kummityttö

Itkettää kovasti kummitytön 3kk puolesta,todettu ettei näe mitään.Saattaa olla muitakin juttuja jotka selviävät jatkotutkimuksissa.Ei pidä päätään,josta en ole huolissaan,mut selällään ollessaan pää vaantoiseen suuntaan.Kaipaisin kokemuksia ja tietoja.Itellä mulla on kolme tervettä lasta.Haluaisin olla täytenä tukena kummiperheelle.Mitä voisin tehdä?

 

Jos synnytyksessä on niska "rusahtanut" on niin kipeä, ettei saa käännettyä ja jäykistyy ilman fysioterapiaa. Jumpalla paranee hetkessä. Itselläni kaksi lasta piti päätään vain toiseen suuntaan, onneksi neuvolan täti tunnisti tilanteen omasta kokemuksesta. Lääkäri vain totesi, että terve lapsi, potkii terhakkaasti molemmilla jaloilla. Kävimme yksityisellä ja jumppa aloitettiin seuraavana päivänä. Molemmista tuli ihan hyviä naperoita. Mutta venyttely ja jumppauttaminen fysioterapeutilla saattaa olla tarpeen. Lääkäriltä saa lähetteen.

 

\

Itkettää kovasti kummitytön 3kk puolesta,todettu ettei näe mitään.Saattaa olla muitakin juttuja jotka selviävät jatkotutkimuksissa.Ei pidä päätään,josta en ole huolissaan,mut selällään ollessaan pää vaantoiseen suuntaan.Kaipaisin kokemuksia ja tietoja.Itellä mulla on kolme tervettä lasta.Haluaisin olla täytenä tukena kummiperheelle.Mitä voisin tehdä?

Jos mahdollista tarjoudu hoitamaan lasta...anna vanhemmille mahdollisuus ottaa omaa/yhteistä aikaa. Ole tukena ja kuuntelijana. Kysy vanhemmilta kuinka he itse jaksavat eikä aina vain lapsen kuulumisia....Varsinkin kun tutkimusrumba oiken alkaa...se on todella raskasta aikaa vanhemmille ja diagnoosin selviäminen voi vedä pitkän ajan. a kun se selviää niin sen hyväksyminen voi vedä pitkän, pikän ajan. Älä syylistä missään vaiheessa vanhempia (siis heltä voi tulla kommenttea jotka voi ärkyttää sellaista ihmistä joka ei vastaavaa ole kokenut) Ise ainakin saattoi oikein väsyneenä sanoa et ei jaksa enää jätän poan sairaalaan, pitäkööt hyvänään ym....arvaa vaan olisiko koskaan sitä voinut toteutaa....Älä ota aina puheeksi lapsen ongelmia, näe aina positiivisiakin asioita ja tuo ne julki. Positiiviset asiat lapsesta on nyt tärkeitä eikä vain ne mitä lapsi ei osaa tehdä....Tässä näin alkuun...

 

:attn: Merkkaan että löydän jatkossa tän omista viesteistäni...

 

\

[

Jos mahdollista tarjoudu hoitamaan lasta...anna vanhemmille mahdollisuus ottaa omaa/yhteistä aikaa. Ole tukena ja kuuntelijana. Kysy vanhemmilta kuinka he itse jaksavat eikä aina vain lapsen kuulumisia....Varsinkin kun tutkimusrumba oiken alkaa...se on todella raskasta aikaa vanhemmille ja diagnoosin selviäminen voi vedä pitkän ajan. a kun se selviää niin sen hyväksyminen voi vedä pitkän, pikän ajan. Älä syylistä missään vaiheessa vanhempia (siis heltä voi tulla kommenttea jotka voi ärkyttää sellaista ihmistä joka ei vastaavaa ole kokenut) Ise ainakin saattoi oikein väsyneenä sanoa et ei jaksa enää jätän poan sairaalaan, pitäkööt hyvänään ym....arvaa vaan olisiko koskaan sitä voinut toteutaa....Älä ota aina puheeksi lapsen ongelmia, näe aina positiivisiakin asioita ja tuo ne julki. Positiiviset asiat lapsesta on nyt tärkeitä eikä vain ne mitä lapsi ei osaa tehdä....Tässä näin alkuun...

[/quote]


Kiitos,tässä olikin monia juttuja...näinkin heidät tänään ja mielestäni osasin ehkä ollakin "monipuolinen"
Mut päätä en MUISTANUT tukea ku oma pienin jo vuoden.Vähän säikähin,kun pää kellahtikin...
Mä olen ainoa naiskummi,joten otan vielä paljon huoltakin niskoilleni.Syystäkin,koska taakka on valtava!Teki ihan pahaa katsoa surua heidän silmistään

 

itsellä myös näkövammainen lapsi joka vauvana luultiin olevan sokea. se oli aika shokki. siitä ei kannata ainakaan itse aloittaa puhumista jos he eivät itse sitä aloita, minulla vei ainakin aikaa kunnes pystyin puhumaan asioita muiden kanssa ja vastaata kyselyihin. eikä kannata olla sellanen super positiivinen ja sanoa että tänä päivänähän kaikki saa korjattua leikkauksilla tms. kun näköasioissa monesti ei ole mitään tehtävissä. se ärsytti suunnattomasti kun ihmiset ei tajunneet eivätkö uskoneet ettei sille mitään voi tehdä ja ne vaan jankkas ja jankkas että kyllä se sitten vanhermpana leikataan ja korjataan. eikä kannata kysellä lapsen kehityksestäs iihen sävyyn että: miksei hän vielä tee sitä tai tätä tai kohta hän varmasti alkaa kannattelemaan päätänsä tms. koska sokea lapsen kehitys etenee omalla painollaan ja huomattavasti hitaammin yleensä kun näkevän. etsiä positiivisia puolia ja toivoa että lapsi olisi muuten terve lukuunottamatta näköä. se kuitnekin on loppupeleissä pieni asia jos muuten on terve. katso myös: www.nkl.fi ja www.silmatera.fi

 

ja päätä meidänkin lapsi piti aina pienennä soon valoon päin suunnattuna esim jos ikkuna oli oikealla lapsen pää oli oikealla. kannattaa vaihdella paikkaa missä lasta pitää koska jos lapsi näkee vähän valoa hän vaistomaisesti pitää päätään valoa kohti. eli sitteri erisuuntaan niin että valo tulee vaihtelevasti vasemmalta tai oikealta. ja jumppari varmaan kattoo onko niskajännistystsä jos pitkään on jo pitänyt toisella puol niin varmaan on.

 

Kunnollinen ja ymmärtävä fysioterapeutti on kyllä kullanarvoinen, meillä on sellainen kuka muuten tekee vaan vammaisten kanssa työtä mutta osaa antaa henkiselläkin tasolla tosi hyvää tukea. Meillä itsellä on poika kuka on kehityksessä jäljessä eikä tietää miten tämä päänuppi vielä rupee toimimaan. Mutta ei ole mitää vammaisuutta eikä muuta diagnoosia silläpuolella onneksi vielä. Syntyi rv 23+0.