kummiongelmia

onko muilla vastaavia ongelmia... Esikoiseni sylikummi ei tunnu välittävän kummilapsestaan tuon taivaallista. käy noi kaksi kertaa vuodessa jouluna ja synttärinä vain tuomassa lahjat ja häipyy. viime jouluna jopa jätti paketin vain yhteiselle tutulle! en jaksa enää murehti asiaa mutta ihmettelen kyllä että miksi edes suostui ko. hommaan!
Muilla kokemuksia?

 

Juu, kyllä tuo tutulta kuulostaa joidenkin kummien kohdalla, valitettavasti. Meillä on neljä lasta ja kaikilla 2-4kummia, joten joukkoon mahtuu monenlaisia ihmisiäkin.

Toki ihmiset muuttuu ja tilanteet muuttuu, eikä ihmissuhteet aina kestä, mutta musta ainakin tuntuu kovin pahalta tuollanen. Olemme yrittäneet valita kummeiksi nimenomaan ihmisiä, jotka olisivat tärkeitä lapselle. Meille kun kummit merkitsevät paljon muutakin kuin pakollista velvollisuutta tai lahja-automaattia... Eikä vika ole siinäkään, ettemmekö itse olisi yrittäneet pitää yhteyttä kummien suuntaan... :/ Tosin ei sitä suhdetta kauan jaksa yksipuolisesti hoitaa.

Onneksi meidän lasten kummien joukossa on asian vakavasti ottaviakin kummeja, jotka sitten tuottavatkin iloa sitäkin enemmän. Jännä juttu on, että pari sellaista ihmistä, jotka ovat olleet tosi läheisiä valintahetkellä, on muuttunut aivan täysin vuosien varrella. Sitten taas pari kummia on osoittautunut aivan loistovalinnoiksi epäilyksistä huolimatta.

Toivoisin vain, ettei kukaan alkaisi kummiksi lapselle, jos homma ei oikeasti kiinnosta. Vältyttäisiin turhilta pettymyksiltä...

 

Minulla taas on toisenlaisia kokemuksia; olen kahden tytön kummi, toinen on erittäin läheinen, mutta toinen;
hänen vanhempansa ottavat vain yhteyttä/pyytävät käymään silloin,kun tyttö täyttää vuosia. Olen pyytänyt käymään yms,mutta
aina sama juttu; ei kerkee yms.
Nyt kävin synttäreillä, lahjan annoin 5-vuotiaalle, join kahvit ja lähdin kun ei minua enempää noteerattu.

Pyyntö synttäreillekin tuli tekstiviestillä, muutamaa tuntia ennen synttäreiden alkua!
Ei tunnu hyvältä, tuntuu että voisin sanoa hei heit tälle kummiudelle! :wave:

 

Oli pakko kirjottaa oma mielipide.
Minun entinen paras ystäväni sai lapsen 7v sitten. Pyysi minua kummiksi ja suostuin. Vuosien varrella hän kuitenkin muuttui ja oletti minun olevan hänen vakio baariseuralaisensa... siis, ikinä ei halunnut että hoidan lasta. Jos meille tuli ystäväni kanssa riitaa, sain aina kuulla kunniani, että, vihaan myös hänen lastaan, vaikka tytöstä ei todellakaan ollut kysymys.
Ikävöin kummilastani, sillä olen ns lahjakummi... Tämä sillä, että myös vanhemmat muuttuvat. Toivottavasti itse kohtelen oman lapseni kummeja reilusti, ettei minun takia lapsi ole ilman kummia.
Onneksi lapsilla on paljon muitakin aikuisystäviä, onkohan tämä enemmän vanhempien kuin lasten ongelma?
Hyvää jatkoa teille!!!

 

Ihmisten pitäisi reilusti tosiaan sanoa, jos eivät halua kummeiksi! Nyt meille ollaan loukkaantuneita, kun mainitsemme kummille asiasta, tosin enää ei viitsi pyytää edes käymään.

 

Minulla on kummisetä ja -täti. En muista lapsuudestani että he olisivat minua mitenkään erityisesti huomioinut. Nämä ovat olleet minulle aina tosi ihania (n kerran vuodessa) kun näimme. Vanhempani eivät ole heille mistään katkeria, enkä minä, eivätkä he vanhemmilleni... Heistä on aina puhuttu kotona kunnioittaen ja olen aina elänyt siinä uskossa, että he ovat turvani jos jotain sattuisi vanhemmilleni. Miksi teitä niin häiritsee jos kummit eivät ole kokoajan kannoilla??????

 

AP! Ihan kuin meidän lapsella. Viime synttärinä kummi ei tullut vaikka olisi saanut kyydin ja majoituksen. Lisäksi meillä oli toiset juhlat seuraavan päivänä joihin heidät oli myös kutsuttu, mutta EI. Olen onneksi ottanut lapsille enemmän kuin 2 kummia - on sentään joku joka pitää yhteyttä, joku johon lapsikin luottaa!

 

Joo kyllä on tullu muutaman kerran jälkeenpäin kaduttua kun ottikin kyseiset kummin lapselle.Oikeastaan 5 kummista kaksi on vain yhteydessä muista ei ole kuulunu pariin vuoteen.Vaikka aiemmin kyllä ollaan oltu väleissä ja tekemisissä ja toiset sattuu olemaan sukulaisia.Että semmosia..Toiselle lapselle mietitään nyt kummeja ja tuntuu kyllä vaikealta,ei oikeastaan harmainta hajuakaan keitä pyydettäisiin!Kaksihan niitä vähintään pitäisi olla

 

\

Minulla on kummisetä ja -täti. En muista lapsuudestani että he olisivat minua mitenkään erityisesti huomioinut. Nämä ovat olleet minulle aina tosi ihania (n kerran vuodessa) kun näimme. Vanhempani eivät ole heille mistään katkeria, enkä minä, eivätkä he vanhemmilleni... Heistä on aina puhuttu kotona kunnioittaen ja olen aina elänyt siinä uskossa, että he ovat turvani jos jotain sattuisi vanhemmilleni. Miksi teitä niin häiritsee jos kummit eivät ole kokoajan kannoilla??????

Ei kummien tarvikaan koko ajan olla kannoilla, mutta meille kummius todella tarkoittaa läheistä suhdetta lapseen. Kyllä minua harmittaa nyt aikuisena omat kummini, joista osan olen tavannut vain kerran-pari elämässäni. Mielestäni kummin tulisi olla lapselle tukena silloin, kun hän tukea kaipaa. Ja tuskin kukaan turvautuu ihmiseen, jota on tavannut vain kerran eläessään. Ja kummisuhteen pitäisi olla rikkaus molemmille osapuolille, juuri siksi toivoisin, että siitä kieltäydyttäisiin reilusti, jos ei kiinnosta.

Ja joku kun epäili, että ongelma on enemmän vanhempien kuin lasten... Ihan pienten kohdalla näin varmaan onkin, mutta muutaman vuoden ikäinen osaa jo itsekin kaivata kummiaan. Ainakin meillä. Kun toisen lapsen kummi käy kylässä ja muistaa korteilla/kirjeillä, toinen ihmettelee itku kurkussa, mikseivät hänen kumminsa koskaan käy... Tai mikseivät kiitä kuvasta tai kirjeestä...Selitäpä siinä sitten pienelle ihmiselle, ettet sinä ole sen vähempiarvoinen kuin toinenkaan. :/

 

No mä olen huono kummi... Mulla on kolme kummilasta, tällä hetkellä 12v, kohta 7v ja 5v.

Olin todella nuori kun ensimmäisen kummilapseni "sain". Häntä hoidin vauvana ja käytiin yhdessä linnanmäellä.
Myös tätä toista kummilastani olen hoitanut pienenä ja viettänyt muutenkin aikaa hänen kanssaan.
Nuorimman kanssa olen ollut aika vähän tekemisissä, hoitanut häntä kyllä myöskin. Lapsen äiti "päätti" muutama minuutti ennen ristiäisiä, että haluaa minusta kummin. Kaksi kun piti olla ja hänen yksi ystävänsä ei kuulunutkaan kirkkoon.

Nyt kun itselläni on kaksi omaa lasta, on yhteydenpidot jäänet. Ja jotenkin tuntuu että olen vieraantunut lapsista todella paljon. Yksi heistä asuu aika kaukana, joten näemme todella harvoin. Monesti harmittelen ettei aikaa enää ole niin paljon, eikä kyllä jaksamistakaan :/ . Silloin kun kummeiksi näille lapsille ryhdyin, kuvittelin tulevaisuuden kyllä hyvin toisenlaiseksi, siis itseni. Monesti poden huonoa omaatuntoa, enkä kuitenkaan saa aikaiseksi tehtyä asioille mitään :ashamed: . Nykyisin muistan heitä juuri jouluna ja syntymäpäivisin.

Vaan eipä omien lasteni kummit kyllä paljoa minusta poikkea :/ , esikoisellani on neljä kummia, joita näkee hyvin harvoin. Kuopuksella kaksi.

 

huomenia!meille sattui kanss tosi houno kummi valinta.pyydetiin tuttua pariskuntaa lapsemme kummiksi suostuivat silloin ilo mielin.ristiäisissä kävivät kääntymässä.yhden synttärilahjan saanut.kas vuotta sitten joululahja oven välistä annettu.eikä muutenkaan yhteyttä pitänyt.rupesi ottamaan pikkusen päähän kerran paaris ja tuli sanottua niinsanotusti kummit irti tehtävistä.mitä mieltä ootte

 

Vaihtelevasti on mennyt kummien kanssa. Molemmilla lapsilla on neljä kummia, joiksi valittiin ne ihmiset, joista oltiin täysin varmoja, että he haluavat ja heitä kiinnostaa. Moneen kertaan myös kysyttiin, haluatko tähän nyt varmasti ryhtyä.
Silti on käytännössä käynyt niin, että kaksi neljästä kummasta lapsista välittää ja pitää jonkin verran yhteyttä, kaksi taas ei ilmoita itsestään oikeastaan mitään, kummallekaan lapselle. Lapset ovat siinä käsityksessä, että heillä on kummallakin vain kaksi kummia. En ole viitsinyt vielä sanoa, että nuo toiset kaksi eivät ole pahemmin kiinnostuneita..
Yhden kummin suhteen välit ovat menneet kokonaan. Hän ei pitänyt lainkaan yhteyttä, loukkaantui ilmeisesti jostakin, kun emme ole edes tavanneet. Hänen tilalleen valitsin toisen kummin, ja ilmoitin asiasta.
(Yritin ensin kysyä moneen kertaan tilanteesta, mutta ei tullut vastausta).

 

kylläpä nyt rupes tuntumaan pahalta.. kertokaas nyt sitten mitä teen, kun serkkuni sai muutama vuosi sitten vauvan ja pyysi minua kummiksi, menin ensiksi ihan hämilleni koska ei olla tämän serkun kanssa nähty tai oltu väleissä kuin sukujuhlissa, tietenkin sitten innostuin asiasta ja suostuin! nyt asia on niin että sieltä tulee vain joululahja toive ja synttäri kutsu pakolliset siis! olen yrittänyt pyytää heitä käymään meilläkin, me käymme serkkuni luona aina kuin mahdollista! (välimatkaa n.300km) tuntuu hieman tyhmältä kun serkkuni sisko asuu n. 30km päässä meistä ja siellä he kyllä käyvät, mutta eivät muka kerkiä meille tulla samalla piipahtamaan! haluaisin pitää kummilapseeni enemmän yhteyttä, mutta miten?? kertokaapas se??

 

Meillä asiat eivät ole edes noin hyvin, lapset eivät edes muista ketkä ovat heidän kummejaan, on menny 10 vuotta muutamalla kummilla yhteydenpidosta, olen soittanut ja eipä kukaan vastaa, ei edes viesteihin, lapset 12,kohta 11, kohta7 kyselevät välillä, kuka mun kummi on, kun kerron nimen, ne on ihmeissään, kuka?

 

\

onko muilla vastaavia ongelmia... Esikoiseni sylikummi ei tunnu välittävän kummilapsestaan tuon taivaallista. käy noi kaksi kertaa vuodessa jouluna ja synttärinä vain tuomassa lahjat ja häipyy. viime jouluna jopa jätti paketin vain yhteiselle tutulle! en jaksa enää murehti asiaa mutta ihmettelen kyllä että miksi edes suostui ko. hommaan!
Muilla kokemuksia?

Meillä 1005 sama juttu, paitsi että kyse on kuopuksen kummitädistä, ainoa mun sukulainen ku on kummi meijän lapsille, muut ystäviä ja miehen sukulaisia ja kaikki reittäin ok. En väitäkkää et pitäis kannoilla roikkua, mut olis se kiva jos kohta 3v poika tietäis ees kuka on kummitäti. Kummisetä onneks tykkää ja käy kattomas senki edestä. Marraskuussa synttärit pojalla, jos/kun tulee tekstari et millon ollaan kotona et hän voi tulla ovenraosta lahjan heittämään, aion vastata että kiitos vaan, tavaroita on tarpeeksi, kummitäti olis ollu kiva. Vaikka on siis kyse mun serkusta joita mulla on äidin puolelta kaikki 2...

 

Siis 100% sama juttu...Pöh ku ei läheskää aina muista tarkastaa mitä on kirjottanu!! :ashamed:

 

Meilläkin yritettiin kummeja aikoinaan valittaessa löytää sellaiset kummit, jotka välittävät ja ovat lapsen elämässä mukana. Esikoisella neljästä kummista kaksi muistaa ja pidetään paljon yhteyttä. Kakkosella viidestä kummista neljä on yhteyksissä. Kolmosella kuudesta kummista neljä muisti lapsen eläessä. Nelosella viidestä kummista kolme muistaa ja kuopuksella kuudesta kummista neljä muistaa eli onneks jokaisella edes joku. Minulla ei nimittäin itselläni ole kummeja. Valittiin kyllä ja ovat kastevalokuvassa mutta hävisivät kuin pieru saharaan. Lapsena olin kade sisaruksilleni, joita kummit muistivat, kävivät jne. No, mummoni oli sitten mulle vähän kuin kummi. Tämän takia itselleni oli niin tärkeää valita välittävät kummit.
Itse olen viidelle lapselle kummi. Yksi kummityttöni tulee meille tän kuun lopussa viikoksi kun tulee tänne työharjoitteluun, kiva. uusin kummilapseni asuu naapurissa, 2½ kk ja tänä aamuna kävin onnittelemassa nimpparisankaria, aivan ihana poju. Jollain lailla yritän pitää kaikkiin kummilapsiini yhteyttä. Vanhin on 20 ja armeijassa. Tekstareita tulee läheteltyä hänellekin sinne.

 

meillä on vanhimmalla lapsella kummeina molempien pitkäaiset bestikset puolisoineen ja hyvä on valinta ollu olaan läheisiä ja kummit vaikka toiseilla on nyt myös omia lapsia ehtivät jopa viettää aikaa yhdessä.......asuvat nykyään kauempana toiset sadan kilsan päässä jatoiset 550 kilsan päässsä, lähettävät postia jos eivät ehdi käymään tai soittavat,ja välillä kun käyvät täällä päin niin hakevat kummilapsen ja käyvät milloin kalassa ja milloin pitsalla......sitä on ilo katsoa

toisella lapsella oli alkuun ihanat kummivanhemmat muistivat ja viettivät aikaa kun lapsi oli pieni, mutta vuosi meni niin taisi riittää eli minulla on hyvä neuvo. itselle kolmannelle lapsellemme valittiin sellaset kummit jotka tunnetaan todella hyvin...ei mitään puoli tuttuja. ja sit sellasia joila ei hirveesti ole kummilapsia.........

 

Meillä tyttären kummi ei ole lähettänyt synttärikorttiakaan 4-vuotissynttärin jälkeen.Nyt tyttö 7v.Lahjoista en niinkään välitä, onhan kummina olo paljon muutakin, yksi suurimmista kunniatehtävistä. Kyllähän olen tuosta viisastunut ja valinnut seuraaville lapsille kummin sukulaisten joukosta,,en ns.parhaasta kaverista.Onneksi lapsella on paljon häntä rakastavia enoja ja tätejä muuten.Olenkin alkanut ajatella, että on kummin oma häpeä ja menetys,jos ei halua kuulla ja olla tekemisissä kummilapsensa kanssa. =)

 

Niin moni kait pitää sitä kummina olemista ensin vähän hienona, kun pyydetään ja hohto häviää ajan myötä ihan niin kuin rakkaus muuttuu ystävyydeksi. Meillä on neljä kummilasta 3 asuu kaukana 250-400km päässä 1asuu samassa kaupungissa. puhelimella, korteilla valokuvilla pidetään yhteyttä Kesäisin pyritään näkemään, enempi. Me ei olla otettu tapana ajella ympäri suomea syntymäpäiville, on työt ja omien lastenkoulut ja harrastukset. Joskus tuntuu vaan että vanhemmat enemmän odottavat kumeilta kuin lapset! Meidän omat lapset tykkäävät hirveästi kummeistaan, ei näe useasti mutta muistavat säännöllisesti. Muistan myös kuinka hartaasti ollaan harkittu omien lasten kummeja, vaan esikoista odottaessa kun pyysimme lapselle kummeja, he kieltäytyivät... syynä että heillä on niin paljon kummilapsia. Asia meni unoholaan... vaan ovatpa vuosien saatossa menneet sen jölkeen 2 eri perheeseen kummiksi. Ei siinä mitään sattumoisin kysseinen ihminen on siskoni ja hänen miehensä.
Täällä kirjoitettiin paljon ettei kannata ryhtyä kummiksi jos ei halua? Minä olen sen verran vanhan ajan kas´vatuksen saannut että jos pyydetään kummiksi siitä ei kieltäydytä! se on kunnia asia! se miten sen asian hoitaa on jokaisen omalla kontollaan, mutta vanhempia ja pientä lasta kohtaan se on ERITTÄIN SUURI LOUKKAUS!!!

 

Minusta suurempi loukkaus on olla kummi joka ei ole koskaan läsnä. Minä en toisia kummejani tuntiis jos vastaan kävelisivät. Onneksi sylikummini on äidin parhaita ystäviä ja ollut halki elämäni osa sitä.
Minusta vanhempien pitäisi ymmärtää jos toinen kieltäytyy. Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet ja arvomaailma ja turha sitä omaa on tuputtaa.

M

 

Meillä on kyllä sattunut muutoin ihanat kummit jotka näkevät poikaa monta kertaa vuodessa mutta eräs ei kyllä muuta tee kuin lähettää paketteja.Asuu kyllä kauempana,eri paikkakunnalla mutta silti olisin toivonut hieman aktiivisuutta enempi.Mutta olen onnellinen näistä toisista.Kummiutta kannattaa ajatella kyllä tarkkaan kenet valitsee.. :/

 

Meillä yks kummi todella huono ja kaksi menettelevää. Tää yks kummi ei ehtiny likan synttäreille ollenkaan, olii kiirettä mökille. Sit kun soitin seuraavalla viikolla niin taas oli mökille menoa ja työkiireitä yms. Sano et tulee myöhemmin kun lomat alkaa ja minä soitin taas, mutta he olivat taas menossa mökille. Ihan senkin takia soittelin et olis ollut kiva nähdä, en lahjan toivossa. Meillä tyttö välillä kertoo ylpeenä kummiensa nimet, mut mä olen vaan käskenyt olla hiljaa...tulee niin paha mieli tytön puolesta :/ Nyt ei ole moneen vuoteen tullut mitään yhteydenottoja häneltäpäin, koska yhteyden pidot oli niin ykspuolisia. Nyt kun muistelen niin olihan se aikoinaankin sellainen et sitä sai jokapaikkaan tunnin suostutella, aina oli sellanen vähän emmä tiiä-tyyli.

 

\

Minusta suurempi loukkaus on olla kummi joka ei ole koskaan läsnä. Minä en toisia kummejani tuntiis jos vastaan kävelisivät. Onneksi sylikummini on äidin parhaita ystäviä ja ollut halki elämäni osa sitä.
Minusta vanhempien pitäisi ymmärtää jos toinen kieltäytyy. Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet ja arvomaailma ja turha sitä omaa on tuputtaa.

M


Niin jos nyt on niin ettei kummius sovi, niin voisi ainakin vähän kertoa miksi? Kyllähän meidänkin tapaus jätti syvät arvet sissareni ja minun suhteeseen.Varsinkin kun ei hän perustellut, pisti viellä miehensä soittamaan minun miehelleni. Miksi ne hänen ystävänsä lapset on parempia joiden kummeiksi menivät meidän lapsen syntymän jälkeen?????????????????? En käsitä, ja aivan varmaa on että edestään viellä löytää!Nythän meillä on siis jo kolme lasta ja kahden viimisen kanssa enstistä tarkemmin ollaan kummit valittu kaikki on kyllä ilolla ottanut asian vastaan!

 

Niin siis tottahan se ois hyvä kohteliaan kieltäytymisen jälkeen perustella. Kun ainahan siihen joku syy on, tuskinpa kukaan piruuttaan.

M