Kummitusjuttuja... Onko sinulle itsellesi tai lähipiirissäsi tapahtunut jotain yliluonnollista?

Ja en tiedä onko tällä tekemistä henkien kanssa, mutta olen usein hyvin onnekas. Isot ja pienemmätkin murheet tuppaavat selviämään kuin itsestään. Olen hyvin huolimaton ja mm. lompakkoni olen kadottanut ruotsinlaivallakin useamman kerran (ainakin 4), mutta se on aina viety infoon koskemattomana. Sama juttu kännyköillä ja avaimilla. Uskon jumalaan (en nyt minkään tietyn uskonnon, vaan yleisesti) ja joskus rukoilen (kun en muutakaan yhteydenottotapaa tiedä), ja pyytämäni asiat tapahtuvat todella usein. Tosin pyydän vain ihan mahdollisia asioita. Mutta usein olen saanut epätodennäköisenkin työpaikan tai muun mahdollisuuden joka on osoittautunut korvaamattomaksi elämykseksi ja kokemukseksi tässä elämässä. On hauska ajatus, että voi uskoa tähän oman vaikutusmahdollisuuden ulkopuoliseen onneen ja tuuriin. *koputtaa vimmatuusti puuta, eli omaa nuppiaan*

 

up

 

Eipä oo pitkään aikaan upitettu. Olisko näitä lisää??

 

Up up, kaikki nyt kertoo kyllääääää.

 

hui! ei oisi pitänyt lukea näitä! Tulee kylmät väreet selkään.. Meillä majoilee kummitus. Se ei tee mitään pahaa, mitä nyt välillä askelia kuulunut yläkerrassa ja pari esinettä tippunu, mutta on saanu nukuttua. pimeinä talvi-iltoina kun mielikuvitus on liiankin villi mua pelottaa

 

vainoharhaisten hölinää

just joo ei raamatussakaan tietääkseni puhuta siitä minne sielut menee ennen viimeistä tuomiota. Maailmassahan on aina oltava yliluonnollista, vai?

 

Hauskoja tarinoita. Mutta kai tiedätte, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa?! Väsymys, mielikuvitus... siinäpä ainekset kaikenlaiseen. Ja muutama kauhuleffa liikaa Mutta kiva näitä on lukea.

Jos jotain yliluonnollista oikeasti olisi, niin siitä olisi todisteita. Samoin kuin ufoista.

 

Itse tänään olin ystäväni kanssa pihalla sitten alkoi polvet tärisemään ja koko vartalo sitten sanoin voisitko lopettaa ja se loppui ja jatkui myöhemmin uudellen

 

talo jossa asuttiin lapsena oli n. 30luvulta. ylakerrassa siella oli kaksi vinttia, toinen isompi, toinen pienempi. isompi vintti oli kylma, mutta omalla tavalla viihtyisa, siella sailytettiin vaatteita ym tavaraa. mutta tuo pienempi.... se ei ollut kovin kylma, mutta ahdistava. en osaa selittaa miksi. harvoin sinne huvikseen meni, vain kun oli pakko . viela yla-aste ikaisenakin.... vanhemanpi muuttivat pois, rakensivat uuden talon ja erosivat. itsekin muutin toiselle paikkakunnalle,.opiskelin, sain lapsia. erosin 10v jalkeen myrskyisasta suhteestalasten isaan. teimme eroa jo pitkaan vaikka yritimme kovasti saada liittoa toimimaan. muutin lopullta lasten kanssa omaan asuntoon vuokralle, olin niin helpottunut erosta etta nukuin ensimmaiset 3vrk. tiesin etta teimme miehen kanssa oikean ratkaisun, vaikka se silloin tuntui raskaaltakin tottakai. olin asunut uudessa asunnossa n 1,5kk kun nain elamani karmivimman painajaisen. Unessa, olin tuossa lapsuuden kodissa. sisalla ei ollut muita kuin mina ja lapseni "reaali-ikaisina" eli samanikaisina kuin siihen aikaan todellisuudessakin olimme. oli ukkonen ja sahkot katkeilivat tuossa talossa. jytina ja meteli oli korvia huumaavaa. tunsin miten "paha" alkoi valua tuon pienen vintin seinia pitkin alakertaan mustana juovana. soitin exmiehelleni etta tulee hakemaan lapset pois. kun nain lasten isan olevan pihassa, avasin ulko-oven ja kaskin lasten menna isansa mukaan. itse en "pystynyt" astumaan ulos talosta, jain ikaankuin sinne loukkuun. herasin valtavaan ahdistukseen ja asia kummitteli mielessani kauan...