Kummilapsi inhottaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Krapu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Krapu

Vieras
Mun kummilapsi on tosi huonosti käyttäytyvä ja muutenkin rasittava. Tunnen syyllisyyttä tästä inhotuksesta :( Mut mun mielestä lapsen vaan kuuluu osata käyttäytyä. Olen kerran vienyt hänet teatteriin, jossa ei jaksanut lainkaan olla paikoillaan. Ravintolassakaan ei osaa käyttäytyä. Lisäksi hänellä vaikuttaisi olevan jotain aistiyliherkkyyttä, on tosi kipuherkkä, alkaa kirkua jos johonkin vähän sattuu. Ikää 6 vuotta. Haluaisin olla jotenkin hänen tukenaan kun elämä siellä heidän kotona ei taida olla ihan helppoa. En vaan voi tälle tuntemukselleni mitään, että en pidä hänestä. :(
 
No hänellä saattaa olla vaikka ADHD tai hän saattaa olla asberger-henkilö. Kun aivojen piuhat on yhdistelty eri tavalla, kuin muilla ihmisillä, niin se on tosi vaikeaa itselle ja muillekin. Semmoinen lapsi saattaa olla vähän hankala, mutta pohjimmiltaan tarvitsee vaan enemmän apuja, kuin muut. Kaikilla on kuitenkin sitten ne omat vahvuutensa, jotka täytyy vaan löytää.

On vaikea uskoa, että pelkkä huono kasvatus useinkaan selittäisi tuollaista käytöstä ja oirehdintaa. Opit ehkä pitämään hänestä, jos etsit tietoa autismista ja ADHD:sta.
 
Mun mielestä teatteriesitys on liian pitkä 6-vuotiaalle, jos ei kyseessä tosi rauhallinen tapaus. Mitä jos kävisitte vaikka metsäretkellä, uimassa...? Ottaisit lapsen yökylään... ?
 
ihmettelen todella tuota sun inhotusta,jos tiedät että lapsella vaikeeta kotonaan .ei kuulu lasta syyllistää hänen kotioloistaan ja useimmiten käytös lähtee kotoa!! eli eipä taida lapsi olla hyvissä käsissä kummillakaan jos inhottaa,pura kummius jos olet noin ääliö!!! luuletko että kummilapsen tehtävä on käytöksellään miellyttää kummiaan???????? pönttö
 
Alkuperäinen kirjoittaja Krapu:
Mun kummilapsi on tosi huonosti käyttäytyvä ja muutenkin rasittava. Tunnen syyllisyyttä tästä inhotuksesta :( Mut mun mielestä lapsen vaan kuuluu osata käyttäytyä. Olen kerran vienyt hänet teatteriin, jossa ei jaksanut lainkaan olla paikoillaan. Ravintolassakaan ei osaa käyttäytyä. Lisäksi hänellä vaikuttaisi olevan jotain aistiyliherkkyyttä, on tosi kipuherkkä, alkaa kirkua jos johonkin vähän sattuu. Ikää 6 vuotta. Haluaisin olla jotenkin hänen tukenaan kun elämä siellä heidän kotona ei taida olla ihan helppoa. En vaan voi tälle tuntemukselleni mitään, että en pidä hänestä. :(


No olipa inhottavasti sanottu! Ei ole lapsen syy, onko hänellä jokin sairaus, häiriö, vammaisuus vai onko kyse huonoista kotioloista tai kasvatuksen puutteesta tms. lapsen tarpeiden ohittamisesta. minua inhottaa aikuinen, joka sanoo, että joku lapsi inhottaa, ei ole kovin rakentavaa käytöstä siltä aikuiselta..Et tue sitä perhettä tällä tavoin mitenkään, vaikka sanoit, että haluat olla tukena. Ohjaa heitä jonnekin avun piiriin, perheneuvolaan, tms,
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vaan:
ihmettelen todella tuota sun inhotusta,jos tiedät että lapsella vaikeeta kotonaan .ei kuulu lasta syyllistää hänen kotioloistaan ja useimmiten käytös lähtee kotoa!! eli eipä taida lapsi olla hyvissä käsissä kummillakaan jos inhottaa,pura kummius jos olet noin ääliö!!! luuletko että kummilapsen tehtävä on käytöksellään miellyttää kummiaan???????? pönttö

ei kummiutta voi purkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Mun mielestä teatteriesitys on liian pitkä 6-vuotiaalle, jos ei kyseessä tosi rauhallinen tapaus. Mitä jos kävisitte vaikka metsäretkellä, uimassa...? Ottaisit lapsen yökylään... ?

No kyllä meen 5-vuotias jakso ihan hyvin istua lasten teatteriesityksen ajan. Eikä tod oo mikään rauhallinen tapaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja p:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Mun mielestä teatteriesitys on liian pitkä 6-vuotiaalle, jos ei kyseessä tosi rauhallinen tapaus. Mitä jos kävisitte vaikka metsäretkellä, uimassa...? Ottaisit lapsen yökylään... ?

No kyllä meen 5-vuotias jakso ihan hyvin istua lasten teatteriesityksen ajan. Eikä tod oo mikään rauhallinen tapaus.

Ja koska sun lastasi kiinnostaa teatteri, niin kaikkia lapsia pitää kiinnostaa teatteri?
 
Ymmärsithän nyt, että sinun vaan täytyy pitää kummilapsestasi... Minä olen kylläkin sitä mieltä, että normaalilla kärsivällisyydellä varustettu aikuinen ei kertakaikkiaan _voi_ pitää kaikista lapsista. Ei tietenkään ole lapsen vika, jos hän käyttäytyy huonosti tai jos hänellä on jokin sairaus, mutta on ihan turha jeesustella, että lapsesta täytyisi siitä huolimatta pitää. Sietää voi (ja pitääkin ) ja yrittää omien voimavarojen puitteissa auttaa, mutta kyllä niitä negatiivisiakin tunteita ois kiva joskus jossain paikassa päästää ulos (aika viaton tapa näin anonyymisti keskustelupalstalla ), niin voi paremmin säilyä hermot lapsenkin kanssa.
 
On meillä omiakin lapsia, ja kyllä oma samanikäinen jaksoi saman teatteriesityksen katsoa ihan ilman ongelmia (suositusikä esityksellä 4-vuotiaista ylöspäin).

Tiedän kyllä, että voi olla jotain ADHD-ongelmaa tms. Siksi tunnenkin syyllisyyttä näistä tunteistani. Mutta kun huono käytös ON inhottavaa. Kerran tämä kummityttöni survoi käsilaukkuani jaloissaan, olin jättänyt isokokoisen laukun eteisen lattialle heillä ja tämä vaan marssi sen päällä mitään huomaamatta. Tyttö on ollut tutkmuksissa useampaan otteeseen, mutta mitään diagnoosia hän ei ole saanut. Ja niihin kiputiloihin (hän siis kirkuu kivusta, vaikka juuri mitään ei olisi sattunut) vaan on etsitty fyysisiä syitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja p:
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Mun mielestä teatteriesitys on liian pitkä 6-vuotiaalle, jos ei kyseessä tosi rauhallinen tapaus. Mitä jos kävisitte vaikka metsäretkellä, uimassa...? Ottaisit lapsen yökylään... ?

No kyllä meen 5-vuotias jakso ihan hyvin istua lasten teatteriesityksen ajan. Eikä tod oo mikään rauhallinen tapaus.

Voi että sulla on hyvä 5-vuotias.Buahahaaa
 
Ja tuskin Krapu kuitenkaan lasta mitenkään "kaltoinkohtelee" eli siis selkeästi näyttää ettei tykkää lapsesta.. En jaksa uskoa sitä. Samaa mieltä asioista Krapun kanssa tässä asiassa, että kaikista ei vaan voi pitää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:n ainoa ymmärtäjä?:
Ymmärsithän nyt, että sinun vaan täytyy pitää kummilapsestasi... Minä olen kylläkin sitä mieltä, että normaalilla kärsivällisyydellä varustettu aikuinen ei kertakaikkiaan _voi_ pitää kaikista lapsista. Ei tietenkään ole lapsen vika, jos hän käyttäytyy huonosti tai jos hänellä on jokin sairaus, mutta on ihan turha jeesustella, että lapsesta täytyisi siitä huolimatta pitää. Sietää voi (ja pitääkin ) ja yrittää omien voimavarojen puitteissa auttaa, mutta kyllä niitä negatiivisiakin tunteita ois kiva joskus jossain paikassa päästää ulos (aika viaton tapa näin anonyymisti keskustelupalstalla ), niin voi paremmin säilyä hermot lapsenkin kanssa.

Kiva, että joku ymmärtää! Totta kai olen lapselle aina mukava, kun häntä tapaan. Ja yritän viettää aikaa hänen kanssaan mahdollisuuksieni mukaan. Ja aina kun näemme, kerron hänelle, että kummitädille voi sitten kertoa, jos mielessä on jotain murheita tai muuta. Siksi juuri tänne palstalle tulin tätä purkamaan, kun lapselle tai hänen perheelleen en tietenkään voi!! Kyllä nämä tunteen pitää olla ihan sallittuja. Tunteilleenhan ei voi mitään, mutta käytökselleen kyllä... VAI KUINKA??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Yksi vaihtoehto on se, että odotat liikaa lapselta ikätasoon nähden, etkä ymmärrä lapsen maailmaa.

Näin. Kovinkaan moni tuon ikäinen ei jaksa keskittyä kovin pitkään. tehkää seuraavalla kerrala jotain vapaamuotoisempaa, vaikka leipokaa yhdessä, siinä tilaisuus lapsella myös jutella ja puhua kokemuksistaan samalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Krapu:
On meillä omiakin lapsia, ja kyllä oma samanikäinen jaksoi saman teatteriesityksen katsoa ihan ilman ongelmia (suositusikä esityksellä 4-vuotiaista ylöspäin).

Tiedän kyllä, että voi olla jotain ADHD-ongelmaa tms. Siksi tunnenkin syyllisyyttä näistä tunteistani. Mutta kun huono käytös ON inhottavaa. Kerran tämä kummityttöni survoi käsilaukkuani jaloissaan, olin jättänyt isokokoisen laukun eteisen lattialle heillä ja tämä vaan marssi sen päällä mitään huomaamatta. Tyttö on ollut tutkmuksissa useampaan otteeseen, mutta mitään diagnoosia hän ei ole saanut. Ja niihin kiputiloihin (hän siis kirkuu kivusta, vaikka juuri mitään ei olisi sattunut) vaan on etsitty fyysisiä syitä.

No vaikka sinun 4v lapsi jaksoi katsoa esityksen, voi se esim. adhd lapselle olla ylivoimaista, eikä hän voi sille mitään. Minulla on vaikeavammainen lapsi, eikä häntä voi mitenkään verrata siskoonsa, joka osaa ja taitaa kaiken, on ystävällinen hyväkäytöksinen ja mitä kaikkea. Opetamme vammaiselle lapsellemme kkoko ajan asioita, mutta vammalleen hän ei itse mahda mitään. Luoja ei ole suonut akaikille terveyttä samalla tavalla. Joskus voi koittaa sekin päivä, että itse olemme vammautuneita, vanhuuden höperöitä, tai lapsellemme tapahtuu jotain...Silloin toivoisi ymmärrystä asioille , joille ei mitään mahda. Sitten on asioita, joihin pystyy vaikuttamaan ja ne ovatkin asia erikseen. mutta inhota nyt 6v lasta!! vai onko hän siis ilkeä pahuuttaan? Tai ilkeyttään. jospa purat koko kummisuhteen, niin ei tarvitse inhota. sitten voit viettää aikaa vain fiksujem ja filmaattisten lasten kanssa. Sinun valintasi on sitten se ja se sulle toki suotakoon.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Krapu:
On meillä omiakin lapsia, ja kyllä oma samanikäinen jaksoi saman teatteriesityksen katsoa ihan ilman ongelmia (suositusikä esityksellä 4-vuotiaista ylöspäin).

Tiedän kyllä, että voi olla jotain ADHD-ongelmaa tms. Siksi tunnenkin syyllisyyttä näistä tunteistani. Mutta kun huono käytös ON inhottavaa. Kerran tämä kummityttöni survoi käsilaukkuani jaloissaan, olin jättänyt isokokoisen laukun eteisen lattialle heillä ja tämä vaan marssi sen päällä mitään huomaamatta. Tyttö on ollut tutkmuksissa useampaan otteeseen, mutta mitään diagnoosia hän ei ole saanut. Ja niihin kiputiloihin (hän siis kirkuu kivusta, vaikka juuri mitään ei olisi sattunut) vaan on etsitty fyysisiä syitä.

Joskus autismiin voi liittyä aistiyliherkkyyttä, vaikka voi sitä muillakin olla. Vaatteiden saumat sattuu yms. muuta. Musta on ymmärrettävää, et sun on vaikea pitää siitä lapsesta. Tuskin olet ainut. Jos haluat lapseen kontaktia, niin joillekin lapsille toimii se, että laskeutuu lapsen tasolle ja ottaa katsekontaktin, kun puhuu.
 
Jos tällä lapsella olisi joku ihan selkeä häiriötila, mun olisi varmaan tosi paljon helpompi sietää sitä huonoakin käytöstä. Mutta kun toisaalta hän on kyllä ihan tavallinen lapsi, huonosti käyttäytyvä vaan. Käy normaalia eskaria nyt ja harrastaa taitoluistelua. Hän soittaa minulle silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia. Eli siis ei todellakaan ole vammainen lapsi kyseessä!! Käytös vaan on TOSI huonoa. Ja se KIRKUMINEN mielipahojen tai pienten haavereiden jälkeen on aivan järkyttävää!! Kavereitakin hänellä on... Eli ei kyllä ainakaan pahasti autistinen. Ehkä ne on vaan ne epämääräiset kotiolot??
 
Alkuperäinen kirjoittaja Krapu:
Jos tällä lapsella olisi joku ihan selkeä häiriötila, mun olisi varmaan tosi paljon helpompi sietää sitä huonoakin käytöstä. Mutta kun toisaalta hän on kyllä ihan tavallinen lapsi, huonosti käyttäytyvä vaan. Käy normaalia eskaria nyt ja harrastaa taitoluistelua. Hän soittaa minulle silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia. Eli siis ei todellakaan ole vammainen lapsi kyseessä!! Käytös vaan on TOSI huonoa. Ja se KIRKUMINEN mielipahojen tai pienten haavereiden jälkeen on aivan järkyttävää!! Kavereitakin hänellä on... Eli ei kyllä ainakaan pahasti autistinen. Ehkä ne on vaan ne epämääräiset kotiolot??

No jos on adhd, niin yleensä ne käy normaalikoulussa. Ongelmat tulee esiin tarhassa sitten, kun ei jaksa keskittyä ja saattaa olla semmosta tappelumeininkiä. On vaan niin paljon impulsseja, etä osa toteutuu miettimättä. Lapsi varsinkaan ei osaa silleen hallita itseään. Ylimitoitettu mielipaha on kai aika tyypillistä. SE voi olla niin kaikenkattava tunne juuri silloin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Krapu:
Jos tällä lapsella olisi joku ihan selkeä häiriötila, mun olisi varmaan tosi paljon helpompi sietää sitä huonoakin käytöstä. Mutta kun toisaalta hän on kyllä ihan tavallinen lapsi, huonosti käyttäytyvä vaan. Käy normaalia eskaria nyt ja harrastaa taitoluistelua. Hän soittaa minulle silloin tällöin ja vaihdamme kuulumisia. Eli siis ei todellakaan ole vammainen lapsi kyseessä!! Käytös vaan on TOSI huonoa. Ja se KIRKUMINEN mielipahojen tai pienten haavereiden jälkeen on aivan järkyttävää!! Kavereitakin hänellä on... Eli ei kyllä ainakaan pahasti autistinen. Ehkä ne on vaan ne epämääräiset kotiolot??

Anteeksi, minulla on yt vähän tämän oman vaikeavammaisen lapseni asiat pinnalla.! Pyydän anteeksi purakustani. Tuon lapsen tilanne on sitten kovin erilainen. Ja on kyllä, nyt kun kerrot jokseenkin ymmärrettäviä nuo tunteet., Voisikohan lapsen äidille puhua noista jutuista. josko lapsella kuitenkin jotain pientä häiriötä, niitä voi olla hyvin pieniäkin, mutta jotka aiheuttavat juuri tuota aistiyliherkkyyttä.

 

Yhteistyössä