Kumpi meistä on epänormaali?

[vieras]

Mies kysyi tänään kesken työpäivän, että onko yhdet 80v juhlat parin viikon päästä lauantaina vai sunnuntaina. Tarkisti siis asiaa. Äsken kun tuli töistä niin kysyin, että miksi mies sitä kyseli niin vastaus oli tympeällä äänellä "Hiukan olet ainakin utelias". Siihen sanoin, että kysyinpä nyt vaan että suunnittelitko jotain kun meillä on ohjelmaa sille sunnuntaillekin hiukan (mies siis tietää senkin mutta ajattelin ettei ehkä muista).

Mielestäni ei uteliaisuutta vaan ihan normaalia juttelua.

Sama juttu on aina, jos mies kysyy jotain vastaavaa niin minä vastaan ja kysyn, että "kuinka niin". "Utelet aina kaikkee" tms. on vastaus tylysti.

Tai auta armias, jos joskus muuten vain kysyn että kenen kanssa mies puhui puhelimessa.

Eikö tälläisiä juttuja siis kuulu kysellä? Mitä oman miehen kanssa siis saa puhua?

Jos mies kysyy vaikkapa, että onko ohjelmaa ensi viikolopuksi niin enkö minä saa kysyä siis, että suunnitteliko hän jotain vai miksi asiaa kyseli?

 

[?]

Pettääkö? Normipettäjän stressireaktio, alkaa epäilemään toista kaikesta ja alkaa epäluuloiseksi kun on niin huono omatunto.
Tai jos on aina ollut tuollainen...

 

[ap]

Pettääkö? Normipettäjän stressireaktio, alkaa epäilemään toista kaikesta ja alkaa epäluuloiseksi kun on niin huono omatunto.
Tai jos on aina ollut tuollainen...

On aina ollut tuollainen.

 

[v]

mies.

 

[l]

no on kyllä turhan epäluuloinen

 

[lippu]

Ootko varma ettei sillä oo jotain mitä se sulta haluaa salata? Meillä kyllä kysymättäkin kerrotaan ja ei suututa tuommosista. Ellei sitten miehelläs oo joku itsenäistymiskriisi ja hän haluaa OMIAKIN JUTTUJA Nooh, vastaan siis otsikon kysymykseen että miehesi.

 

[ap]

Siis on aina ollut tuollainen. Hyvin usein kommentoi, joskus kiukkuisena ja joskus ehkä hieman huvittuneena, mutta ei kuulemma tarvitse aina kysellä. Ja usein varmaan kysyykin vain ihan muuten vain, mutta mikä siinä on niin saatanan kauheaa sanoa että "muuten vaan kysyin kun en ollut varma" tms. vaan pitää sanoa että "onko sun pakko aina kysellä, kuinni, kuinni, kuinni". Ja minä en tosiaa ole mikään kyttääjä ja kyselijä, mutta kyllä sitä kai voi avioliitossa ihan huvinpäinkin puhua vaikkei niin kauheesti tarttiskaa kysellä.

Taidan pitää pari päivää pääni kiinni ja jos kysyy, että mikä on niin sanon että en viitsi puhua kuin silloin kun mies kysyy jotain ettei vaaaaaan rasitu minun kysymyksistäni mitenkään.