Kummivalinta harmittaa

[odotanko liikoja]

Mitä hyötyä on pyytää lapselle kummeja jos kummit eivät kuitenkaan ole millään tavalla läsnä lapsen elämässä Meillä on käynyt esikoisen kummien kanssa näin ikävästi. Olemme yrittäneet olla kummeihin yhteydessä ja järjestää, että tulisivat meille tai me voisimme mennä heille mutta aina on niin kova kiire. Lasta eivät muista edes merkkipäivinä, paketin tuovat synttärikutsuille mutta kovin usein silloinkin tulee jotain muuta tai ehtivät olla vain tunnin. Asuvat kyllä tässä samassa kaupungissa mutta toisinaan välimatka tuntuu mahdottoman pitkältä.

Nytkin tuli vain tekstiviestiä: mitä joululahjaksi? Teki mieli vastata "tietäisit kyllä jos tuntisit lasta". Musta tuntuu niin tyhmältä edes laittaa mitään lahjatoivetta, kun tuntuu olevan vain vaivaa lahjan hommaamisesta. Tämä on siis aina kuvio jouluisin ja meidän lähettämän synttärikutsun jälkeen. Ihan kuin vieraalle laittaisi lahjapyynnön. Tuntuu paitsi tyhmältä niin myös aika nololta. Me vain toivoisimme kummien antavan aikaa. Pari tuntia edes pari kertaa vuodessa olisi niin paljon suurempi ja tärkeämpi asia kuin kiireessä haetut tavarat.

Mitä te olette toivoneet kummien rooliksi, kun kummeja olette pyytäneet? Onko toiveet toteutuneet lasten kasvaessa?

 

[vieras]

Kummit on suvusta ja läheisiä niin ei ole moisia ongelmia.

 

[myy]

Meillä taas kävi niinpäin, että kauempana asuvat kaverit pyysivät kummeiksi lapselleen ja sen jälkeen kaikki yhteydenpito mystisesti jäi meidän kontolle. Pyytäessä sanoivat, että haluavat säilyttää näin yhteyden meihin. Niin sehän on tietty sen kummin velvollisuus hoitaa kaikki yhteydenpito ja pysyä kiinni kummilapsen elämässä.

Siis meillä kävi vastakkaisesti kuin ap:lla, sinä koet vanhempana olevasi se ainoa kontaktin pitäjä ja meillä kummeina olemme ainoita yhteydenpitäjiä. Kyllä he ovat meidän kanssamme mielellään tekemisissä käydä saamme ja soitelle ja kaikkea muutakin.....

 

[hm..]

... itsekin kysyin kummilapsen vanhemmilta että mitä lapselle voisi antaa joululahjaksi. Aina sama vastaus: ei se mitään tarvii. Kyllä sekin kuule tympii ajan saatossa!!!

 

[miksi]

Jos vastaisit lahjatoivekyselyyn, että toivot heidän antavan lapselle aikaa, yhdessäoloa.. Juuri kuten yllä kirjoitit. Ei siitä voi loukkaantua, en minä ainakaan loukkaantuisi. Itse olen kummi ja tuntuu että minulta odotetaan vain niitä lahjoja, heillä aina kiire kun yritän ehdotella vierailuja puolin tai toisin...

 

[vieras]

Minusta on tylyä vastata takaisin "tietäisit kyllä jos tuntisit lasta". Meillä on jokaisen lapsen kummi läheinen ja silti he kysyvät toiveita. Että mitä tarvitsemme, onko lelutoiveita yms. Ettei tule ostettua esim. samaa kuin toinen kummi. Samoin toimin omien kummilasteni kohdalla, vaikka heitä näenkin usein.
En näe tässä mitään kummaa jos kysytään lahjatoiveita.

 

[Milla]

Pyydä joululahjaksi vaikka joki yhdessä tekeminen, syömässä käyminen, teatteria, tai ihan mitä vaan. Riippuu lapsen iästä toki. Minä ainakin annan vanhemmalle kummitytölleni usein lahjaksi vaikka vaan kivan päivän yhdessä, jolloin teemme yhdessä kivaa ja jotain saatan ostaa päivästä muistoksikin. =) Tämä on minustakin mukavaa ja varsinkin kun tuntuu, että lapsilla on leluja ja muuta ihan riittämiin.

 

[vieras]

Jos vastaisit lahjatoivekyselyyn, että toivot heidän antavan lapselle aikaa, yhdessäoloa.. Juuri kuten yllä kirjoitit. Ei siitä voi loukkaantua, en minä ainakaan loukkaantuisi. Itse olen kummi ja tuntuu että minulta odotetaan vain niitä lahjoja, heillä aina kiire kun yritän ehdotella vierailuja puolin tai toisin...

Esikoisella on kolme kummia, joista yksi minun sisko ja toinen miehen veli. Siskolleni olen sanonut useampaan kertaan ihan suoraan, että voisi antaa aikaa, etenkin kun aina valittaa rahapulaa. Olen myös tarjoutunut ottamaan siskon lapset meille siksi aikaa jos sisko veisi esikoisen vaikka elokuviin tms. Ei koskaan sovi. Kun on monta kertaa saanut kieltävän vastauksen niin ei viitsi enää tuputtaa.

 

[ap]

Minusta on tylyä vastata takaisin "tietäisit kyllä jos tuntisit lasta". Meillä on jokaisen lapsen kummi läheinen ja silti he kysyvät toiveita. Että mitä tarvitsemme, onko lelutoiveita yms. Ettei tule ostettua esim. samaa kuin toinen kummi. Samoin toimin omien kummilasteni kohdalla, vaikka heitä näenkin usein.
En näe tässä mitään kummaa jos kysytään lahjatoiveita.

En siis todellakaan meinannut edes vastata noin tylysti, sanoin vain, että mieli tekisi joskus. Se on siis perimmäinen ajatus, mikä minulle tulee mieleen aina, kun kysyvät lahjatoivetta. Musta on eri asia jos vaikka soittaisivat ja kysyisivät, onko lapsella tällaista tai pitääkö tällaisesta mutta kun eivät edes ehdota mitään, odottavat vain valmista toivetta.

 

[endie]

siis oliko teillä sitten lämpimät ja läheiset välit ennen tätä kummiasiaa ?

 

[ap]

Pyydä joululahjaksi vaikka joki yhdessä tekeminen, syömässä käyminen, teatteria, tai ihan mitä vaan. Riippuu lapsen iästä toki. Minä ainakin annan vanhemmalle kummitytölleni usein lahjaksi vaikka vaan kivan päivän yhdessä, jolloin teemme yhdessä kivaa ja jotain saatan ostaa päivästä muistoksikin. =) Tämä on minustakin mukavaa ja varsinkin kun tuntuu, että lapsilla on leluja ja muuta ihan riittämiin.

Esikoinen on 7v eli todellakin hänen kanssaan voisi tehdä jo vaikka mitä. Musta olisi aivan ihanaa jos esikoinen saisi kumminsa kanssa kivan päivän. Sitä olen yrittänyt itsekin järjestää omille kummilapsille. Mies käy paljon katsomassa yhden kummipojan jääkiekkopelejä ja antaa sillä tavalla aikaa ja huomiota. Käyvät usein pelin jälkeen syömässä tai jäätelöllä.

 

[ap]

siis oliko teillä sitten lämpimät ja läheiset välit ennen tätä kummiasiaa ?

No näin kuvittelin varsinkin oman siskoni kanssa. Pidin jotenkin ihan itsestään selvänä, että siskoni olisi kiinnostunut lapsestani, koska meillä oli ennen perheiden perustamista usein tapana puhua kummiudesta ja siitä, millaisia meidän omat kummit olivat ja millaisia kummeja itse haluaisimme olla. Sisko oli hyvinkin samoilla linjoilla minun kanssa mutta jotenkin asia ei vain koskaan edennyt käytännön asteelle. Siskolla on kaksi lasta itselläänkin, vanhin on esikoistani 2v nuorempi.

 

[mä]

Meillä on toinen kummipariskunta samanlaisia, viime jouluna mä sitten vastasin lahjatoiveeseen, että ei me olla teitä lahja-automaateiksi pyydetty. Meni useampi kuukausi, mutta sitten soittivat ja tulivat käymään ihan muuten vaan.
Kesällä kun lapsella oli synttärit, ei tullut sitä tekstaria lahjasta vaan tekstari jossa kysyttiin "tykkääkö xx, vvvvv leffasta? Aatelin jos mentäisiin katsomaan ja sitten vaikka syömään/jätskille"

 

[-]

Entä kummilapset, jotka asuu toisella puolella maata? Meillä ainakin omat kummilapset ovat jääneet tosi etäisiksi. Nähdään ehkä kerran vuodessa ja vanhempienkaan kanssa ei soitella juuri ikinä. Yritämme päästä käymään synttäreille, mutta läheskään joka vuosi ei onnistu kokonaisen viikonlopun varaaminen pitkää kyläilymatkaa varten. Sitten lähetellään lahjoja. Tuntuu tosi tyhmältä. Toisen kummilapsen perhe sentään on joitain kertoja käynyt meilläkin, kun ovat olleet tällä suunnalla. Toinen perhe ei ole tullut meille käymään koskaan, vaikka kutsuttu toki on. Eli näkeminen on ihan meidän varassa. Molemmat näistä kummilasten perheistä ovat sukua, mutta ei kovin läheistä.

Omalle esikoiselle olemme ajatelleet kummeja kavereista, jotka edes asuvat samalla suunnalla. Tiedä sitten loukkaantuvatko sukulaiset kun eivät pääse kummeiksi.

 

[ap]

Meillä on toinen kummipariskunta samanlaisia, viime jouluna mä sitten vastasin lahjatoiveeseen, että ei me olla teitä lahja-automaateiksi pyydetty. Meni useampi kuukausi, mutta sitten soittivat ja tulivat käymään ihan muuten vaan.
Kesällä kun lapsella oli synttärit, ei tullut sitä tekstaria lahjasta vaan tekstari jossa kysyttiin "tykkääkö xx, vvvvv leffasta? Aatelin jos mentäisiin katsomaan ja sitten vaikka syömään/jätskille"

Aivan ihana! Tuollaista tulosta minäkin toivoisin, kun nyt mietin, mitä vastaan tuohon tekstiviestiin. Tuo olisi juuri sitä, mitä toivoisimme lapselle. Esikoinen on ujo ja rauhallinen lapsi eli ei varmaankaan hyppisi ilosta ja halailisi kummejaan mutta olisi taatusti valtavan onnellinen tyttö Taidanpa kokeilla tuota vastaustyyliä. Ehkä muotoilen hieman mutta haluaisin kuitenkin idean menevän perille eli ilman kaartelua pitäisi saada asia esitettyä.

 

[ap]

Entä kummilapset, jotka asuu toisella puolella maata? Meillä ainakin omat kummilapset ovat jääneet tosi etäisiksi. Nähdään ehkä kerran vuodessa ja vanhempienkaan kanssa ei soitella juuri ikinä. Yritämme päästä käymään synttäreille, mutta läheskään joka vuosi ei onnistu kokonaisen viikonlopun varaaminen pitkää kyläilymatkaa varten. Sitten lähetellään lahjoja. Tuntuu tosi tyhmältä. Toisen kummilapsen perhe sentään on joitain kertoja käynyt meilläkin, kun ovat olleet tällä suunnalla. Toinen perhe ei ole tullut meille käymään koskaan, vaikka kutsuttu toki on. Eli näkeminen on ihan meidän varassa. Molemmat näistä kummilasten perheistä ovat sukua, mutta ei kovin läheistä.

Omalle esikoiselle olemme ajatelleet kummeja kavereista, jotka edes asuvat samalla suunnalla. Tiedä sitten loukkaantuvatko sukulaiset kun eivät pääse kummeiksi.

Meillä on yksi kummilapsi 500km:n päässä ja luonnollisesti näkemiset jäävät vähemmälle. Pyrimme kuitenkin tekemään kaksi reissua vuodessa heidän luo. Meillä on viisihenkinen perhe, joten menemme hotelliin yöksi ja mies katsoo lasten perään sen 3-4h, kun minä vietän kummitytön kanssa aikaa. Kun kummityttö oli vielä vauva, olimme heillä kotona kylässä, nykyisin käymme kylässä toisena päivänä ja toisena päivänä minä olen kummitytön kanssa. Menee siihen tietysti aikaa ja rahaa mutta mun mielestä on ehdottomasti sen arvoista. Omalle perheelle se on samalla pieni lomareissu toisella puolelle Suomea.

Muina aikoina soittelen tytön vanhemmille ja tytölle itselleen, laitan kortteja postissa ja pieni yllätyksiä korttien mukana nimipäivänä.

 

[tinna]

Mun mies on todella nolo kummi. Häntä pyydettiin kummiksi lapselle, jonka vanhemmat eivät todellakaan ole mitään hyviä ystäviämme. Sillä tyylillä pyydettiin, että tulis sitten pidettyä yhteyttä....Sanoin miehelleni että älä nyt ihmeessä suostu, jos ei niiden kanssa muuten pidetä yhteyttä, niin ei sitä yhteyttä tule sillonkaan pidettyä vaikka kuinka olis heidän lapsen kummi. No kas, mies meni ja suostui. Lapsi on kohta neljä eikä mies ole käynyt katsomassa kummilastaan kun pari kertaa. Viimeksi viime jouluna. Tänä vuonna ei muistanut edes lapsen synttäreitä (mistä kyllä sanoin hänelle). Mä sanoin miehelle että jos kummiksi suostut, itse hoidat lahjat ja muistamiset, minä en sitä ota ristikseni kun en edes tunne näitä vanhempia mitenkään. Tää homma jurppii mua ihan todenteolla. Toi on mun mielestä niín noloo ja typerää. Mulla on itsellä kaksi kummityttöä, joihin pidän yhteyttä suht tiiviisti. Ja kun omille lapsille miettiin kummeja, haluttiin sellaset, jotka on meidän elämässä muutenkin mukana kuin vain kummiuden kautta. Ja me kyllä onnistuttiin siinä suhteessa, hyvät kummit saatiin.