kummiudesta!

Hei!

Miten hoidatte kummin "tehtäviä" ja siis huomioitte kummilastanne? Harrastatteko tai touhuatte muuten vaan niiden kanssa? Itselläni 2 kummilasta ja tuntuu ettei aika riitä tarpeeksi omien pienten lisäksi näille lapsille. Aikoinaan sanoin että en halua olla pelkästään se lahjojen tuoja mutta siihen se meinaa jäädä. Lahjatkin on sitten hankalaa ostaa kun ei tunne kummilapsiaan : (

 

Alun pitäen ajatus oli, että viettäisin sitä aikaa kummilapsen kanssa. Perhe kuitenkin muutti kauas, minä jäin tänne, välimatka on siis tosi pitkä.

Silloin kun asuimme periaatteessa lähekkäin, otin kummilapsen luokseni kylään. Kerrat jäi harvaksi; olin vuorotyössä, parisuhde jumissa, omat lapset murroiässä ja minä olin tavattoman uupunut. Vapailla en sitten jaksanut..

Kesälomalla kerran oli mukana parin yön verran. Lapsi oli leikki-ikäinen.

Minä olen heidän luonaan käynyt noin 4-5 vuotta sitten viimeksi, silloin tapasimme siis viimeksi, olin muutaman yön heillä, vierailu ei mitenkään onnistunut ollut.
Kummilapsen perhe on täällä suunnalla tehnyt varmaan joka kesä lomamatkaa, minun luona eivät ole joutaneet kyläilemään edes sen verran, että oltaisi treffattu jossain turistipaikassa, käyty kahvilassa tms. lyhyttä, jos ohjelma siis on tiukka... ?


Nyt kummilapsi on ..ööö,tota.. kohta 10 v. Olen saanut hänestä kolme valokuvaa; päiväkotikuvia kahdesti ja sitten yhden kuvan koululaisesta.

Olen pari kertaa vaaterekkien ääreltä soittanut ja kysynyt, kummilapsen äiti on kertonut millaisista tykkää, mistä ei .

Lähetän siis kahdesti vuodessa paketin postissa; jouluna ja synttäreillä. Paketin sisältö on ihan arpapeliä. Enkä tiedä, ovatko kelvanneet tai vaatteet olleet sopvia, kun ei ole kiitosta tai kommenttia ikinä kuulunut.

Ajattelin, että postittelen rippikouluikään asti, rippilahjaa en automaattina laita jos ei kerrota että on kofirmoitu.
Että laitan lahjaa sitten kun täyttää 18 v, ja mitään valmistujaislahjoja en laita, jos ei kerrota että on valmistunut tms.

Olen siis kaukainen kummitäti, nimi kirjekuoressa tai paketissa. Toivon, että paketteja edes odotetaan.... vaikkeivät aina ihan nappiin menisikään..

 

Postikortteja voi laittaa, näin minä teen ja ovat tykättyjä. Meinaan muuloinkin kuin syntymäpäivinä.

 

En oikein käsitä mistä tämä kummitäti kaukaa valittaa. Hän itse kirjoituksensa mukaan on alunperin jäänyt etäiseksi. Kuitenkin hän jatkossa syyttää kummilapsensa perhettä siitä, etteivät ole pitäneet tiuhempaa yhteyttä. No, itsehän hän tällä tavalla aloitti, vai luinko väärin?

 

Haluaisin pitää kummityttöön yhteyttä mutta... Jos aina heidän muuttaessa tai puh nro muuttuu ei vaivauduta sitä mulle ilmoittamaan. Kuulen sen mutkien kautta. Ja he muuttavat usein. Aina synttärien aikaan minä sain kysellä koska voi tulla käymään. Tai muuten jos oisin halunnut kylään piti ruinata. Mun mitta katkes ja lopetin yhteydenpidon. Jos ei kelpaa niin ei väkisin. Onneksi on useampi kummilapsi joita näen päivittäin. Nuorin vajaa 3kk.

 

Lempiaiheeni !
Mulla on 5 kummilasta ja siinä on aivan liikaa. En ole läheinen kenenkään kanssa enkä oikeastaan edes haluaisi olla. Koen olevani jonkunmoinen "täytekummi" näille tenaville. Ajattelivat varmasti enemmän lahjoja saavansa koska olin tuolloin suht. hyväpalkkainen jopa varakaslapseton sinkku.
Eli postitteluks menee ripillepääsyyn asti.
Kummius ei ole mulle tärkeää, enkä halua omieni kummeiltakaan mitään. Toki paremmin ME muistamme lasten kummeja, minua kun ei koskaan. Ei edes silloin kun viitsin aikanani yritää...
Tästä kummihommasta on tullut lahjojen ostamista, suorastaan velvoitetaan muistamaan ja ostamaan ! Inhottavaa..

 

\

En oikein käsitä mistä tämä kummitäti kaukaa valittaa. Hän itse kirjoituksensa mukaan on alunperin jäänyt etäiseksi. Kuitenkin hän jatkossa syyttää kummilapsensa perhettä siitä, etteivät ole pitäneet tiuhempaa yhteyttä. No, itsehän hän tällä tavalla aloitti, vai luinko väärin?

Luit väärin.
Olen jäänyt etäiseksi pitkän välimatkan takia. En enää jaksa tämän enempää yhteydenpitoja, koska ne ovat yksipuolisia.

Kummilapsen perhe muutti toiselle paikkakunnalle toiseen päähän suomea, kun kummilapsi oli jotain 2 vuotias.
Jossittelu on turhaa, mutta okei: JOS he edelleen asuisivat täällä pääkaupunkiseudulla, voisin tavata kummilasta useammin, koska minulla on nyt (on ollut jo pitkään, monta vuotta, aika pian heidän muuttonsa jälkeen siis) päivätyö ja vakaa elämäntilanne.

Pidimme yhteyttä silloin kun he asuivat täällä, kävimme kylässä. Kuitenkin; kummilapsen perheessä oli kaksi pientä lasta, se rajoittaa, tottakai.
Minä olin vuorotyössä, sekin rajoittaa. heillä ei ollut autoa, Hki keskustassa taas ei parkkipaikkoja, matkaan meni julkisilla kauan. Sekin rajoitti kyläilyjä ja tapaamisia puolin ja toisin mutta yritystä ja yhteyden pitoa oli.

He siis muuttivat. Ainoa kerta jolloin otimme kummilapsen mökille, jäi myö viimeiseksi koska erosin ja mökki jäi exälle.
Minä en reissaa siellä suunnassa Suomea; viimeksi kävin ... äh, milloin se olikaan...
Vein mennessäni sinne lahjan, ja totesin lasten huoneessa, että aiemmin antamani lahjat ovat kadonneet kuin molokin kitaan, nukelle ompelemani vaatteet olivat hukassa jne....

En viitsi kertoa paikkakuntaa, mutta se on semmonen, ettei siellä ole "mitään".. eikä se ole edes minkään läpikulkumatkalla..

Kummilapsen perhe sen sijaan on useina kesinä käynyt täällä päin, onhan täällä heillä sukua, kavereita ja onhan täällä nämä lintsit sun muut huvituspaikat. Käydessään täällä he eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, paitsi jälkeenpäin että tuli käytyä ja kerran että "ollaan lähdössä kotiin päin ajamaan, oletko kotona jos piipahdamme ennen lähtöä kahvilla". No en ollut. Olisin ollut, jos olisivat kertoneet etukäteen että ovat käymässä..


Lähetän kahdesti vuodessa lapselle lahjapaketin enkä edes tiedä, mitä lapsi harrastaa, minkä näköinen hän on, minkä kokoisia vaatteita käyttää, mistä on kiinnostunut ja niin edelleen. En saa kuvaa, en korttia, en kiitosta.
Näin nämä kuluneet 7 vuotta.

Pelkkä pieni koulukuva riittäisi, se olisi kiva. Näkisi, miltä se kummilapsi näyttää..

Viimeksi laitoin joulun pakettiin mukaan vähän kirjettä kummilapselle. En saanut vastausta tms.
Sähköpostiosoitteet on, puhelinnumerot on.
Olen laittanut em. "laitteisiin" viestiä, mutta yksipuolinen yhteydenotto tympii joten lopetin.

En tiedä, kelpaako lahjani. .. enkä tunne kummilasta.. joten ihan arpapelillä ostan.. en tiedä, miksi minut kummiksi valittiin, innolla ja ylpeydellä siihen kuitenkin suostuin ja ryhdyin.

 

Voi ystävä ! Lopeta "kummittelu" eihän sinua arvosteta pätkän vertaa, kuten ei minuakaan.
Olet tehnyt parhaasi ja paljon oletkin, se riittää !
Jospa sitten tykönään miettisivät miksi kun ei lahjaa postissa tulekaan.
Nykyisin on niin surullisen tavallista olettaa että se kummi on se joka muistaa, ostaa, käy, soittaa...Eihän se niin saa olla !
Kummisuhde on molemminpuolinen.
Itse mietin kanssa raa`asti välien poikki laittamista. En enää jaksa olla se tuntematon lomsa joka täyttää toiveet -ja niitähän riittää !

 

En osaa näköjään kirjoittaa... LOMPSA tarkoitin !

 

Kiitoksia vastanneille!

Juuri tuota tarkoitin että ei ole kiva ostaa ainoastaan sitä lahjaa. Jotain muutakin sen kummiuden pitäisi olla mutta mitä sitten jos Kummiperhe ei yhtään panosta.

Ei todellakaan kannata lähettää sitä lahjaa jos muuten ei näe ollenkaan!!!

Toi postikorttien lähettäminen oli hyvä. sitä on joskus tehtykin mutta unohtunut...

Kiitti!

 

\

Voi ystävä ! Lopeta "kummittelu" eihän sinua arvosteta pätkän vertaa, kuten ei minuakaan.
Olet tehnyt parhaasi ja paljon oletkin, se riittää !
Jospa sitten tykönään miettisivät miksi kun ei lahjaa postissa tulekaan.
Nykyisin on niin surullisen tavallista olettaa että se kummi on se joka muistaa, ostaa, käy, soittaa...Eihän se niin saa olla !
Kummisuhde on molemminpuolinen.
Itse mietin kanssa raa`asti välien poikki laittamista. En enää jaksa olla se tuntematon lomsa joka täyttää toiveet -ja niitähän riittää !

Hmm.. miettimisen arvoinen asia.
Olen ajatellut, että olen itse totuttanut lapsen tähän, itsellenki kummi oli tärkeä henkilö ja omien lasten kohdalla olen saman huomannut; kummilta odotetaan jonkinlaista olemassaolon merkkejä.

Mutta niin. Nyt lapsi täyttää 10 v. Voisin lähettä 10 e. Ja sitten vaan joulu- ja synttärikortteja.

Tätä voisi harkita.. kiitti ravistelusta. :heart:

 

Minulla on vain yksi kummilapsi ja lisää haluaisin!!! Toivon kovasti, että pian toisen lapsensa saava ystäväni pyytäisi minua ja miestäni lapsensa kummiksi.

Oma kummityttöni asuu ihan toisella puolella Suomea. Näemme muutaman kerran vuodessa, tosin aina isossa porukassa, joten kahdenkesken oleminen kummitytön kanssa jää vähiin.
Toivoisin niin, että asuisimme lähempänä toisiamme. Haluaisin pysyä kummitytölleni läheisenä. Veisin häntä aika-ajoin leffaan, pyytäisin yökylään ihan huvikseen, saunomaan, kaupungille jne.
Lahjat toki ostan aina synttäriksi, jouluksi ja nimppariksi jotain pientä. Välillä saatan pistää jotain välilläkin postiin, jos vaikka alennusmyynnistä on tarttunut jotain kivaa mukaan. Kortteja lähettelen myös silloin tällöin ja joskus soittelen tai textailen.

 

Onneks mulla ei ole yhtään kummilasta eikä tule ikinä olemaan. (En kuulu kirkkoon, en siis onnekseni ole voinut ryhtyä "lahjojen ostajaksi") Sitähän se nimittäin on, yksipuoleista lahjontaa. Miehelläni on 3 kummilasta...eikä käy kateeks!!!!

Itselläni on kylläkin kummilapsia Moldovassa, lasten tubisairaalassa. Lahjoitan hyväntekeväisyyteen joka kuukausi tietyn summan rahaa. Ilolla lahjoitan ja ajattelen lämmöllä näitä sairaita pikkuisia ja toivon, että se raha menee hyötykäyttöön!!

Muuten, nää mieheni kummilapset on ihan hyvätuloisten perheitten lapsia...yhdelläkin lapsella on lähes 10 kummia!!! Voi herrajestas sitä tavaranpaljoutta mikä tupsahtaa joka synttäreillä ja jouluna... :\| .

 

Wau, ihailen edellistä mielipidettä !! Minulla on 6 kummilasta :headwall: :headwall: ja olen kurkkua myöten täynnä kersojen ( vanhempien ) ahdistelua ja "velvoitteita".
Mieluummin tekisin kuten Sinä. antaisin rahaa sellaisille lapsille jotka oikeasti tarvitsevat ! Näillä hyvinvoivilla ahmateilla on jo KAIKKEA.

 

Kummius ei ole lahja-automaattina oloa. Paitsi jos kummi sillä paikkaa omaa huonoa omaatuntoaan. Minä olen ystävä muutamalle jo aikuiselle kummilapselleni. Suhteet lasten vanhempiin ovat heidän elämäntilateidensa muuttumisista johtuen olleet vaihtelevat. Välimatkaa on myös omien muuttamisteni takia ollut välillä 500 km:kin. Mutta posti kuljettaa kortteja ja kirjeitä, sähköpostit nykyisin ja puhelimet. Olen sitkeästi roikkunut mukana kummilasteni elämässä ja saanut heistä aikuisena ysväviä. Minusta tämä on ollut minulle oikeus, ei velvollisuus. Tätä samaa odotan myös omien lasteni kummeilta, en lahja-automaattina oloa.

 

\

Kummius ei ole lahja-automaattina oloa. Paitsi jos kummi sillä paikkaa omaa huonoa omaatuntoaan. Minä olen ystävä muutamalle jo aikuiselle kummilapselleni. Suhteet lasten vanhempiin ovat heidän elämäntilateidensa muuttumisista johtuen olleet vaihtelevat. Välimatkaa on myös omien muuttamisteni takia ollut välillä 500 km:kin. Mutta posti kuljettaa kortteja ja kirjeitä, sähköpostit nykyisin ja puhelimet. Olen sitkeästi roikkunut mukana kummilasteni elämässä ja saanut heistä aikuisena ysväviä. Minusta tämä on ollut minulle oikeus, ei velvollisuus. Tätä samaa odotan myös omien lasteni kummeilta, en lahja-automaattina oloa.

No jos koskaan ei kukaan vastaa kirjeeseen / sähköpostiviestiin / korttiin, ja jos yhteydenotot ovat koko ajan yksipuolisia sinun taholta tulevia, miten jaksat, viitsit? Eikö turhauta?

Minä otin kummin tehtävän ilolla ja ylpeydellä vastaan, mutta alkaa tässä into hiipua kun ei edes sitä pientä koulukuvaa viitsitä postittaa.
Ajattelin, että joulun kirjeeseen vastavat, mutta ei mitään ole kuulunut,. On varmaan vaLOkuvineen roskiin päätynyt.
Joten .. :headwall:

 

Täällä kans eräs kummitteluun kyllääntynyt :wave:
Miksi se on nykyisin tällaista ? Kaikissa mainoksissakin kehotetaan "mummit ja kummit" ostoksille !
Lapsuudessani 70-luvun lopulla ostettiin ne kummilusikat, seuraavan kerran muistettiin lasta kun ripille pääsi. No ehkä joskus harvoin tuli joku kirja...ja se riitti. Niin oli monilla muillakin, monet eivät olleet kummien kanssa tekemisssä eikä sitä missään paruttu.
Nyt halutaan varmistaa lapselle mammonat ja materiaali, siksi tämä kummivouhotus on niin voimissaan. Pöyristyttää sekin kun kummeja otetaan monta= tuleepahan enemmän lahjoja -näin eräs ystävänikin sanoi kun pyysi lapselleen 5 kummia :headwall:

 

Jaksan ja viitsin siksi, että kyseessä on lapsi, joka on syytön vanhempiinsa. Olen tehtävän vastaanottanut ja sen hoidan. En siksi, että vaatisin jotakin itselleni, vaan siksi, että voin antaa jotakin näille lapsille. Minä olen se aikuinen, jos lapsen vanhemmat eivät sitä ole, se ei ole lapsen vika, lapsi on siihen syytön. Näin tämä on toiminut ja tuottanut minulle kummilapsissani nyt aikuisia ystäviä. Olen siis lasten kummi, en heidän vanhempiensa.

 

Mulla on kaksi kummilasta, molemmat asuvat samassa kaupungissä. Näen heitä usein. Oma lapseni ja vanhempi kummilapseni ovat serkuksia, ja ikäeroa vuosi, joten tulevat hyvin juttuun ja haluavat nähdä toisiaan. Minäkin vielä olen yhteydessä häneen ja hänen vanhempinsa, vaikka oman lapseni isästä olen eronnut ja tämä kummilapseni perhe on exäni veljen perhe. Olemme vieläkin hyviä ystäviä ja autamme toisiamme lasten hoidossa jne.

Toinen kummilapseni on 10 kk ja häntäkin olen nähnyt vähintään kerran kuukaudessa. Toinen lapseni on syntymässä kuukauden päästä, joten heilläkään ei keskenään ole paljoa ikäeroa, joten varmasti keksimme tulevaisuudessakin kivaa tekemistä.

Lahjoja ja viemisiä olen välillä ostanut, muutenkin kuin syntymäpäivinä. Jos vaan löydän jotainkivaa ja se mielestäni sopii lapselle,niin mielelläni ostan sen ja annan. Hekin antavat minulle paljon, kun saan touhuta ja leikkiä ja nähdä heidän kasvavan ja oppivan uusia asioita.

Minä olen innoissani ja ylpeä saadessani olla kummitäti. Tosin liika kummilapsi on liikaa eli korkeintaan kolme voisin itselleni kuvitella.

 

Itse en ole kenekään kummi. mutta kummeilta toivoisin enmmän sitä että oivat enemmän läsnä kummilapsiensa elämässä niinkään paketit ja rahalliset lahjat ei ole kivoja,,
Meilläkin osa vanhempien lapsien kummieista toisinaan muistaa ihan hyvin sillon kun poika oli pieni niin kävivät tosi usein kun vieressä asuivat nyt vanhemiten on vähän hiipunut.
Ja vanhin tyttö ei edes tiedä kuka on hänen kummi kun nimen sanoo kun ei ole ikinä kastejuhlan jälkeen nähnyt ja muisanut millään lailla.
Kolmannen lapsen kummit asuu ihan vieressä ja käy noin kerran vuodessa ja ikinä ei lastenhoitoapua tarjoa..
Neljännen lapsen osa kummeista asuu niin pitkällä ja ei ees korteilla muistanut ja lähellä asuvat kummit oli niin sairaita et 1v synttäreitä ei päässy viettämään...
Kummit on ihan peestä....

 

Kun luin noita kirjoituksia tuli mieleeni eräs seikka. MIKSI SUOSTUA KUMMIKSI, JOS EI HALUA. Eikös viisi kummilasta ole jo liikaa??? Eivät ne jotka pyytävät kummiksi voi automaattisesti yietää, että niitä on jo entuudestaan..................Olisikos nyt niin, ettei ole kehdannut kieltäytyä. Turhaa miellyttämisen tarvetta.