Kummius

Ystäväni lupasi pyytää minua kummiksi, kun saa lapsen. Kun sai lapsen, sanoikin, että ei aio sittenkään pyytää kummiksi vaan kummiksi tulee toinen pariskunta. Mitä ajattelette tällaisesta? Olisitteko loukkantuneita? Pahoittaisitteko mielenne? Jatkuisiko ystävyys tällaisenkin jälkeen normaaliin tapaan?

 

Olisin loukkaantunut. Olisi sitten alunalkaen pitänyt suunsa kiinni ja miettinyt päätöksensä loppuun.

 

Loukkaantuisin. Lupaus on lupaus.

 

Loukkaantunut olisin. Me ei etukäteen mitään kyselty juuri tuon takia, vaan kysyttiin vasta sitten kun oltiin ihan varmoja.

 

mikä siinä kummiudessa on sulle niin tärkeetä, että saa sut miettimään ystävyyden jatkoa? Jos vaikka haluavat vain kaksi kummia ja tämä toinen pariskunta täyttää molempien kriteerit? Mäkin kaavailin eri kummeja, kuin mihin sitten miehen kanssa yhdessä päädyttiin (toki en kaavailuistani puhunut, vasta niiltä pyydettiin, jotka yhdessä päätettiin. Tosin päätettiin niin, että kumpikin sai valit yhden pariskunnan ja sit toinen viel hyväksyi valinnan)

 

Loukkaantuisin, mutta kyllä ystävyys silti jatkuisi.

 

koska se on tollasta puhunut? raskaus aikana vai jo aiemmin?

 

No kyllähän tilanne ois vähän sama, kuin veisi lapselta tikkarin kädestä. Kyllä mä vähän loukkaantuisin tai ainakin ihmettelisin, että miksi mennä lupaamaan asiaa ja muuttaa mieleensä. Mieluummin pitäisi suunsa kiinni, jos ei ole vielä asiasta varma. Mutta eikai se ystävyys siihen kaatuisi.

Miehelleni kävi noin, lapsi oli syntynyt ja mieheltä kysyttiin saunaillassa, et josko lähtisi kummiksi. Mieheni sanoi, että eiköhän puhuta asiasta sit selvinpäin. No eipä koskaan enää kaveri ottanut asiaa puheeksi. Tän miehen puoliso on mun ystävä ja sanoi mulle myöhemmin, et olisi halunnut minut kummiksi, mutta mies oli kuulema halunnut semmoset, jotka ei niin hyviä ystäviä ole eikä tämä nainen ees tiennyt et sen mies oli kysynyt mun mieheltä
Nykyään ollaan heidän toisen lapsen kummeja.

 

Loukkaantuisin mutta kyllä ystävyys jatkuis niinko ennekin.

 

mikä siinä kummiudessa on sulle niin tärkeetä, että saa sut miettimään ystävyyden jatkoa? Jos vaikka haluavat vain kaksi kummia ja tämä toinen pariskunta täyttää molempien kriteerit? Mäkin kaavailin eri kummeja, kuin mihin sitten miehen kanssa yhdessä päädyttiin (toki en kaavailuistani puhunut, vasta niiltä pyydettiin, jotka yhdessä päätettiin. Tosin päätettiin niin, että kumpikin sai valit yhden pariskunnan ja sit toinen viel hyväksyi valinnan)

Minulle tuli tunne, että minussa on jotain huonoa, kun en kelpaakaan. Tuli parempia ehdokkaita, jotka jyräsivät minut. Samoin olen alkanut miettiä, tekeekö oikeat ystävät näin. Ystäväni nimittäin tiesi ja sanoinkin, että pahoitin asiasta mieleni.

 

No mä olenkin tyhmä.
Mulla on hyvä lapsuuden aikainen ystävä jonka kanssa ollaan "sovittu" hyvin sanottu, että sitten kun joskus tulee lapsia niin susta tulee kummi. No meillä oli tässä raskauden aikana aika pitkä tauko ettei oltu liiemmin tekemisissä eikä paljoakaan soiteltu, tiedä sitten miksei... siinä välissä yksi toinen ystäväni tuli paljon läheisemmäksi ja päätettiin miehen kanssa että siitä tulee toinen kummi. Noh, nyt tämä vanha ystäväni on taas tullut tosi läheiseksi enkä edes uskalla sille kertoa ettei siitä nyt tule kummia vaan mun toisesta ystävästä... josta ei taas ole kuulunut moneen viikkoon vaikka lapsikin pitäis syntyä tässä ihan päivien sisään... :ashamed: Hävettää ja nolottaa mutta en mä enää kehtaa sanoa toisellekkaan ystävistäni että "hei sori, mä muutinkin mieleni...." En tietenkään.
Harmittaahan se mua paljon.

 

Kiusallinen tilanne molemmin puolin. Miksi ihmeessä ystäväsi on tuollaisia puhunut jos ei ole ollut 100% varma. Jos taas on ollut 100% varma niin miksi ihmeessä hän on päätynyt toiseen valintaan, hetken mielijohteestako?

Kiusallista sinullekin, kun varmasti tulee tuo toisarvoinen tunne. Vaikka osalla onkin tapana puhua ja lupailla perättömiä niin itsekin olen sen verran naiivi, että uskon niihin kerta toisensa jälkeen.

 

mikä siinä kummiudessa on sulle niin tärkeetä, että saa sut miettimään ystävyyden jatkoa? Jos vaikka haluavat vain kaksi kummia ja tämä toinen pariskunta täyttää molempien kriteerit? Mäkin kaavailin eri kummeja, kuin mihin sitten miehen kanssa yhdessä päädyttiin (toki en kaavailuistani puhunut, vasta niiltä pyydettiin, jotka yhdessä päätettiin. Tosin päätettiin niin, että kumpikin sai valit yhden pariskunnan ja sit toinen viel hyväksyi valinnan)

Minulle tuli tunne, että minussa on jotain huonoa, kun en kelpaakaan. Tuli parempia ehdokkaita, jotka jyräsivät minut. Samoin olen alkanut miettiä, tekeekö oikeat ystävät näin. Ystäväni nimittäin tiesi ja sanoinkin, että pahoitin asiasta mieleni.

No ihan varmasti tuli, mutta ei sussa varmaan mitään vikaa ole.
:hug: Mun mielestä sä voit olla lapsen ja tämän perheen elämässä mukana ihan yhtä paljon kun "kummitittelinkin" saanut. Ja vaikka enemmänkin.

 

No mä olenkin tyhmä.
Mulla on hyvä lapsuuden aikainen ystävä jonka kanssa ollaan "sovittu" hyvin sanottu, että sitten kun joskus tulee lapsia niin susta tulee kummi. No meillä oli tässä raskauden aikana aika pitkä tauko ettei oltu liiemmin tekemisissä eikä paljoakaan soiteltu, tiedä sitten miksei... siinä välissä yksi toinen ystäväni tuli paljon läheisemmäksi ja päätettiin miehen kanssa että siitä tulee toinen kummi. Noh, nyt tämä vanha ystäväni on taas tullut tosi läheiseksi enkä edes uskalla sille kertoa ettei siitä nyt tule kummia vaan mun toisesta ystävästä... josta ei taas ole kuulunut moneen viikkoon vaikka lapsikin pitäis syntyä tässä ihan päivien sisään... :ashamed: Hävettää ja nolottaa mutta en mä enää kehtaa sanoa toisellekkaan ystävistäni että "hei sori, mä muutinkin mieleni...." En tietenkään.
Harmittaahan se mua paljon.

Miksei molemmat voi olla kummeja?

 

Loukkaantuisin.

Ja loukkaannuin siitäkin, että meille ei edes sanottu vaikka meitä joskus pyydettiin kummeiksi erään ystäväpariskunnan toiselle lapselle. Saivat siis kaksoset. Kun lapset syntyivät niin mitään kummiudesta ei puhuttu enää eikä saatu edes kutsua ristiäisiin. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut ja senkin jälkeen ollaan aina oltu hyvissä väleissä ja usein tekemisissä jne. Kummiudesta ei kuitenkaan enää puhuttu mitään. Enkä itse ole kehdannut koskaan mitään mainita, mutta pitkään se asia kaihersi minua.

Lievää vahingoniloa koen siitä, että kummit jotka he lopulta valitsivat niin ovat osoittautuneet kohtalaisen surkeiksi ja valittavatkin näistä aika usein. Meistä olisivat saaneet lapselleen hyvät kummit.

 

No mä olenkin tyhmä.
Mulla on hyvä lapsuuden aikainen ystävä jonka kanssa ollaan "sovittu" hyvin sanottu, että sitten kun joskus tulee lapsia niin susta tulee kummi. No meillä oli tässä raskauden aikana aika pitkä tauko ettei oltu liiemmin tekemisissä eikä paljoakaan soiteltu, tiedä sitten miksei... siinä välissä yksi toinen ystäväni tuli paljon läheisemmäksi ja päätettiin miehen kanssa että siitä tulee toinen kummi. Noh, nyt tämä vanha ystäväni on taas tullut tosi läheiseksi enkä edes uskalla sille kertoa ettei siitä nyt tule kummia vaan mun toisesta ystävästä... josta ei taas ole kuulunut moneen viikkoon vaikka lapsikin pitäis syntyä tässä ihan päivien sisään... :ashamed: Hävettää ja nolottaa mutta en mä enää kehtaa sanoa toisellekkaan ystävistäni että "hei sori, mä muutinkin mieleni...." En tietenkään.
Harmittaahan se mua paljon.

Miksei molemmat voi olla kummeja?

No kait ne vois, mutta jotenkin vaan tuntuu hömöltä kun sovittiin miehen kanssa että molemmat valitsee 1 ja sitten mä saisinkin valita 2. :/ Ja kun molemmat on kuitenkin tosi tärkeitä ja hyviä ystäviä. Kyllä mun mielestä jos vaan haluaa niin lapsen elämässä voi olla ihan yhtä paljon mukana ilman sitä kummititteliäkin.

 

Kun luin viestiketjua.. Ilmeisesti en ole ollenkaan harvinainen ihminen, joka on loukkaantunut vastaavanlaisesta kohtelusta.

 

No mä olenkin tyhmä.
Mulla on hyvä lapsuuden aikainen ystävä jonka kanssa ollaan "sovittu" hyvin sanottu, että sitten kun joskus tulee lapsia niin susta tulee kummi. No meillä oli tässä raskauden aikana aika pitkä tauko ettei oltu liiemmin tekemisissä eikä paljoakaan soiteltu, tiedä sitten miksei... siinä välissä yksi toinen ystäväni tuli paljon läheisemmäksi ja päätettiin miehen kanssa että siitä tulee toinen kummi. Noh, nyt tämä vanha ystäväni on taas tullut tosi läheiseksi enkä edes uskalla sille kertoa ettei siitä nyt tule kummia vaan mun toisesta ystävästä... josta ei taas ole kuulunut moneen viikkoon vaikka lapsikin pitäis syntyä tässä ihan päivien sisään... :ashamed: Hävettää ja nolottaa mutta en mä enää kehtaa sanoa toisellekkaan ystävistäni että "hei sori, mä muutinkin mieleni...." En tietenkään.
Harmittaahan se mua paljon.

Minua asia syö sen verran, että en tiedä, kuinka paljon pystyn olla lapsen elämässä mukana. Ja minusta tuntuu, että kun kummius peruttiin..se oli sen merkki, että ei minua halutakaan olla lapsen elämässä mukana.Minulla on kummilapsia ja pyrin keskittymään heihin nyt. He ovat kaiken etusijalla.

Miksei molemmat voi olla kummeja?

No kait ne vois, mutta jotenkin vaan tuntuu hömöltä kun sovittiin miehen kanssa että molemmat valitsee 1 ja sitten mä saisinkin valita 2. :/ Ja kun molemmat on kuitenkin tosi tärkeitä ja hyviä ystäviä. Kyllä mun mielestä jos vaan haluaa niin lapsen elämässä voi olla ihan yhtä paljon mukana ilman sitä kummititteliäkin.

 

Lumetuvalle vastaan : Minua asia syö sen verran, että en tiedä, kuinka paljon pystyn olla lapsen elämässä mukana. Ja minusta tuntuu, että kun kummius peruttiin..se oli sen merkki, että ei minua halutakaan olla lapsen elämässä mukana.Minulla on kummilapsia ja pyrin keskittymään heihin nyt. He ovat kaiken etusijalla.

 

Kai kummien valintaan vaikuttaa myös lapsen isän mielipide. Mun mielestä sulla ei ole mitään oikeutta olla loukkaantunut. Ei se että et ole kummi, estä sinua olemaan lapsen saatavilla ja ystäväsi ystävä.

 

Kai kummien valintaan vaikuttaa myös lapsen isän mielipide. Mun mielestä sulla ei ole mitään oikeutta olla loukkaantunut. Ei se että et ole kummi, estä sinua olemaan lapsen saatavilla ja ystäväsi ystävä.

Katson, että minulla on oikeus olla loukkaantunut, jos minusta niin tuntuu. Jos ystäväni peruu kummiuden. On minullakin oikeus ottaa hieman etäisyyttä ja keskittyä muihin asioihin.