapsesi puolesta, että et halua enää enempää lapsia...

 

Herättipä ajatuksia kun kahlasin tämän ketjun läpi....

Ensinnäkin mä ymmärsin tuolla luopumisella niin että ei koskaan enää ikinä tapaisi lastaan, ei tietäisi hänen kasvuaan tai kehitystään. Oma lapsi ei siis olisi enää itselle olemassa. Tuo on niin murskaava ajatus että en vaan voisi ikinä niin tehdä.

Samoin lapseni on ainut ihminen maailmassa jonka puolesta olisin valmis kuolemaan. Jos pitäisi siis uhrata oma elämänsä jotta lapsi selviäisi, tekisin niin varmasti. Ja pelkään AIVAN hysteerisesti että lapselleni tapahtuisi jotain. Tuntuu ettei itsekään pystyisi enää elämään jos lapseni kuolisi. Hirveitä ajatuksia, jotka jo ajateltuina itkettää ja satuttaa sisintä.

Jos mieheni valitsisi minut lapsen sijaan samassa tilanteessa, niin olisin todella pettynyt. Minulle on tärkeää tietää että mies rakastaa lastamme enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Jos näin ei olisi, olisin todella pettynyt ja jopa kyseenalaistaisin hänet isänä ja kumppaninakin.

Meillä on hyvä suhde ja en todellakaan haluaisi miehestäni luopua. Pakon edessä ei kuitenkaan olisi vaihtoehtoja.

Mietin myös että missä tilanteessa valitsisin toisin. Tuskin missään, mutta mieleen juolahti ajatus että jos vaikka leskenä ja vanhana tapaisi ihanan miehen ja rakastuisi häneen totaalisesti. Ja aikuiset lapset ei tätä suhdetta hyväksyisi vaan vaatisi valitsemaan joko heidän tai miehen välillä. Silloin voisin EHKÄ valita miehen ja luottaa siihen että aikuiset lapseni tulisivat ajan kanssa järkiinsä...

 

tyhmä kysymys

 

Helppo kysymys. Lapset ehdottomasti. Menee ihan kaiken edelle.

 

Lapsista en luopuisi ikinä :heart:

 

Mies jää kakkoseksi, lapsista en luopuisi mistään hinnasta!

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

En polttanut raskausaikana, enkä ole polttanut sen jälkeenkään.
Meillä loppui miehen tupakointikin ekaan plussaan.