kummitäti ei tullut lapseni synttäreille.

  • Viestiketjun aloittaja "sara"
  • Ensimmäinen viesti
eevee
Meillä kummi on kutsuttu synttäreille hyvissä ajoin, silti ei mitään, ei edes onnitteluja tekstiviestinä yhtenäkään syntymäpäivänä. Nyt lapsi jo 6 -vuotias. Ja sellainen ruinaus kun piti kummiksi päästä :(
 
"sofia"
meidän lapsella on kaksi kummia,jotka eivät noteeraa tytön synttäreitä mitenkään..vaikka fb:ssakin mainitsin asiasta...Meillä siis oli myös pe synttärit.3v on tyttö.Onneksi kaksi muuta muistaa aina ja ovat muutenkin kiinnostuneita tytöstä.
 
"Vierailija"
No meillä lapsen vaari ei viitsi tulla synttäreille. Mummo (vaimonsa) kyllä tulee, mutta vaari ei tule mukaan, vaikka pääsisi samalla autokyydillä ovelta ovelle. :-(

Mutta ei voi mitään. Lohduttaudun sillä, että lapsella on paljon muita ihania, rakastavia aikuisia elämässään.
 
ymmärrän tunteesi. Meillä yksi kummi pidä yhteyttä vaikka me yritämme. Enää en viitsi minäkään pitää yhteyttä.. yksipuolisuus harmittaa!
Meillä on kolme kummilasta.Kahteen tulee pidettyä useammin yhteyttä kuin siihen kolmanteen. Isoin syy on se,että mikään lahja ei oo tarpeeksi ja mistään ei esimerkiksi kiitetä, oli lahja sitten tavaraa tai rahaa. Tarviis varmaan satanen antaa että olis "hyvä lahja".
 
Isä
Meillä on yksi kummitäti ihan samanlainen, ei ole käynyt kuin ristiäisissä, lahjat tulevat yleensä 9kuukautta myöhässä, jos silloinkaan, vanhin tyttäreni on nähnyt kumminsa nyt kolme kertaa...
Odottaa aina, mutta ei koskaan tule, puolison paras ystävä vielä...
 
Minulla on aina ollut kummi vain ns. paperilla. Muisti minua vasta täytettyäni 18v ja tyrkkäsi minulle sylillisen lahjuksia + pahoittelut, että tilanne on ollut "tiedäthän kyllä millainen". Noh, ei sillä että olis kauheena painanut se, että mulla ei käytännössä ole koskaan ollut kummia. Jotenkin siihen ajatukseen vain tottui, eikä koskaan odottanutkaan mitään sieltä suunnalta. Konfirmaatiossakin oma äitini tuli pitämään kättään pääni päällä, vaikka muilla siinä olivat kummit. Kyseessä siis sukulainen ja näin perinteisesti sukulaiskiistat syynä miksi ei yhteyttä pidelty. Näin lapsena toki olin asiaan täysin syytön, eikä mulla henk.koht. koskaan mitään kummiani vastaan ole ollutkaan.

Tämän vuoksi mulle ei oo koskaan muodostunut mitään kovin virallista ajatustapaa kummeista tai kummiudesta, saati sellaisen tärkeydestä. Aion kuitenkin olla omille kummitettavilleni läheinen ja toivon, että myös oman lapseni kummit tulevat olemaan edes jollain tavalla osana lapseni elämää.

Musta olis kätevää, että kukin tahollaan niitä kummeja valkatessaan kertoisi kummiehdokkaille, mitä heiltä odottaa kummina. Oli se sitten vierailu/vuosi, lahjuksia kärrikaupalla tai vain läsnäoloa, niin puhukaa ajatuksenne julki, niin ei tarvi sitten jälkikäteen manailla. :)
 

Yhteistyössä