Kyllä oon sitä mieltä, että (suurin) osa koiran tekemistä puraisuista ja näykkäisyistä johtuu lapsesta, joka käsittelee tai jonka annetaan käsitellä koiraa väärin. Joko vahingossa tai tietoisesti.
Vanhempien vastuu on valvoa koiraa ja lasta jotka ovat samassa tilassa keskenään. Usein kuulee sanottavan että :eeeeei meidän kultamussukoira tee mitään meitin certtujuccelille... se on niin kiltti että antaa lapsen vetää vaikka korvasta... Onko se oikein, että koiraa saa vetää korvasta??? Vain siksi, että se ei suutu? Onkohan se koirasta loppujen lopuksi mukavaa? Entäs sitten kun tulee se hetki, jolloin koira on ärtynyt, syystä tai toisesta, ainahan koiran ärtymystä (esim. kivusta johtuvaa) ei huomaa ja koira käydä räsähtääkin lapsen päälle ja puraisee... Jep, se on koira piikille, kun ihan yhtäkkiä lapsen kimppuun käy kun ei ole koskaan ennen tehnyt näin ja nyt sitten kävi ihan yhtäkkiä... lässynlässynlää!
Ja kyllä, perheessämme on koira. Aikaisemmin Sileäkarvainen noutaja ja nyt Cane Corso. Kummankaan aikana ei ole tullut mieleenkään jättää koiraa ja lapsia valvomatta. Ensinnäkin molempien koirien tassut ovat jo sitä luokkaa, että saavat aikaan 'ropsaisulla' mukavan jäljen lapsen(kin) ihoon. Saatikka, että kokonsa puolesta jos leikkiessä päälle kellahtaa niin aivan varmasti lasta sattuu, puhumattakaan siitä, että molemmat koirat osaavat tarvittaessa tai kokiessaan olonsa epämukavaksi ja uhatuksi voivat purra. Kyllä, sen osaa tehdä koira kuin koira, tilanteessa kuin tilanteessa.
Mutta, eiköhän tässä tullu mun pointti selville tähän asiaan...