"Kummien velvollisuus loppuu rippikouluun"

Onko tää joku ihan yleinen käsite vai miks oon niin monen tekstistä noin lukenu ja suusta kuullut?

Mulle toi on ihan outo ajatus. Mikä siin rippikoulussa nyt on et just siihe se loppuu ja eikä mun mielestä missään ole mainintaa asiasta.

Mun kummipoika pääsee nyt ripille mutta ei se yhtään mun ns. velvollisuuksia vähennä vaikka pääsisikin ripille. Mun mielestä kummius on läpi elämän jatkuva " tehtävä" ja niitä kummilapsia onki siunaantunu jo kolme <3

 

Onneksi min kummit eivät lopettaneet yhteydenpitoa edes erottuani kirkosta.

 

Meillä loppui lahjojen lähettely 17-vuotiaana.

 

Johtuisikohan siitä että tuon ikäisen oletetaan ettei enään hehkuta synttäreitään kuten joku pikkulapsi jolle niissä synttäreissä on tärkeintä se lahjojen saanti.
Meilläkin kummien velvollisuus loppuu rippikouluun, sen jälkeen jos menee lukioon kutsu yo juhliin tms. tai naimisiin niin kutsu häihin.

 

En ole koskaan tuollaista kuullut, mutta kummin perimmäinen tarkoitushan on auttaa vanhempia kummilapsen uskonnollisessa opettamisessa. Siksihän papit eivät hyväksy ei-kirkkoon kuuluvia kummeiksi.
Rippikoulussa tapahtuu viimeinen uskonnonopetus ja se päättyy seremoniaan, jossa lapsi otetaan uskonnollisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi.

 

mun omat kummit lopetti ristiäisiin. Ennen juhannusta näin ekan kerran kummit sitten ristiäisten.

 

Mun "kummius" on kyllä jatkunut rippikoulun jälkeenkin. Ja samoin omat kummini pitävät yhteyttä yhä edelleen (toki harvakseltaan mutta kuitenkin). Pari viikkoa sitten tavatessamme mun kummisetä muisti kaikille vähänkin tutuille mainostaa olevansa mun kummisetä

 

Mitä ne kummin velvollisuudet sulle on?

Mä näkisin että nuo kasvatukselliset velvollisuudet alkaa olla ohi kun lapsi on tuon ikäinen. Tottakai se suhde muuten jatkuu, läheisiä kun ollaan mutta siitä alkaa tulla enemmän kahden aikuisen välinen suhde.

 

[QUOTE="totta";26662538]Johtuisikohan siitä että tuon ikäisen oletetaan ettei enään hehkuta synttäreitään kuten joku pikkulapsi jolle niissä synttäreissä on tärkeintä se lahjojen saanti.
Meilläkin kummien velvollisuus loppuu rippikouluun, sen jälkeen jos menee lukioon kutsu yo juhliin tms. tai naimisiin niin kutsu häihin.[/QUOTE]

mutta eihän se kummi mikää lahjakone ole vai? Kyllä mä oon ainaki osottanu mielenkiintoni vanhinta kummilasta kohtaa ihan ilman lahjojakin. Viimeks just juteltiin koulusta ja todistuksesta ja oltiin mökillä ja vietettiin aikaa.

Kyllä saatan muistaa ihan muutoinkin kuin merkkipäivinä. Viimeks annoin 20e et pääs kaverin kans pizzalle.

 

Just oon lähössä hakemaan kummitytön yökylään, vaik pääskin ripille äskettäin =)

 

luulen kyllä jatkavani papatusta kummipojalleni vielä sittenkin kun hän on 50v.... (kummi)tädin ominaisuudessa tulee pidettyä kuria ja huomautella esiteinille huonosta käytöksestään. tosin vastapainoksi tulee sitten hieman hemmoteltuakin.... eli ei en usko että tuo viikari pääsee minusta eroon ripiltä päästyään

 

[QUOTE="Vieras";26662547]Mitä ne kummin velvollisuudet sulle on?

Mä näkisin että nuo kasvatukselliset velvollisuudet alkaa olla ohi kun lapsi on tuon ikäinen. Tottakai se suhde muuten jatkuu, läheisiä kun ollaan mutta siitä alkaa tulla enemmän kahden aikuisen välinen suhde.[/QUOTE]

Mä olin 16v kun must tuli kummi ekan kerran. Mä olen hoitanu kummipoikaa aina kun on tarvittu ja on leikitty ja vietetty aikaa. Käyty leffassa jne.

Nyt mulla on 2 lisää. Toinen päälle vuoden ja toinen 4,5kk. Mä muistan lahjoilla koska tykkään viedä jotain kun nähdään. Olen tukena vanhemmille jos tarttee ja autan, esim. lastenhoidossa tai missä vaan.
Olen kiinnostunu lasten elämästä ja kehityksestä. Mun vanhemman kummitytön äiti lähettelee kuvaviestejä tytöstä ja musta se on ihanaa ja aina kertoo mitä on tapahtunu.

AIna ku nähdään niin annan paljon huomioo ja syliä. Ne on kyllä ihania!

 

Miksi kummien velvollisuudeksi katsotaan vain lahjat? Mie ainakin sain tärkeintä oppia ihan siitä, että sain olla kummieni seurassa. Todella mukavia viikonloppuja. Kummisetäni opetti minulle ranskalaisten elokuvaklassikoiden ihanuuden ja sen miten paljon paremmalta voi maistuu kuin margariini mitä leivontaan tulee. Kummitätini auttoi minua matematiikassa ja jaksaa aina kuunnella vuodatuksiani. Kummisetäni oli laajalti matkustellut mies ja hän kertoi reissuistaan avustustöissä Namibiassa yms. Itse olin hänen vierellään kuolinvuoteellakin, joten minäkin olen aina kokenut velvollisuutta kummejani kohtaan.

En pidä itseäni kovin materialistisena ihmisenä, läsnäolo parasta mitä voi lapselle/nuorelle tarjota, eikä se ole pahitteeksi aikuisellekaan. Kummitätini on ulottanut velvollisuutensa myös lapsiini. :heart:

Ja kirkosta erosin 15 vuotta sitten.

 

Miksi kummien velvollisuudeksi katsotaan vain lahjat? Mie ainakin sain tärkeintä oppia ihan siitä, että sain olla kummieni seurassa. Todella mukavia viikonloppuja. Kummisetäni opetti minulle ranskalaisten elokuvaklassikoiden ihanuuden ja sen miten paljon paremmalta voi maistuu kuin margariini mitä leivontaan tulee. Kummitätini auttoi minua matematiikassa ja jaksaa aina kuunnella vuodatuksiani. Kummisetäni oli laajalti matkustellut mies ja hän kertoi reissuistaan avustustöissä Namibiassa yms. Itse olin hänen vierellään kuolinvuoteellakin, joten minäkin olen aina kokenut velvollisuutta kummejani kohtaan.

En pidä itseäni kovin materialistisena ihmisenä, läsnäolo parasta mitä voi lapselle/nuorelle tarjota, eikä se ole pahitteeksi aikuisellekaan. Kummitätini on ulottanut velvollisuutensa myös lapsiini. :heart:

Ja kirkosta erosin 15 vuotta sitten.

tätä pohdin kans.. Mut sun kummit kyllä kuulostaa mahtavilta. Itse pyrin kans siihen et mun kummilapsilla olis noin hyvää sanottavaa musta kun ovat aikuisia.

 

Miksi kummien velvollisuudeksi katsotaan vain lahjat? Mie ainakin sain tärkeintä oppia ihan siitä, että sain olla kummieni seurassa. Todella mukavia viikonloppuja. Kummisetäni opetti minulle ranskalaisten elokuvaklassikoiden ihanuuden ja sen miten paljon paremmalta voi maistuu kuin margariini mitä leivontaan tulee. Kummitätini auttoi minua matematiikassa ja jaksaa aina kuunnella vuodatuksiani. Kummisetäni oli laajalti matkustellut mies ja hän kertoi reissuistaan avustustöissä Namibiassa yms. Itse olin hänen vierellään kuolinvuoteellakin, joten minäkin olen aina kokenut velvollisuutta kummejani kohtaan.

En pidä itseäni kovin materialistisena ihmisenä, läsnäolo parasta mitä voi lapselle/nuorelle tarjota, eikä se ole pahitteeksi aikuisellekaan. Kummitätini on ulottanut velvollisuutensa myös lapsiini. :heart:

Ja kirkosta erosin 15 vuotta sitten.

Jos asuu kaukana kummeista, niin helposti etääntyy. Meillä ainakin oli vain noi lahjat, joita etenkin lapsena odotin innoissani. Tavattu ei yhden kummini kanssa kuin pari kertaa joskus taaperona.

 

tätä pohdin kans.. Mut sun kummit kyllä kuulostaa mahtavilta. Itse pyrin kans siihen et mun kummilapsilla olis noin hyvää sanottavaa musta kun ovat aikuisia.

itse olen toteuttanut kun tämä viikari on jo vanhempi (täyttää 13v) että annan hänelle synttäri- ja joululahjaksi aikaa minun kanssani eli lahjakortti esim elokuviin kaikilla herkuilla ( käydään syömässä ennen tai jälkeen, karkit, limut ym), ollaan käyty vaeltamassa kahdestaan, kalastusreissu, kuumailmapallo lento, olen saanut hänet mukaan issikkavaellukselle
ja ainakin poika sujuvasti valehtelee tykkäävänsä lahjoistaan, osaa näytellä myös hemmetin hyvin viihtyvänsä....

 

Lahjojen anto loppuu ripiltä pääsyyn, kortteja voi lähetellä ja muuten muistaa, näin meillä materialisesta puolesta.

 

Tänään tilasin kummitytölleni Vauvan tänään lahjaksi. Kakskytneljävee ja pienet kaksoset hänellä :heart:

 

Kummien velvollisuus on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, ja ripille päässyt lapsi on kirkon silmissä itse vastuussa omasta uskostaan.

 

Kummien velvollisuus on huolehtia lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, ja ripille päässyt lapsi on kirkon silmissä itse vastuussa omasta uskostaan.

Miksi sitten silloin ei saa itse erota kirkosta? Jos on itse vastuussa omasta uskostaan, silloin se pitäisi todella olla noin! Mutta silti pitää odottaa kunnes on 18 ja vasta sitten voi itse päättää eroaako kirkosta vai ei. Eihän tuossa ole mitään logiikkaa, mutta kirkko ja logiikka nyt eivät koskaan ole yhteen kuuluneet.

 

Kyllä, kummien VELVOLLISUUDET loppuvat rippikouluun, sillä rippikoulun käynyt ja konfirmoitu on tunnustanut oman vakaumuksensa ja hänestä on tullut täysivaltainen seurakunnan jäsen. Ihannetapauksessa (kuten itselläni) kummeihin on 15 vuoden aikana syntynyt niin vahva side, että se pysyy läpi elämän.

 

Onko muuten lapsille pakko nimetä kummi jos kuuluu kirkkoon?

 

Miksi sitten silloin ei saa itse erota kirkosta? Jos on itse vastuussa omasta uskostaan, silloin se pitäisi todella olla noin! Mutta silti pitää odottaa kunnes on 18 ja vasta sitten voi itse päättää eroaako kirkosta vai ei. Eihän tuossa ole mitään logiikkaa, mutta kirkko ja logiikka nyt eivät koskaan ole yhteen kuuluneet.

Ehkä tämäkin laki muuttuu ajan saatossa, nythän 16-vuotias saa äänestää kirkollisvaaleissa.

 

Onko muuten lapsille pakko nimetä kummi jos kuuluu kirkkoon?

Jos haluaa saada lapselle kasteen, on hänelle nimettävä kummi. Jos kummeja on vaikea löytää, vois esim. pappi itse tai seurakunnan kanslisti olla kummina. Kummien ei muuten tarvitse olla läsnä itse kastetilaisuudessa.

 

[QUOTE="niin";26663203]Jos haluaa saada lapselle kasteen, on hänelle nimettävä kummi. Jos kummeja on vaikea löytää, vois esim. pappi itse tai seurakunnan kanslisti olla kummina. Kummien ei muuten tarvitse olla läsnä itse kastetilaisuudessa.[/QUOTE]

Onko nyt siis niin että jos ei halua pappia tai seurakunnan kanslistia lapsensa kummiksi, niin lasta ei voi kastaa jos ei ole kertakaikkiaan ketään muita kummikandeja?

Eikös tuommoinen "paha vauva" jota ei oo kastettu joudu myös ev.lut. kirkon oppien mukaan helvettiin kun häntä ei oo liitetty jumalaan kasteen avulla? Melko inha näkemys kirkolla jos näin on.