Kummiudesta ongelma, auttakaa oikeasti

["mallu"]

Pyysin miespuolista serkkuani lapselleni kummiksi. Hän on sukulaiseni ja perheellinen myös. Kirjoitin asiasta sähköpostia hänelle jossa laajalti kerroin mitä kummius mielestäni on ja että en odota mitään kummallisia velvoitteita; korostin, että kummi ei ole lahja-automaatti ym. vaan että kaipaamme aivan lämmintä ihmissuhdetta ja että lapsi saisi tuntea olevansa sellaisenaan tärkeä kummille. Kerroin lisäksi, että emme odota mitään väkinäisiä säännöllisiä tapaamsia, vaan ihan avointa reilua perheystävyyttä. Jos nyt saatte kiinni mitä ajan takaa?

Lähetin sähköpostin 4 päivää sitten, mitään ei ole kuulunut. Meilin lopussa pyysin vastausta tms. ja sanoin etten ota itse nyt kontaktia häneen vaan jään odottamaan hänen yhteydenottoaan. Mitään siis ei ole 4 päivään kuulunut. Itse tämä henkilö on aikanaan minulle sanonut, että kummius on kunniatehtävä ja että tärkeä asia, kun olemme yleisellä tasolla siitä puhuneet. Meili on luettu ja mennyt perille, sen tiedän. Lisäksi olemme olleet FB:ssä onlinessa samaan aikaan, mitään hän ei ole laittanut.

Eli miten tulkitsisitte tämän hiljaisuuden? Mistä nyt kenkä puristaa? Yleensä serkku vastaa meileihin hyvinkin äkkiä. Vai onko ongelmana se, että en pyytänyt hänen avovaimoaan kummiksi? Avovaimoa en tunne niin hyvin ollenkaan. Vai olenko liian hätäinen? Odotanko vielä? Soitanko seuraavaksi vai jätänkö asian silleen enkä ota enää koskaan puheeksi sitä? Merkitseekö tuo vaikeneminen kieltäytymistä? Olen todella hämilläni, auttakaa mielipiteinenne.

 

[loo]

Jospa sen täytyy miettiä asiaa? Anna sen miettiä rauhassa

 

["tyttö"]

Et sitten voinut soittaa serkkupojalles ja kysyä siten kummiksi?

 

["vieras"]

Jos asia vaivaa, ota yhteyttä, kysy mihin päätökseen tuli.

 

[bud]

Laajalti kerroit? Mitähän se meinaa? Tuli itselle ainakin sellainen olo, että mies on aikamoiset paineet saanut, vaikka varmasti tarkoitit toista. Ja on aika junttia pyytää ketään kummiksi sähköpostilla,ehkäpä ei siksi vastaa.

 

["Vilukissa"]

Onkos tuolla vastauksella mimmonen kiirus? Jospa hän kuitenkin tarvitsee aikaa miettimiseen, mene ja tiedä. Miksi et muuten voinut asiasta soittaa serkullesi ja puhua heti selväksi, vastauksenkin olisit varmasti heti saanut . Näin toimin itse aikoinani, eikä edes mieleeni tullut lähteä asiaa seikkaperäisesti esittämään meilien muodossa....

 

[jaaaaa]

Toisaalta kyllä meilitse esitetty kysymys antaa aikaa ajatella, eikä tarvi puhelimessa keksiä hätävalheita, jos tehtävä ei kiinnostakaan... voi sitten rauhassa miettiä miten kieltäytyä kunniasta.

 

[Mallu, alkuperäinen]

Juuri siksi en soittanut, koska arvelin että siinä tilanteessa voi tulla vaikea tilanne. Siksi kirjoitin kauniin ja ystävällisen meilin. Hän kyllä tietää tapani kirjoittaa "laajasti" ja vuolaasti; tuntee kyllä minut. Halusin antaa aikaa pohtia ja miettiä ja kieltäytymisenkin ymmärrän. Mutta lähinnä oisin odottanut, että ois ees kuitannut takaisin jotakin. En missään nimessä tarkoittanut olla juntti pyytäessäni s-postilla, halusin vain antaa aikaa miettiä. En tässä nyt penää KYLLÄ tai EI vastausta, vaan lähinnä sitä että ois ees jotenkin reagoinut asiaan. Ja sitten se, että mua alkoi ujostuttaa itseäni niin kauheasti, etten uskaltanut soittaa. Pelkäsin hänen reaktiotaan aika paljon. Mutta ilmeisesti olen mokannut tämän asian perusteellisesti ja parempi ehkä vaieta kokonaan. Kyllä niitä mokia sattuu aina toisinaan. Vaikka ihan päinvastaista nimenomaan tarkoitin! Pelkkää hyvää!

 

["Vieras"]

Ehkä kyse siitä ettet pyytänyt vaimoakin kummiksi, ottavat jotenkin loukkauksena sen jos vain pariskunnasta toista pyydetään. Tälläkin palstalla joku tilitti kuinka loukkaantui kun häntä ei pyydetty vaikka miestä pyydettiin.

 

["Tuttu"]

Laita viestiä tyyliin: "Olethan saanut postini (plaa plaa plaa).. oletko ehtinyt miettiä asiaa, vai tarvitseko vielä lisäaikaa? (plaa plaa plaa).. haluaisin tiedon päätöksestäsi siihen-ja-siihen päivään mennessä, joten ehdit vielä pohtia asiaa. Tärkeähän meille olet joka tapauksessa, kummina tai sukulaisena.".

 

[..]

minusta jos olisivat naimisissa niin ilman muuta molempia pitäisi pyytää, mutta jos avoliitossa niin sitten ehkä ei tarvitse. vai onko se miten vakiintunut avoliitto? jos on yhteiset lapset ja pitkä, vakiintunut avoliitto jne niin tuntuis hassulta että molempia ei pyydetty.

 

[Mallu, alkuperäinen]

Voi hyvinkin olla ja serkkuni tuntien ei ehkä ole puhunut vaimolleen mitään juuri siksi.....
No, ehkä vielä voisin korjata asian esim. nyt jo soittamalla hänelle tms. ja pyytämällä vaimoakin kummiksi....?

 

["vieras"]

Itse olen neljän lapsen kummi. Yksi kummilapsista on ollut sikäli muita läheisempi, sillä hän on samaa ikäluokkaa lapsieni kanssa ja ovat kavereita. Kun hän tuli meille, sanottiin, että hän tulee käymään kummin luona vaikka käytännössä hän tapasi kavereitaan. Loput kolme kummilasta on eri ikäluokkaa ja sukupuolta kuin omat lapset eli heidän välilleen ei kaveruussuhteita ole tullut. Kaikkien lasten äidit ovat ystäviäni.

Itse muistan kummilapsia jouluna ja synttäreinä, tuon tuliaisia matkoilta, osallistun rippi- ja yo/valmistujaisjuhliin. Sen sijaan en ole viettänyt heidän kanssaan kahdenkeskistä aikaa, käyttänyt uimassa, kutsunut yökylään jne. Olisin ollut tosi ahdistunut, jos joku kummilapsen vanhemmista olisi odottanut minusta sellaista. Tottakai sellainen olisi minusta hienoa, mutta kun aika ja tarmo on mennyt ihan oman perheen arjen pyörittämiseen.

Omien lasteni kummit toimivat samalla tavoin kuin minä. Kysyin kerran lapsiltani, mitä odotuksia heillä oli kummeiltaan. Lasten mielestä kummit ovat jees, tosi mukavia, ja kanssakäyminen on ollut ihan riittävää.

Vain yksi näistä kummilapsista on minun ja miehen yhteinen, muille olen pelkästään minä kummina. Samoin omilla lapsillani on kummeina vain pariskunnan toinen puolisko. Minusta on hassua, että olisi pakko ottaa pariskunta kummeiksi, jos he ovat naimisissa. Nykyään kun kummiksi ennemmin joutuu kuin pääsee.

 

[dfdf]

[QUOTE="Vieras";24007228]Ehkä kyse siitä ettet pyytänyt vaimoakin kummiksi, ottavat jotenkin loukkauksena sen jos vain pariskunnasta toista pyydetään. Tälläkin palstalla joku tilitti kuinka loukkaantui kun häntä ei pyydetty vaikka miestä pyydettiin.[/QUOTE]

Veikkaan, että tämä on yksi syy, miksi serkkusi ei innostunut heti kummiudesta. Yleensä on tapana pyytää molemmat avopuolisot kummeiksi. Pyyntösi oli suora loukkaus serkkusi avopuolisoa kohtaan.

Toinen syy voi olla liian kovat odotuksesi kummiudelle. Monet ihmiset ovat niin kiireisiä, että antavat mielummin sen lahjan kuin uhraavat aikaansa. Itse en ole kummilapsiani juuri muuten tavannut kuin synttäreillä. Samoin on omien lasteni kummit. Ei tulisi mieleenkään vaatia kiireisiä vanhempia osallistumaan tämän enempää meidän lasten elämään, kun en itsekään ehdi vastavuoroisesti osallistumaan heidän elämäänsä.

 

[dfdf]

[QUOTE="vieras";24007321] Nykyään kun kummiksi ennemmin joutuu kuin pääsee.[/QUOTE]

Tämä on niin totta. Varsinkin ensimmäisen lapsensa saaneilla tuntuu olevan täysin epärealistiset ja ylimitoitetut odotukset kummin tehtävistä.

 

[mkojkjasö]

Mä ehkäpä kysyin vaikka facen kautta kun olette samaan aikaan siellä mitä mieltä on asiasta!

 

[kikatus]

täälläpäin ei ole "pakko" pyytää puolisoaki kummiksi, onneksi.

 

["nea"]

Ei todellakaan tarvitse pyytää pariskuntaa kummiksi. Kummiksi pyydetään niitä ihmisiä jotka ovat tärkeitä ja jos esim. veljen vaimo on vuosia haistatellut ja haukkunut ympäri kylää niin miksi se tulisi veljen mukana kummiksi pyytää?
Itse antaisin serkulle hieman enemmän aikaa miettiä ja sitten kysyisin suoraan vastausta. Voi olla että serkkusi kokee tuon kummiuden hieman suurena vastuuna tekstistäsi päätellen mutta itse tunnet serkkusi parhaiten.
Itse en pyytänyt siskon miestä(poikaystävää)samalla lapsemme kummiksi ja sisko loukkaantui ja kieltäytyi. Ja meidän välit eivät todella olleet ruusuiset tämän miehen kanssa.