Kumpi pahempi lapsille: ero vai riitely?

[tiktus]

Mies suuttuu mulle, jos mä suutun lasten kuullen sille. Suutun aika usein -pari kolme kertaa viikossa, olen niin julmetun väsynyt koko ajan, meillä on kolme alle kolme vuotiasta. Sitten kun mies suuttuu meillä on kamala riita päällä. Mies syyttää mua, että pilaan lasten elämän tämän takia.

Olen miettinyt viime aikoina, kumpi olisi lapsille parempi: erota vaiko kuunnella riitelyä.

Tällä hetkellä en kykene hillitsemään itseäni, huudan ja itken, kun suutun. Olen käynyt neuvolapsykologillakin ja ehkä se vähän on helpottanut tilannetta.

 

["vieras"]

No mä hoitaisin itselleni lastenhoitoapua ensimmäisenä!
Sitten vasta miettisin parisuhteen tilaa.

 

[rockyroad]

Sulle tarttis vissiin saada enemmän omaa aikaa ja lepoa. Miten mies osallistuu lasten- ja kodin hoitoon? Pääsetkö harrastamaan? Olisko mahdollista sun mennä vaikka hotelliin yöksi nukkumaan?

Menkää pariterapiaan, jos ette saa kahdestaan asioita jutelua ilman riitaa.

 

[Arwen Undomiel]

pariterapiaa suosittelen minäkin! meillä vuosi takana ja aloittaessa olin valmis lähtemään koska vaan mutta nyt ei ole sellaisesta enää puhettakaan

 

[tiktus]

Me ollaan käyty tämän vuoden puolella kolme kertaa pariterapiassa. Mies osallistuu sen minkä töiltään pystyy lasten- ja kodinhoitoon. Omaa aikaa mulla on siltikin vähän ja kaikki mitä on tuntuu niin kuin olisin pahanteossa, kun jätän miehen yksin lasten kanssa. Hoitoapua meillä on vähän, ei oikeastaan ollenkaan.

 

["ruusa"]

Auttaako ero väsymykseen? Tuskin!

Mites, jos hankkisitte lapsille hoitajan vaikka kerran viikoaa ihan vain siksi että sä saat nukkua? Pieni hinta siitä, että ydinperhe säilyy.

 

["vieras"]

No ei se riitely ainakaan hyväksi lapsille ole, mutta ei erokaan. Ero itsessään on jo lapsille rankka, ja ei tiedä, miten elämä eron jälkeen menee, käykö sit niin että lapset joutuu kestämään sekä eron että lisäksi vielä ne edelleen riitelevät vanhemmat ja siihen soppaan vielä riitelevät isä- ja äitipuolet jne. jne.

Hakekaa nyt apua hinnalla millä hyvänsä, palkatkaa lastenhoitaja että pääsette miehen kanssa selvittämään asioita ilman että lapset kuulee, järjestäkää sulle lepoa ja keskusteluapua jne. Jos vaan on sukulaisia/ystäviä joilta voi pyytää mitä tahansa apua, niin käyttäkää se ammattiavun lisäksi, älkää yrittäkö säilyttää ylpeyttä ja esittää et kaikki on hyvin. Parisuhteen sanotana olevan kovimmillaan silloin kun on pieniä lapsia, ja silloin eroja tulee eniten, älkää luovuttako nyt.

Se pikkulapsiaika on ohimenevä vaihe, panostakaa nyt siihen että opitte keskustelemaan ja tukemaan tosianne ja riitelemään rakentavasti, ettei käy niin että sit kun lapset on jo isompia ja elämä helpompaa, teillä ei ole enää rippeitäkään mistään keskustelu- tai muustakaan yhteydestä, vaan ootte muuttuneet toisillenne pelkästään kämppiksiksi tai vihan. ja väsymyksenpurkukohteiksi.

 

["Vanha äiti"]

Mistä sä sille miehelle suutut?

Väsymykseen auttaa nukkuminen. Voisitkohan todellakin mennä johonkin (vaikka hotelliin) yöksi nukkumaan. Meillä auttoi, kun mies muutaman yön antoi mun nukkua ihan rauhassa ja hoiti lapset. Ja siitä, että mies niitä yksin hoitaa on turha kantaa huonoa omaatuntoa. Ihan ne on hänenkin lapsiaan.

 

[rockyroad]

[QUOTE="Vanha äiti";27335644]Mistä sä sille miehelle suutut?

Väsymykseen auttaa nukkuminen. Voisitkohan todellakin mennä johonkin (vaikka hotelliin) yöksi nukkumaan. Meillä auttoi, kun mies muutaman yön antoi mun nukkua ihan rauhassa ja hoiti lapset. Ja siitä, että mies niitä yksin hoitaa on turha kantaa huonoa omaatuntoa. Ihan ne on hänenkin lapsiaan.[/QUOTE]

Just näin!

 

[Minni:)]

Mielestäni riippuu tilanteesta. Jos riitely johtuu vain pikkulapsivaiheen uuvuttavuudesta niin parempi keskittyä järkkäämään asiat niin et hoituis siedettävästi ja yrittää jaksaa ja keskittyä vaalimaan hyviä hetkiä ja juttuja ja tietty jutella. Jos taas riitelyn taustalla on muutakin ja jotain sellaista mikä nyt ei vaan parane pienillä asennemuutoksilla ja kohtuullisella joustamisella puolin ja toisin niin sitten ero parempi.

 

[tiktus]

Ruusa, auttaa kait se ero väsymiseen, jos on yhteishuoltajuus, jotta saa olla välillä yksikseen.

Meillä ei ole lastenhoitoapua. Ainoastaan yksi elossa oleva isovanhempi, joka joskus ottaa esikoisen luokseen, mutta pienempiä ei ota, kun ei halua vaihtaa vaippoja. MLL:n kautta on sääntö, että meidän lapsille pitää olla kaksi hoitajaa yhtä aikaa eli se maksaa 20 e/h.

Mies antaa kyllä mun nukkua aika useinkin, viimeksi toissa yönä nukuin eri huoneessa, mutta unenlaatu ei aina ole oikein hyvää, kun käyn ylikierrokierroksilla yliväsymyksen takia. Tartteisin varmaan vähintään viikon kunnon yöunia, että kroppa jotenkin edes menisi tasapainoon.

Suutun milloin mistäkin, tänä aamuna siitä, että mies oli pukemassa lapselle parin asteen pakkaseen toppapukua ja villahaalaria. Mua suuttuttaa oikeasti tommoset asiat, tulee tunne, että miten mä voin täältä ikinä lähteä mihinkään, jos täällä ei osata edes lapsia pukea. Mua suututtaa vieläkin, kun ajattelen tota asiaa. Siinä mielessä ero voisi tuottaa mulle lisäahdistusta, kun pelkäisin, miten isä pärjää lasten kanssa yksin.

 

["Vanha äiti"]

Otapa nyt ihan rauhallisesti. Lapset ei kuole siihen, että mies pukee ne sinun mielestäsi väärin. RELAA! Kyllä se mieskin ne osaa hoitaa vaikka erilailla hoitaakin kuin sinä.

Nyt oikeasti unta kuuppaan ja pipo löysemmälle.

 

["vieras"]

Riitely pitkäaikaseina vahingoittaa enemmän kuin ero.
Mutta itse lähtisin hoitamaan ensin niitä syitä jotka minut saisi huutamaan.
Jatkuva riitely ja huutaminen lapsiperheessä ei ole normaalia.

 

["jjjj"]

No eihän maailma kaadu vaikka mies laittaisi lapselle vähän enemmän päälle. Hän kyllä oppii ihan yhtälailla kuin sinäkin kokemuksesta mikä riittää ja mikä ei.

Eikä ihme jos mies suutahtelee. Ei kukaan jaksa sitä jos toinen jatkuvasti sa kilarit noinkin älyttömästä jutusta.

Mun mielestä sun todellakin pitää pyytää lisää apua ja tiehentää käyntejä psykologin juttusilla. Kerro kyvyttömyydestäsi nukkua, hän voi määrätä väliaikaisesti nukahtamislääkeitä että saat väsykierteen katkaistua. Ja korvatulpat korviin.

Höllää ja luota mieheesi. Ei hän lapsia riko vaikka hoitaisikin eritavoin kuin sinä. Äläkä lue tän palstan "täydellisten mammojen" kommentteja. Lapset ei mene rikki jos syö silloin ja tällöin valmisruokaa. Lapset ei mene rikki jos viettää päivän sisällä pyjamassa. Lapset ei mene rikki jos joskus telkka toimii lastenvahtina.

Tuo teidän ierre ei katkea kuitenkaan itsestään. Vaan molempien on tehtävä työtä tosissaan. Vaan kun me emme voi toista muuttaa, on se muutos tehtäv itsessä. Ja usko pois, kun lopetat vähäpätöiset raivarit (vaikka hammasta purren päätät vaan käyttytyä) ja lopetat jäkätyksen. JA sen sijaan alat kunniottaa puolisoasi ja puhua hänelle kauniisti...niin kas kummaa saat häneltä hyvin todennäköiesti samanlaista kohtelua. Niin metsä tuppaa vastaamaan kuin sinne huutaa.

 

[usa]

Ruusa, auttaa kait se ero väsymiseen, jos on yhteishuoltajuus, jotta saa olla välillä yksikseen.

Meillä ei ole lastenhoitoapua. Ainoastaan yksi elossa oleva isovanhempi, joka joskus ottaa esikoisen luokseen, mutta pienempiä ei ota, kun ei halua vaihtaa vaippoja. MLL:n kautta on sääntö, että meidän lapsille pitää olla kaksi hoitajaa yhtä aikaa eli se maksaa 20 e/h.

Mies antaa kyllä mun nukkua aika useinkin, viimeksi toissa yönä nukuin eri huoneessa, mutta unenlaatu ei aina ole oikein hyvää, kun käyn ylikierrokierroksilla yliväsymyksen takia. Tartteisin varmaan vähintään viikon kunnon yöunia, että kroppa jotenkin edes menisi tasapainoon.

Suutun milloin mistäkin, tänä aamuna siitä, että mies oli pukemassa lapselle parin asteen pakkaseen toppapukua ja villahaalaria. Mua suuttuttaa oikeasti tommoset asiat, tulee tunne, että miten mä voin täältä ikinä lähteä mihinkään, jos täällä ei osata edes lapsia pukea. Mua suututtaa vieläkin, kun ajattelen tota asiaa. Siinä mielessä ero voisi tuottaa mulle lisäahdistusta, kun pelkäisin, miten isä pärjää lasten kanssa yksin.

Mutta miten ihmeessä isä sitten, jos eroaisitte, muka pärjäisi lasten kanssa?!?

Ei sillä oikeasti ole väliä, vaikkei pukeutuminen olisi ihan prikulleen säätilaan sopivaa. Ei siitä ainakaan suuttua kannata!

 

["hemuli"]

Hei - ethän sä tollaisesta saa suuttua miehellesi? Et. Vai onko sun omat vaatearviot aina mennyt putkeen? Veikkaan että ei - oot vaan yritysen ja erehdyksen kautta oppinut. Ja kun aina voi toiselle sanoa ihan nätisti: Kulta, musta tuntuu että toi villahaalari voi olla vähän liikaa kun ei vielä ole kovat pakkaset.

Sen sijaan että vielä tuntienkin päästä nostatat kierroksia. Mitäs jos mies alkais suutahtaa sulle aina jos kämmäät karvan aiheessa joka on miehellesi tuttua kauraa? Eihän toista niin kohdella. Eikös parisuhde ole vähän kuin YYA sopimus? Ystävyys, Yhteistyö ja Avunanto.

 

[miten eroon tästä.]

Sulla n samantyyppistä ahdistusta kuin minullakin.Minusta mies ei osaa/pärjää lasten kanssa ja ehkä jskus käyn nuorimmaisen kanssa pois talosta mutta yksin.. en koskaan.
Js esim. menisin jonnekin tuntuu etten ole oikeutettu siihen koska lapset tarvitsevat vain minua.

 

["Vanha äiti"]

Sulla n samantyyppistä ahdistusta kuin minullakin.Minusta mies ei osaa/pärjää lasten kanssa ja ehkä jskus käyn nuorimmaisen kanssa pois talosta mutta yksin.. en koskaan.
Js esim. menisin jonnekin tuntuu etten ole oikeutettu siihen koska lapset tarvitsevat vain minua.

Millaisia miehiä olette lapsenne isiksi valinneet? Kaipa se nyt aikuinen mies omien lastensa kanssa pärjää. Miehet on ihan yhtä hyviä vanhempia kuin me äiditkin, vaikka tekevätkin joitain asioita toisin.

 

[eheheh]

no aattele, sit jos erootte, et ainakaa pääse näkemää mitä vaatteita laittaa lapsien päälle

 

[jeptaas]

Sulla n samantyyppistä ahdistusta kuin minullakin.Minusta mies ei osaa/pärjää lasten kanssa ja ehkä jskus käyn nuorimmaisen kanssa pois talosta mutta yksin.. en koskaan.
Js esim. menisin jonnekin tuntuu etten ole oikeutettu siihen koska lapset tarvitsevat vain minua.

Aikas helvetin itsekästä. Äiti nyt ei ole mikään jumala. Tai edes siitä seuraava. Vaan toienn vanhempi niistä kahdesta.

Mietippä kenessä on vika, sinussa vai miehessä?

Mitä aukkoa elämäsä paikaat ripustautumalla lapseen ja nostamalla itsesi korvaamattomaksi? Itsetunnon ongelmat tulee hoitaa itse, ei lapsen riippuvuuden kautta.

 

[jeptaas]

[QUOTE="Vanha äiti";27335972]Millaisia miehiä olette lapsenne isiksi valinneet? Kaipa se nyt aikuinen mies omien lastensa kanssa pärjää. Miehet on ihan yhtä hyviä vanhempia kuin me äiditkin, vaikka tekevätkin joitain asioita toisin.[/QUOTE]

Pärjää varmasti. Suurin osa. Ja jos ei pärjää voi tosiaan kysyä oliko se vauvakuume todellakin niin kova että kuka tahansa kelpasi siittäjäksi?


Mutta pärjääkö äiti sen ajatuksen kanssa että ei ole lapselle se ykkönen? Vaan että lapsen elämässä on kaksi yhtä tärkeää, molemmat vanhemmat. Erilaisina. Mutta tärkeinä.