\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2007 klo 22:25 äiskyli kirjoitti:
En oikein käsitä mistä tämä kummitäti kaukaa valittaa. Hän itse kirjoituksensa mukaan on alunperin jäänyt etäiseksi. Kuitenkin hän jatkossa syyttää kummilapsensa perhettä siitä, etteivät ole pitäneet tiuhempaa yhteyttä. No, itsehän hän tällä tavalla aloitti, vai luinko väärin?
Luit väärin.
Olen jäänyt etäiseksi pitkän välimatkan takia. En enää jaksa tämän enempää yhteydenpitoja, koska ne ovat yksipuolisia.
Kummilapsen perhe muutti toiselle paikkakunnalle toiseen päähän suomea, kun kummilapsi oli jotain 2 vuotias.
Jossittelu on turhaa, mutta okei: JOS he edelleen asuisivat täällä pääkaupunkiseudulla, voisin tavata kummilasta useammin, koska minulla on nyt (on ollut jo pitkään, monta vuotta, aika pian heidän muuttonsa jälkeen siis) päivätyö ja vakaa elämäntilanne.
Pidimme yhteyttä silloin kun he asuivat täällä, kävimme kylässä. Kuitenkin; kummilapsen perheessä oli kaksi pientä lasta, se rajoittaa, tottakai.
Minä olin vuorotyössä, sekin rajoittaa. heillä ei ollut autoa, Hki keskustassa taas ei parkkipaikkoja, matkaan meni julkisilla kauan. Sekin rajoitti kyläilyjä ja tapaamisia puolin ja toisin mutta yritystä ja yhteyden pitoa oli.
He siis muuttivat. Ainoa kerta jolloin otimme kummilapsen mökille, jäi myö viimeiseksi koska erosin ja mökki jäi exälle.
Minä en reissaa siellä suunnassa Suomea; viimeksi kävin ... äh, milloin se olikaan...
Vein mennessäni sinne lahjan, ja totesin lasten huoneessa, että aiemmin antamani lahjat ovat kadonneet kuin molokin kitaan, nukelle ompelemani vaatteet olivat hukassa jne....
En viitsi kertoa paikkakuntaa, mutta se on semmonen, ettei siellä ole "mitään".. eikä se ole edes minkään läpikulkumatkalla..
Kummilapsen perhe sen sijaan on useina kesinä käynyt täällä päin, onhan täällä heillä sukua, kavereita ja onhan täällä nämä lintsit sun muut huvituspaikat. Käydessään täällä he eivät ole ottaneet minuun yhteyttä, paitsi jälkeenpäin että tuli käytyä ja kerran että "ollaan lähdössä kotiin päin ajamaan, oletko kotona jos piipahdamme ennen lähtöä kahvilla". No en ollut. Olisin ollut, jos olisivat kertoneet etukäteen että ovat käymässä..
Lähetän kahdesti vuodessa lapselle lahjapaketin enkä edes tiedä, mitä lapsi harrastaa, minkä näköinen hän on, minkä kokoisia vaatteita käyttää, mistä on kiinnostunut ja niin edelleen. En saa kuvaa, en korttia, en kiitosta.
Näin nämä kuluneet 7 vuotta.
Pelkkä pieni koulukuva riittäisi, se olisi kiva. Näkisi, miltä se kummilapsi näyttää..
Viimeksi laitoin joulun pakettiin mukaan vähän kirjettä kummilapselle. En saanut vastausta tms.
Sähköpostiosoitteet on, puhelinnumerot on.
Olen laittanut em. "laitteisiin" viestiä, mutta yksipuolinen yhteydenotto tympii joten lopetin.
En tiedä, kelpaako lahjani. .. enkä tunne kummilasta.. joten ihan arpapelillä ostan.. en tiedä, miksi minut kummiksi valittiin, innolla ja ylpeydellä siihen kuitenkin suostuin ja ryhdyin.