Kummikysymys

Miksi kummina olemisesta ei saa kieltäytyä? ja miksi ei haluta ymmärtää jos joku vihjaa ettei niin väliksi olisi?

Alkaa noita kummilapsia olemaan ihan tarpeeksi ja kun joku joka ei kovin lähituttu/ystävä ole niin ei oikeen enää huvita koko homma, kun tietää sitten olevansa huono kummi.

 

Meillä esikoisen kummiksi pyydettiin miehen yhtä vanhaa kaveria, mutta hän kieltäytyi. Syynä, etä hänellä on jo yksi kummilapsi.
Ymmärrettiin täysin, koska miehen kaveri nuori opiskelija ja elelee yksin.

 

Moi. Kyllä voi ihan hyvin kieltäytyä. Minä olen ainakin sanonut ihan suoraan että neljä kummilasta riittää.Tahtoo jo heidänkin juhlapäivänsä mennä välillä sekaisin.

 

Meillä on jo kolme kummipoikaa ja nyt ois sitten tulossa jo neljäs. Ja täytyy rehellisesti sanoa että ainoastaan yhtä nähdään säännöllisesti ja ollaan oikeita kummeja. Kaikki vaan toitottaa mulle että ei saa kieltäytyä ja tää joka kysy niin melkeen jo itki kun vähän kiemurrellen yritettiin kieltäytyä. Oon kyllä ite ajatellu sanoa sitten kaikille, joilta kysytään että ei ole pakko suostua, ymmärretään hyvin. Ei ole kiva ruveta kummiks kun fiilikset on valmiiks jo huonot.

 

Tää on vähän kinkkinen juttu. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että kummeudesta ei saa kieltäytyä, mutta yhtään kummilasta enempää en halua. Siksi olenkin jo aloittanut ennalta-ehkäisy-kampanjan hyvissä ajoin eli kun kuulen, että joku potentiaalinen tuttu odottaa vauvaa, niin alan jo siinä vaiheessa toitottaa suureen ääneen, että on tää kummeus karmeeta kun ei ehdi edes nähdä kaikkia kuin kerran vuodessa ja toivottavasti kukaan pöljä ei enää pyydä mua kummiksi muksulleen. Näin ne ihmiset tietää jo valmiiksi (toivottavasti) olla enää ikinä pyytämättä mua kummiksi.

Luulen, että tää kummeudesta ei saa kieltäytyä -homma juontaa juurensa siitä kun ennenhän kummit otti lapsen itselleen, jos vanhemmille sattui jotakin. Se oli tosi suuri kunnian osoitus, että vanhemmat uskoivat lapsensa jollekin toiselle kasvatettavaksi, että katsottiin, ettei niin isosta kunniasta saa kieltäytyä. Nykyäänhän homma ei enää noin toimi ja musta tätä asennetta vois vähän höllätä, että vois suoraan sanoa, ettei nyt kyllä kiinnosta tää homma yhtään...

 

Kyllä mun kaveri ihan selkeästi kieltäytyi hommasta.
Ja en mä sitä ottanut nokkaani.
Musta on vain hienoa että osaa kieltäytyä, ja osaa ajatella vain ja pelkästään siinä kysymyksessä itseään sekä sitä kummilasta.
Ei siinä ajatella vanhempia ollenkaan ja mä kyllä ymmärrän sen.Se suhdehan olisi sitten heidän kahden välinen enimmäkseen.
Miksi siitä pitäisi suuttua jos joku kieltäytyy kummiudesta?

Sörkkäilin kirjoitusvirhepaholaiset vain kuntoon..

 

Jouduttiin nyt sitten lopulta vähän vasten tahtoa kummeiks. Sanoin mun miehelle, et miks et suoraan sanonu, oisi siten ollu heijän oma vika jos pahottaa mielensä. Tästä eteenpäin sanon kyllä kaikille, että ei kiitos, neljä kummipoikaa riittää ja on vähän liikaakin. Kiitos kun vastailitte!